Elektroniset aineistot, lisenssit ja rojaltit

Irma Pasanen-Tuomainen

Eeva-Inkeri Sierla on johtanut kirjaston kaukopalvelua jo 15 vuotta.Uudet elektroniset aineistot ovat kiinteä osa arkipäivää myös kaukopalvelussa. TietäNet selvitti kaukopalvelun nykytilaa.

Miten on Eeva-Inkeri, miten Internet on muuttanut työpäivääsi?

Internet on vaikuttanut kaukopalveluun tuomalla kirjastot entistä lähemmäksi toisiaan. Toisaalta Internet on rajattomuudellaan luonut uuden ongelmatilanteen: yksittäisen julkaisun etsinnässä voidaan ajautua hedelmättömään surffailuun ellei toimintaa varten ole luotu kustannustehokasta etsintäprosessia. Kirjastojen luettelot ovat yhä tärkeä lähde tiedonhaussa ja jäljenteitä lähetetään kirjastosta toiseen tai suoraan asiakkaan sähköpostiosoitteeseen ARIEL-ohjelman ja Internetin avulla.

Miksi elektronisesta aineistosta ei anneta kaukopalvelua?

Tämä on oikeastaan harhaluulo. Kyllä me toimitamme asiakkaan haluamat artikkelit nopeasti artikkelin ulkoasusta (painettu tai elektroninen) riippumatta. Me emme kuitenkaan välttämättä tulosta artikkelia asiakkaalle korkeakoululle ostetun lisenssin puitteissa vaan välitämme aineiston sieltä, missä on solmittu asiaankuuluva käyttösopimus tuottajan kanssa. Olemme itse tehneet tällaisen lisäsopimuksen IEEE:n lehtien lisenssin yhteydessä. Artikkelitoimituksiin on aina liittynyt tekijänoikeus. Tekijänoikeuslain ja -asetuksen mukaan lainan asemesta voidaan toimittaa jäljenteitä, jos julkaisu ei ole lainattavissa tai siitä tarvitaan vain osa, esimerkiksi lyhyehkö artikkeli. Jäljenteet ovat yleensä maksullisia. Lisäsopimuksia tarvitaan myös siksi, että tieteellisen tiedon tuottajat kontrolloivat elektronisten aineistojen jakelua tarkemmin kuin painettuja aineistoja.

Miksi pitää olla lisäsopimus?

Elektronisen aineiston käyttölisenssien myötä on siirrytty kansainvälisille areenoille ja siellä tekijänoikeuksiin liittyvät käytännöt poikkeavat pohjoismaista. Angloamerikkalaisen käytännön mukaan rojalteja maksetaan per jokainen asiakkaalle toimitettu jäljenne.

Kaikki, jotka ovat joskus tilanneet British Library´n dokumenttien välityspalvelusta jotakin, ovat nähneet laskussa osan “copyright fee”. Tämä siksi, että englantilainen tekijänoikeuslain mukainen käytäntö edellyttää artikkelikohtaista tilitystä korvauksia käsittelevälle yhteisölle. Lisenssinhaltijat maailmalla haluavat vastaavat tiedot ja korvaukset mikäli välitämme aineistoa heidän palvelustaan (esim. IEEE).

Mikä siis muuttuu artikkelien välityksessä?

Artikkeliin, joka välitetään ulkomailta liittyy yleensä aina tämä rojaltimaksu. Käytännössä kaukopalvelun hinnat tulevat nousemaan rojaltimaksujen vuoksi silloin kun aineisto on elektronisessa muodossa tai kun se välitetään muuten ulkomailta. Sen sijaan aineiston toimitusnopeus ja -varmuus paranee entisestään. Kaukopalvelun rautainen ammattitaito yhdistettynä nykyaikaisten ohjelmien ja tietoverkkojen tehokkaaseen käyttöön takaa asiakkaan kannalta erinomaisen hinta/laatusuhteen toimitetun aineiston osalta. Eikä tietenkään pidä unohtaa, että tulemalla paikanpäälle kirjastoon voi uusia elektronisia aineistoja käyttää veloituksetta.

Entä kaukopalvelun tulevaisuus, millaisena se nähdään?

Web-sivujen ja Internetin ennustetaan vähitellen ainakin pääosin korvaavan perinteisen kaukopalvelun. Verkosta löytyy jo nyt tutkimuskäyttöön sopivaa materiaalia, jota asiakkaat voivat lukea ja tulostaa itselleen ilman kirjastojen apua. Toistaiseksi tieto on suurelta osin järjestämätöntä eikä julkaisun tekstin laadusta aina ole takeita. Kaukopalvelu toimii edelleen tässä uudessakin ajassa hyödyntäen ammattimaisesti maailmanlaajuista elektronista kirjastoverkkoa.