Takaisin Otaniemen viheriölle

Auli Lumme

Paluustani takaisin Otaniemeen on kohta vuosi aikaa. Olin työssä TKK:n pääkirjastossa vuosina 1980-88 ja sen jälkeen Helsingin yliopiston opiskelijakirjastossa. Tarvitsin osa-aikatyöpaikan ja sellainen oli tarjolla Teknillisen fysiikan kirjastossa. Korkeakoulusihteeri Katriina Sippolan soitto ja kutsu työhaastatteluun vuosi sitten oli askeleeni takaisin tekniikan maailmaan. Vajaan vuoden aikana olen kirjannut mielessäni monenlaisia muutoksia, joita on tapahtunut Otaniemenkin kirjastomaailmassa ja koko yliopistomaailmassa näinä vuosina.

Marja Malmgren pääkirjastosta opasti minut alkuun asiantuntevasti ja hyväntahtoisesti. Hän oli työskennellyt tässä kirjastossa jonkin aikaa. Ja jälkeenkin päin olen saanut ystävällistä opastusta Marjalta. Matti Pusan kirjoittamat perinpohjaiset ja yksityiskohtaiset ohjeet ovat myös olleet ohjenuoranani tehtävissäni. Matti oli toiminut useita vuosia TF-kirjaston hoitajana. Ja Matti on tehnyt loistavat atk-viritykset kirjastoon. (Atk-innostus vei Matin mukanaan niin, että kouluttauduttuaan tietokonealan insinööriksi hän siirtyi Nokia-yhtiöön.) Lisäksi pääkirjaston muut virkailijat ovat auliisti antaneet apua, ohjeita ja oppia eri tehtävien onnistuneeseen toteuttamiseen. Osastomme matematiikan laitoksen kirjaston hoitaja Seija Airas on ollut monissa paikallisissa kirjastokäytännöissä opastajanani.

Aiemmin olen puuhaillut suurissa kirjastoissa erikoistuneissa tehtävissä: TKK:n pääkirjastossa kaukopalvelussa ja kausijulkaisujen hankinta- ja käsittelytehtävissä ja Helsingin yliopiston opiskelijakirjastossa taas etupäässä kirjahankinnan parissa; myös asiakaspalvelussa. Nyt tehtäväkentässäni on useammanlaisia töitä, mikä mielestäni onkin työni vahvoja plussapuolia. Ja en ole liian tiiviisti kytkeytyneenä työpöytääni, vaan voin liikkua tehtävissäni.

Ennen olen palvellut suurempia asiakasryhmiä, mutta nyt asiakkainani ovat etupäässä yhden osaston muutamat laboratoriot tutkijoineen ja opettajineen sekä osaston opiskelijat. Olen ollut yllättynyt TKK:n tutkijoiden ja opettajien omatoimisuudesta tietolähteiden etsinnässä ja erityisesti tietoteknisen osaamisen korkeasta tasosta. Henkilökunta osaa etsiä elektronisia artikkeleita ja viitteitä käyttämällä hakusanoja. Usein fyysikot tulevat luokseni kirjatilauksineen, joiden tiedot on etsitty jo valmiiksi tietoverkosta. Minun tehtäväkseni jää eri toimittajien hintavertailua tilaus edullisimmasta paikasta ja muut hankintaan liittyvät tehtävät. - Myös teekkarit ovat omatoimisia tiedonhauissaan; kiitos pääkirjaston hyvän tiedonlähteiden käytön opetuksen! Mutta yritän luotsata normaalissa työskentelyssäni opiskelijoiden kirjastonkäytön ja tiedonhankinnan taitojen puutteita ja aukkoja ja opastan heitä parhaan kykyni mukaan, jotta opiskelu olisi mahdollisimman hedelmällistä ja jotta tulevat fysiikan ammattilaiset ja tutkijat saisivat työskentelyynsä parhaat mahdolliset valmiudet.

Syksyllä oli kirjaston neuvottelukunnan kokous. Puheenjohtajana on toiminut yli kahdeksan vuoden ajan kirjastotoimintaan ansiokkaasti perehtynyt professori Martti Salomaa, jonka johdolla kokous teki kirjastoa eteenpäin vieviä linjauksia ja ehdotuksia. Jokaisesta laboratoriosta on yksi jäsen ja lisäksi pääkirjaston (Leena Katajapuro) ja fyysikkokillan edustus. Olin vielä uusi talossa tuohon aikaan ja minulla ei ollut antaa kylliksi fysiikan kirjaston tarpeiden vaatimaa panostusta. Osastolle tulevien lehtien ja lehtitilausten kartoittaminen vei alkuvaiheessa runsaasti aikaa ja tunsin olevani kuin uppoavalla suolla. Perusongelma on lehtitilauksissa määrärahojen vähyys, jonka vuoksi lehtien tilaukset on räätälöity tapauskohtaisesti. Muihin asioihin ei tuolloin liiennyt aikaa perehtyä. Nyt kausijulkaisuasiat näyttäisivät olevan ”hanskassa”.

Osastokirjaston hoidossa - verrattuna työskentelyyn suuressa kirjastossa - olen havainnut suurimpina eroina jo mainitun työn monipuolisuuden. Kokouksia on hyvin vähän. Asiakkaisiin ja heidän tiedontarpeisiinsa on läheisempi kontakti. Töitä voi ajoittaa joustavasti. On mahdollisuus piipahtaa asiakkaiden luona kirjastoasioissa ja tunnelma pikkukirjastossa on familiaarimpi. Minulta on usein kysytty, että tunnenko oloni yksinäiseksi hiljaisessa kirjastossa. Olen voinut ilokseni vastata, että en suinkaan. Työni mielenkiintoisuus ja haasteellisuus täyttävät ajatusmaailmani. Ja käyhän luonani kiinnostuneita asiakkaita, joilta olen oppinut jo paljon. Lisäksi itse liikun talossa työasioissa tapaillen muita henkilöitä. Ja vapaa-aikoinani tapaamani ihmiset saavat ”suuremmat” korvat kuuntelijakseen, kun olen käynyt hengittämässä hiljaisuutta työrauhaa vaativan lukusalin äärellä.

Työskentely on muuttunut Otaniemessä edelliseen kauteeni verrattuna tehokkaammaksi. Sähköposti antaa vaivattomuuden hoitaa asioita korkeakoulun henkilökunnan ja asiakkaiden kanssa. Ja tiedotus sähköpostitse on sujuvampaa ja kohderyhmänsä saavuttavaa. Tiedonkulku ja tiedottaminen on parantunut ratkaisevasti koko korkeakoulussa. Pääkirjasto on esimerkillisesti tiedottanut toiminnastaan, toiminnan muutoksista ja uusista palveluista verkon välityksellä. Ja koko Otaniemen kirjastolaitos on kaiken aikaa läsnä sähköpostitse ja netin kautta. ”Sivukirjastossakin” tuntee olevansa ajan hermolla ja mukana kehityksessä. Tietotekniikka on vähentänyt rutiinityötä ja aivotyölle jää näin ollen enemmän aikaa. Mutta tietolähteiden valtavan maailman läsnäolo ja silloin tällöin ilmenevä yhteyksien hitaus tuovat muassaan ärsykkeiden tulvan.

Kirjaston hoidossa on työnsarkaa runsain mitoin. Niinpä tehtävän hoito puolipäiväisenä asettaa vaatimuksen priorisoida suorituksia. Tekemättömiä pinoja ja järjestelytöitä on odottamassa vuoroaan kiireellisimpien jälkeen. Onneksi ”hommat” hoituvat nopeammin, kun tulee niiden kanssa tutuksi.

Uuden fysiikkatalon kirjaston tilatarpeiden kartoittaminen ja tilojen suunnitteluun osallistuminen on lähiaikojen ja -vuosien haasteellinen tehtävä.

Osaston käytävillä liikkuessa aistii huoneissa työskentelevien keskittyneisyyden ja tekemisen halun ja innon. Kirjaston lukusalissa taas mieleni iloitsee opiskelijoiden kirjoihin syventymisestä tai kirjallisiin töihin uppoutumisesta. Luentosaleista kuuluu opettajien äänet. Jopa taukotilassa opiskelijat tekevät yhdessä tehtäviään iltaisin. Teknillisen korkeakoulun ydinlause yliopiston ydintehtävistä on sisäistynyt entistä kirkkaammin työni ohjaajaksi ja arvottajakseni. Otaniemen hengen tuntee kampuksella liikkuessaankin.

Otaniemen luonnonläheisyys ja maiseman kauneus oli virkistävämpi kokemus, mitä muistinkaan. Tuleva kevät ja kesä puhkeavine lehtineen ja vihreine ruohomattoineen on taas edessä. Ja meri siintää pienen matkan päässä.