KIRJASTON UUDET SOVELLUKSET

Ari Muhonen

Suuri osa TKK:n kirjaston asiakaskunnasta on tottunut elektronisten aineistojen käyttöön. Kirjasto panostaakin vahvasti kotisivujensa ja niiden kautta tarjottavien palveluiden käytettävyyteen ja toimivuuteen. Osaavan henkilökunnan lisäksi tässä tarvitaan hyviä sovellusohjelmistoja. Vuonna 2001 käyttöön otettu Voyager pyörittää Teemu-tietokantaa, mutta mitä ovat MetaLib ja DOMS?

Kirjastot elävät vanhan ja uuden maailman rajalla. Perinteisen paperimuotoisen aineiston käyttö on vähenemässä, mutta ei vielä osoita lopullisen kuihtumisen merkkejä. Tulevaisuus taas on verkossa. Elektroniset lehdet ja tietokannat ovat jo saavuttaneet suuren suosion, ja kysyntä kasvaa kovaa vauhtia. Kirjastot ovatkin miettineet strategiansa uusiksi. Jotkin niistä mielivät puhtaaksi digitaaliseksi kirjastoksi. Useimmat kuitenkin pitävät kiinni painetuista aineistoistaan ja toimivat sekä-että -linjalla. Tällaisia kirjastoja kutsutaan hybridikirjastoiksi.

Painetun ja elektronisen aineiston yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi on kirjastoille suuri haaste. Paperimuotoiset kokoelmat sijaitsevat kirjastorakennuksessa, elektroniset verkossa. Kun näiden fyysinen yhdistäminen ei onnistu, kokonaisuus pitää saada aikaiseksi muilla keinoin. Yksi ratkaisu on luetteloida saatavilla olevat kirjat, lehdet ja muu aineisto yhteen kokoelmatietokantaan. Ongelmaksi muodostuvat kuitenkin elektronisen aineiston paikkatiedot. URLit muuttuvat nopeasti, ja muutosten jatkuva tarkkailu ja tallentaminen on siksi työlästä. On siis keksittävä muita ratkaisuja.

Yliopistokirjastot ovat ongelmineen samassa veneessä, siksi ratkaisujakin on totuttu hakemaan yhdessä. Yhteistoimintaa on ollut ”aina”, ja usein se on ollut edistyksellistä. 1980-luvun lopussa päädyttiin siihen aikaan ainutlaatuiseen ratkaisuun, kun koko maan yliopistokirjastoille hankittiin yhteinen kirjastojärjestelmä, VTLS. Tuolloin luotiin verkosto, jonka piirissä ratkottiin ohjelmiston käyttöön liittyviä ongelmia sekä kehitettiin tarpeita vastaavia uusia piirteitä yhdessä ohjelmistotoimittajan kanssa. Tämä loi hyvät keskinäiset yhteydet kirjastojen käytännön toimijoiden välille.

Tällä hetkellä tieteellisten kirjastojen yhteistyö on vakiintunutta ja laaja-alaista. Työn pohjaksi on viime syksynä luotu yhteinen strategia. Keskeisiä ovat myös Helsingin yliopiston kirjaston (HYK) koordinoimat konsortiot. Kansallisen elektronisen kirjaston FinELibin tehtävänä on hankkia Suomeen elektronisia aineistoja ja tietokantoja. Linnea2-konsortio puolestaan huolehtii uuden kirjastojärjestelmän, Voyagerin, käytöstä ja kehittämisestä. Näiden molempien konsortioiden käytännön toiminnassa on mukana suuri joukko yliopistokirjastojen henkilökuntaa.

Kuva 1. Yliopistokirjastojen tuleva ohjelmistoratkaisu rajapintoineen (Lähde: Helsingin yliopiston kirjasto).

Kolme ohjelmistoa

Hybridikirjastojen kokoelma- ja palvelutarjontaongelmaan on HYKin johdolla kehitetty kuvan 1 mukainen ratkaisumalli. Elektroniset palvelut rakennetaan kolmen eri ohjelmiston (integroitu kirjastojärjestelmä, tiedonhakuportaali sekä DOMS, Digital Object Management System) varaan. Kullakin näistä on omat tehtävänsä, mutta standardoitujen rajapintojen kautta tapahtuva tietojen vaihto yhdistää ne tiiviiksi kokonaisuudeksi. Tällaisia rajapintoja ovat esimerkiksi z39.50, NCIP/LDAP sekä OpenURL. HYKin rooli on hoitaa sovellusten hankinta ja rakentaa kirjastoverkon yhteiset peruspalvelut. Yliopistokirjastot voivat tämän paketin päälle virittää omat paikalliset palvelunsa (1).

Kuviosta jo toteutunut osa on Voyager-kirjastojärjestelmä. Sitä käytetään kirjastojen perustoimintoihin kuten luettelointiin ja lainaukseen, mutta myös esimerkiksi lehtien saapumisvalvontaan ja kirjahankintojen vahtimiseen. TKK:n kirjaston asiakkaille tutuin osa järjestelmää on Teemu-tietokanta ja sen selainpohjainen käyttöliittymä (kuva 2).

Kuva 2. Teemu-tietokannan hakuikkuna.

Tämän vuoden alussa HYK on solminut sopimuksen MetaLib-portaaliohjelmiston hankinnasta. Sen avulla kirjaston käyttäjä pääsee käsiksi monenlaisiin elektronisiin aineistoihin. Ohjelmiston käyttöönoton ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan kansallinen tiedonhakuportaali, josta löytää FinELibin lisensoimat aineistot sekä Linnea2-konsortion kirjasto- ja yhteistietokannat. Toisessa vaiheessa kukin yliopistokirjasto voi räätälöidä paketista kampukselleen oman kokonaisuuden lisäämällä sinne kirjaston omat hankinnat ja muut tarpeelliseksi katsomansa aineistot (2).

DOMS on ohjelmisto, jonka avulla voidaan hallinnoida erilaisia elektronisia dokumentteja. Sen tärkein piirre on käytön hallinta. Ohjelmistoon ladatuista dokumenteista voidaan luoda useita erilaisia loogisia kokonaisuuksia (kokoelmia), joiden käyttöoikeus voidaan erikseen määritellä. DOMSin ensisijainen käyttötarkoitus on elektronisen vapaakappaleaineiston hallinnointi, kunhan niitä tekeillä olevan uuden vapaakappalelain myötä on mahdollista kerätä. Mutta tätä samaa aineistoa voidaan antaa myös laajemmin käyttöön, kun sopimukselliset asiat ovat kunnossa. Todennäköisesti DOMSiin ei avata omaa käyttöliittymää, vaan sen avulla hallittava aineisto annetaan käyttöön kirjastojärjestelmän tai portaalin kautta.

Kehittyvät palvelut

Jo käytössä olevan kirjastojärjestelmän ja vielä hankittavien ohjelmistojen myötä kirjastoille tarjoutuu aivan uudet mahdollisuudet kehittää ja tarjota palveluja verkossa. Kirjaston haasteena on hyödyntää tulevia teknisiä ratkaisuja niin, että käyttäjä voi suorittaa tiedonhakunsa vaivattomasti ja helposti ja myös löytää etsimänsä.

Voyager-kirjastojärjestelmästä on tämän vuoden alussa otettu käyttöön uusi versio. Sen myötä Teemu-tietokantaan on jo saatu personoituja palveluita. Omien hakujen oletusasetukset voi muuttaa mieleisikseen, samoin tehdyt haut voi tallentaa mahdollista myöhempää käyttöä varten. Löytyneet hyödylliset kirjallisuusviitteet voi siirtää omaan ”kirjahyllyyn”, jossa ne säilyvät muistissa siihen, kun niiden käyttö tulee ajankohtaiseksi (kuva 3). Tietysti Teemussa voi edelleen katsoa ja uusia omia lainoja sekä tehdä varauksia lainassa oleviin niteisiin. Teemuun ollaan tekemässä myös elektronista uutuusluetteloa, jolloin voi aihekohtaisesti selata kirjastoon viimeksi tulleita kirjoja.

Kuva 3. Teemun virtuaalinen kirjahylly, johon voi tallentaa tiedot tietokannasta löytyneistä mielenkiintoisista kirjoista ja lehdistä.

MetaLib-portaaliohjelmisto tarjoaa monta lähestymistapaa elektronisiin aineistoihin. Portaaliin esimerkiksi kuvaillaan yliopistokirjastojen kokoelmat. Näin voi karkealla tasolla tutkia, mistä kirjastosta haluttua tietoa voisi löytyä. Liikkeelle voi lähteä myös joko klikkaamalla suoraan haluttua linkkiä tai suorittamalla hakuja vaikka useasta tietokannasta samanaikaisesti. Haun tulokset voi katsoa joko kustakin mukana olleesta tietokannasta erikseen tai kootusti yhtenä listana. Tässä pitää tosin muistaa, että portaalissa hakuja voi tehdä vain muutamalla hakuelementillä (esimerkiksi tekijän nimellä tai otsikon sanalla), koska hakuelementti pitää löytytä kaikista haettavista tietokannoista. Yksityiskohtaiset haut kannattaa edelleen tehdä suoraan yhdessä sopivassa tietokannassa erikseen.

Portaalin hienouksiin kuuluu Voyagerin tapaan räätälöitävyys. Kukin käyttäjä voi muokata käyttöliittymää oman makunsa mukaiseksi. Sekä hakujen että yksittäisten viitteiden (esimerkiksi usein käytettyjen elektronisten lehtien) tallennus on mahdollista. Portaaliin voi myös rakentaa hälytyspalvelun, joka ilmoittaa, kun käyttäjää kiinnostavaa uutta materiaalia on tullut käytettäväksi (3).

Käyttäjähallinta

Käyttöön tulevan sovelluskokonaisuuden olennainen osa on käyttäjien tunnistus. Tämä voi sinällään tapahtua monella tavalla (sisäänkirjoittautuminen, IP-tunnistus, guest-login ym.). Tärkeintä kuitenkin on, että käytettävä sovellus tietää, mitkä ovat kunkin käyttäjän oikeudet. Kun esimerkiksi elektronisten aineistojen linkit tallennetaan OpenURL-muodossa, käyttäjä näkee vain ne linkit, joita hänellä on oikeus käyttää. Tällöin TKK:n käyttäjä näkee portaalin elektronisista aineistoista vain ne, joihin TKK:n kirjasto on hankkinut lisenssin. Vastaavasti Helsingin yliopiston tutkija näkee aivan erilaisen näkymän. Viitetietokannoista taas saa SFX-tekniikan avulla suoran linkin kokotekstiin, jos luvat siihen ovat kunnossa.

Kirjastolla on kova haaste edessään. Se saa käyttöönsä monipuoliset työkalut, joilla voidaan saattaa verkkopalvelut aivan uudelle tasolle. Lopputuloksen pitää olla selkeä ja helposti lähestyttävä kokonaisuus, josta käyttäjä löytää tarvitsemansa tiedon kätevästi. Käytännössä tämä merkitsee kirjastolaisille jälleen kerran uusien asioiden opettelemista ja luovuuden käyttöä toimintojen suunnittelussa. Mutta sitähän me olemme tehneet tähänkin asti.

LÄHTEET

1. Hakala, Juha: Kirjastoverkko 2003. Tietolinja 1/2003. Saatavissa:
http://www.lib.helsinki.fi/tietolinja/0103/kirjastoverkko2003.html.
(Käytetty 6.3.2003). ISSN 1239-9132.

2. Hormia-Poutanen, Kristiina: Eletroninen kirjasto tukimuksen ja oppimisen tukena - käyttäjälähtöinen tiedonhakupalvelu. Tietolinja 1/2003. Saatavissa:
http://www.lib.helsinki.fi/tietolinja/0103/portaali.html.
(Käytetty 6.3.2003). ISSN 1239-9132.

3. MetaLib Overview. Saatavissa:
http://www.exlibris.co.il/metalib/overview.html.
(Käytetty 6.3.2003).