Nokian Mikko ja VAX

Työtä ja vähän ilonpitoakin tietokoneella kirjastossa vuonna 1985

Ilkka Heikkinen

Helmikuu 1985 oli tämänvuotista paljon kylmempi. Hyytävässä alle -20 asteen pakkassäässä olin menossa Helsingin Yliopiston Opiskelijakirjastoon. Pääovella huomasin lapun, jossa kirjasto ilmoitti etsivänsä uutta työntekijää. Minulla oli noin vuoden verran aiempaa työkokemusta kirjastosta, ja koska opinnotkaan eivät olleet kovin innostavassa vaiheessa, päätin ilmoittautua saman tien. Seuraavana iltana soi puhelin ja opiskelijakirjastosta ilmoitettiin minun olevan ainoa hakija. Voinko aloittaa huomenna?

Opiskelijakirjasto oli yhtenä ensimmäisistä suomalaisista kirjastoista aloittanut ATK-lainauksen joitakin vuosia aikaisemmin. Eri puolille kirjastoa oli asennettu näyttöpäätteitä, jotka olivat yhteydessä keskustietokoneeseen. Tämä oli minitietokone, Nokian Mikko. Se oli suurin piirtein kopiokoneen näköinen ja kokoinen laite. Käyttöjärjestelmänä Digitalin VAX/VMS.

Kullakin työntekijällä oli oma viikoittainen “sulkuvuoronsa”, johon kuului järjestelmän alasajo, tilastojen tulostus ja varmuuskopioiden ottaminen. Kun kirjasto suljettiin illalla, päätteet sammutettiin yksi kerrallaan lukuun ottamatta ohjauspäätettä, joka sijaitsi tietokonehuoneessa. Se oli itse asiassa kurssikirjalainaamosta pleksilasilla eristetty nurkkaus. Kun viimeinenkin pääte oli sammutettu, tietokoneessa oleva matriisitulostin tulosti automaattisesti päivän tilastot. Ne repäistiin printteristä ja laitettiin kansioon.

Tämän jälkeen siirryttiin ohjauspäätteelle. Varmuuskopiointiin tarvittiin kaksi levyä. Ne eivät millään tavalla muistuttaneet nykyisiä tietokonelevykkeitä, vaan olivat suuria, n. 50 cm läpimittaisia kahvallisia levyjä. Kun levy työnnettiin koneeseen, kesti minuutin verran ennen kuin se oli saavuttanut täyden pyörimisnopeutensa. Vasta tällöin päästiin antamaan varmuuskopioinnissa tarvittavia komentoja. Kopioinnin puolivälissä järjestelmä pyysi uutta levyä. Vanhan levyn pysäyttäminen ja uuden käynnistäminen vei parisen minuuttia. Lopuksi levyt laitettiin paloturvalliseen metallikaappiin.

Varmuuskopioinnista oli yksityiskohtaiset ohjeet, eikä se monimutkaista ollutkaan. Muutaman kerran kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta. Kopiointi keskeytyi virheilmoitukseen tai järjestelmä hyytyi täysin.

Tällöin oli soitettava operaattorille kotiin ja kuvailtava ongelma. Useimmiten neuvona oli vain jättää tilanne sikseen ja lähteä kotiin. Aamulla operaattori selvitti sitten tilanteen.

Muunlaisetkin tietokonehäiriöt kuuluivat toki silloinkin kuvaan. Operaattorinkaan taidot eivät riittäneet kun kysymys oli selvästä laiteviasta. Silloin otettiin yhteyttä Valtion Tietokonekeskukseen (VTKK), josta saapui paikalle iskuryhmä. Joskus he purkivat koneen auki ja imuroivat sisuksia pölystä tavallisella pölynimurilla asiakkaiden ja henkilökunnan ihmetellessä vierestä. Joskus kone tuli kuntoon, joskus ei. Katkon ajaksi oli turvauduttava lappulainaukseen, lainaustiedot syötettiin myöhemmin lapuilta tietokantaan. Kerran tuli paikalle palokuntakin koneen keskusyksikön kärähdettyä ja savupilven pöllähdettyä yleisötiloihin.

Eräänä talvena tietokone lakkoili tavallista useammin. Samaan aikaan oli häiriöitä myös ilmanvaihdossa. Aamulla töihin tullessamme leijui ilmassa selvä viemärin tuoksu. Kollegan ihmeteltyä hajun syytä totesin tyynesti, että Mikko on ilmeisesti taas p-na!

Varsinaiseksi päätyökseni Opiskelijakirjastossa kiertävien rutiinien ohella muodostui vähitellen kurssikirjalainaamon kirjarekisterin ylläpito. Tilattujen ja saapuneiden kirjojen tiedot syötettiin päätteeltä kirjarekisteriin käyttäen TIPO-tiedonpäivitysohjelmaa. Noin kerran kuussa tiedot ajettiin eräajolla uutuusluetteloksi, joka julkaistiin mikrokortteina.

Kirjastossa työskenteli paljon nuorta väkeä, joka opintojensa ohessa tai niiden keskeydyttyä halusi tienata lisäansioita. Kaverihenki oli hyvä ja hurttia huumoria viljeltiin. Tietokoneen antamat mahdollisuudet pieneen pilantekoonkin huomattiin pian. Eräs suosituimmista huveista oli toisen työntekijän julistaminen lainakieltoon. Huomautuskentässä saattoi sitten lukea mitä tahansa. Kerran keskellä työpäivää hyytyivät kaikki päätteet ja kaikki toiminnot keskeytyivät. Syy tähän selvisi ennen pitkää. Kollega Pekka M. oli juuri julistanut minut lainakieltoon. Päättymispäivän kohdalle hän oli kirjoittanut HARMAGEDDON, kun järjestelmä kaatui virheelliseen syöttötietoon. Tässä vaiheessa operaattori katseli jo varsin voipuneesti.

Kaikkein hauskinta oli, kun virkailija oli samaan tapaan julistanut lainakieltoon oman kaverinsa, joka asiasta tietämättömänä tuli kirjastoon ja yritti lainata kirjaa toiselta virkailijalta. Järjestelmän hälyttäessä tutkittiin huomautuskenttää, jolloin virkailija saattoi vain kysyä asiakkaalta, mahtaako tällä ehkä olla tuttuja täällä töissä...

Itse päätin kerran kirjarekisteriä päivittäessäni lisäillä kokoelmiin vähän ylimääräistä. Kollegan Jukka S.:n merkitsin kir jailijaksi ja kirjan nimeke sisälsi sisäpiirin huumoria. Poistin kirjan tosin heti rekisteristä, mutta en tajunnut, että se tulisi eräajossa kuitenkin uutuusluetteloon. Kollega Ari-Matti A. ihmetteli sitten, miksi uutuusluetteloa tutkiessani räjähdin yhtäkkiä nauruun. Tiettävästi Jukka S.:n kirjauutuudesta ei kuitenkaan tullut tilauspyyntöjä.

Vaikeitakin tilanteita oli. Jotkut kurssikirjat olivat loppuunmyytyjä jo niiden tullessa kurssivaatimuksiin. Niitä ei näin ollen onnistuttu hankkimaan riittävän monta kappaletta, joten varausjonot muodostuivat pitkiksi. Tietokonejärjestelmät käyttäytyivät joskus epäluotettavasti, ja tietoja saattoi kadota. Asiakkaan tiedustellessa monta kuukautta jonottamansa kirjan tilannetta saattoi ilmetä, ettei koko varausta ollut rekisterissä ollenkaan. Tilanne aiheutti kerran asiakkaan puhkeamisen vuolaaseen itkuun. Selitä siinä sitten jotain tietokonehäiriöstä! Muuta ei oikeastaan asian korjaamiseksi voinut tehdä, kuin merkitä asiakkaalle uusi varaus, nyt suoraan jonon ensimmäiseksi.

15 vuotta on nyt kulunut noista ajoista. TKK:n kirjastossakin on kirjastokoulutuksen hankkimisen jälkeen tullut 10 vuotta täyteen. Tietokoneiden ylläpidosta on tullut päätyö. Minitietokoneita ei tosin enää ole, mutta nykyiset mikrotietokoneet ovat monin verroin tehokkaampia kuin silloiset minitietokoneet. Määräkin on monikymmenker-taistunut.

Mitä kaikkea onkaan tietokonetyössä muuttunut? Paljon, mutta tarkemmin asiaa tutkittaessa voidaan jälleen todeta, että “ei mitään uutta auringon alla”. Nokia ei tosin enää tee Mikkoja, eikä muitakaan tietokoneita. Tuttu logo näkyy silti uudessa monitorissani. Tosin tämäkin poistuu lähivuosina Nokian myytyä monitori-teknologiansa amerikkalaiselle View Sonicille. VAX/VMS- käyttöjärjestelmä on väistynyt taka-alalle Unixin ja Windows NT:n tieltä. Jäynäily tietokoneen kanssa on jäänyt teekkareille, joiden kekseliäisyyttä joutuu silloin tällöin todistamaan lainaustoimiston asiakasmikroilla.

Tänään tätä kirjoitettaessa (17.2.) julkaistaan vuosikausia odotettu “uuden vuosituhannen käyttöjärjestelmä”, Windows 2000. Se perustuu Windows NT:n teknologiaan, joka taas perustuu - VAX/VMS -käyttöjärjestelmään! Ilmankos joskus tuntuu, että tämä on ollut koko ajan jotenkin samanlaista...

Äskettäin löysin veljeni USA:sta toukokuussa 1985 lähettämän kirjeen. Hän onnittelee siinä minua uudesta uravalinnastani ja muistuttaa, että ATK, ja sen lisäksi elektroniset online-tietokannat ovat tulevaisuuden ala. Niihin kannattaa siis panostaa. Kannatti kerrankin kuunnella! Hauskaa ja mielenkiintoistahan tämä on koko ajan ollut.