Langaton lähiverkko pääkirjastossa

Ulla Huurinainen

Wlan, Wifi, Wi-Fi

Langaton lähiverkko (wlan, wireless local area network), josta käytetään myös nimeä Wifi tai Wi-Fi, on käyttötarkoitukseltaan samankaltainen kuin kaapelointiin perustuva lähiverkko (lan). /4/. Langaton lähiverkko tarjoaa rajatulla maantieteellisellä alueella (kantama 10 - 100 m) suhteellisen tehokasta datasiirtokapasiteettia. Langattoman verkon lisäarvo on kaapeloinnin aiheuttamien kustannusten osittainen puuttuminen ja se, että se sallii käyttäjän siirtyvän paikasta toiseen.

Langattomat lähiverkot on suunniteltu ensisijaisesti rakennusten sisäiseen käyttöön. Langattomia lähiverkkoja rakennetaan tänä päivänä toimistojen lisäksi esimerkiksi kirjastoihin, lentoasemille, hotelleihin ja konferenssikeskuksiin. On olemassa myös kahviloita ja ravintoloita (esim. kansainvälinen kahvilaketju Starbucks, http://www.starbucks.com/), jotka tarjoavat asiakkailleen lisäpalveluna mahdollisuutta liittyä langattomaan verkkoon ja sitä kautta Internetiin. Julkiset langattomat lähiverkkopalvelut ovat yleensä maksullisia.

En malta olla tässä mainitsematta, että kirjaston kevätretkellä Tartossa huomasin erään ravintolan ulkoseinässä kyltin, jossa mainostettiin Wifi-yhteyksiä.

Päätelaitteet, joilla langatonta verkkoa hyödynnetään

Langatonta lähiverkkoa käytetään tyypillisesti kannettavaan tietokoneeseen liitetyn wlan-kortin avulla. Uusimmissa kannettavissa tuo wlan-kortti on jo sisäänrakennettuna.

Joissakin uusissa kännyköissä on lisätoimintona wlan-käyttömahdollisuus. Puhelu voidaan näissä kännyköissä välittää tilanteen mukaan joko wlan- tai kännykkäverkossa. Tämä on yksi ilmentymä tulevaisuuden trendistä, jossa sovellukset ja tiedonsiirtotekniikat ovat eriytymässä. Vertailukohtana on vanhanmallinen analoginen puhelin- tai televisioverkko. Vanha puhelinlaite ja puhelinverkko hoitivat loistavasti puheensiirtotehtävän, mutta eivät yrittäneet tehdä mitään muuta. Sovellus ja tiedonsiirtoteknologia olivat yhteensidottuja. Tulevaisuudessa mobiililaitteissa on valmius monien eri sovellusten lisäksi monien eri verkkotekniikoiden hyödyntämiseen. Laitteiden sanotaan olevan monikanavaisia. Jotkut nimittävät tätä trendiä 4G:ksi eli neljänneksi verkkosukupolveksi /4/, /5/. Tähän trendiin liittyy kiinteästi myös internet-protokollamaailma.

Everything over ip

Internetissä sovellus ja tiedonsiirto on erotettu toisistaan. Tarvittavat teknologiat rakentuvat ikään kuin päällekkäisistä kerroksista, joiden rajapinnat ovat standardoituja. Sovelluksen alla ovat TCP/IP -protokollakerrokset. Kaikkein alimpana oleva, fyysisestä tiedonsiirrosta huolehtiva kerros voidaan vaihtaa toiseen sovelluksen sitä huomaamatta. /5/.

Fyysinen tiedonsiirto toteutetaan esimerkiksi wlan, Ethernet ja gprs tekniikoilla. Sovelluksen toiminta on aina samanlaista. Ainoa ero on datasiirtokapasiteetissa ja maantieteellisessä kantavuudessa.

Taajuusalue

Langaton lähiverkko toimii radiotaajuusalueella. Taajuuskaistan yläpäästä löytyy kapasiteettia langattomaa lähiverkkoa varten. Langattoman lähiverkon tajuusalue on lisenssivapaa. Matkapuhelinverkot käyttävät luvanvaraisia taajuusalueita. /2/. Radioaallot läpäisevät kevyet väliseinät, mutta teräsbetoniseinän läpi ne eivät kulje. Jopa täydet kirjahyllyt vaimentavat signaalia.

Kirjaston wlan

Kirjaston langaton lähiverkko on rakennettu siten, että tukiasemat on kukin liitetty langalliseeen Ethernet-verkkoon. Viesti kulkee siis langattomana vain liikkuvalta työasemalta tukiasemalle. Siitä eteenpäin liikennöidään kaapeleita pitkin. Jokainen tukiasema tarvitsee myös sähköverkkoa. Signaalit kuuluvat myös ikkunoiden läpi. Kesällä voisi kokeilla, miten kauaksi Alvarin aukiolla voi mennä ja edelleen käyttää kannettavallaan Internetiä. Toisaalta sitten ei enää varmasti tiedä, onko kannettava kirjaston vai päärakennuksen langattoman verkon kuuluvuusalueella.

Käytössämme on langattoman lähiverkon standardi IEEE 802.11b, jonka IEEE julkaisi vuonna 1999. Tämän standardin mukainen lähiverkko kykenee maksimissaan 11Mbps liikennöintinopeuteen /3/. Tästä standardista on jo julkaistu nopeampia versioita, joita myös on jo kaupallisesti hyödynnetty. Tehollinen nopeus jää IEEE 802.11b-standardin mukaisissa verkoissa käytännössä vielä puoleen edellisestä tai jopa alle megabitin sekunnissa. /1/. Nopeutta rajoittavat myös tukiaseman ja työaseman välillä olevat rakenteista yms aiheutuvat esteet.

Langattoman verkon historiaa kirjastossa

Meillä on kirjastossa käytössä jo toinen langaton verkko. Ennen nykyistä langatonta verkkoa olimme noin vuosina 1999-2003 osa Tietoliikenne- ja Ohjelmistotekniikan Tutkimusinstituutin (TOTI) MART-projektissa kehitettyä tutkimusverkkoa. Tuo langaton verkko noudatti IEEE 802.11b -standardia. Tukiasemat olivat MartNode-nimisiä ja ilmeisesti MART-projektin puitteissa kehitettyjä.

Tätä verkkoa oli käytössä kirjaston lisäksi ainakin Tietotekniikkatalossa ja Teekkarikylässä.

Tietotekniikan osaston laboratorioinsinööri Heikki Arppe kertoi, että Mart-projekti tuotti joukon DI-töitä ja muita opinnäytteitä.

Tämä wlan-versio jäi meillä vähälle käytölle. Syynä oli kannettavien käytön vähäisyys ja verkkokorttien saannin vaikeus tuohon aikaan.

Aalto-verkko

Kirjastoon rakennettu langaton lähiverkko on osa TKK:n aalto-verkkoa (http://www.tkk.fi/atk/palvelut/aalto/).

Aalto-verkko on avoin niille, joilla on voimassa oleva käyttäjätunnus ATK-keskuksen koneisiin. Salasanana toimii verkkosalasana (netpasswd).

Helsingin yliopiston vastaava verkko on nimeltään HUPnet.

Käyttöalue kirjastossa

Langattoman verkon kuuluvuusalue ulottuu varmimmin muutaman kymmenen metrin päähän tukiasemasta. Tarkkaan ei pysty sanomaan, onko kuuluvuus hyvä jossakin pisteessä. Tämä selviää vain kokeilemalla.

Kirjaston yleisötiloihin on sijoitettu tukiasemia siten, että langatonta verkkoa voi käyttää melkein kaikkialla yleisötiloissa. Tukiasemien sijainnit selviävät ATK-keskuksen ylläpitämiltä aalto-verkon sivuilta. Näiltä sivuilta löytyy muutakin langattoman verkon käyttöön liittyvää informaatiota. Siellä on myös tarvittavat ohjeet, joiden avulla saa oman kannettavansa toimimaan aalto-verkossa.

Kirjallisuutta

1.	Ahonen, Paavo. 2004. Eurooppa menettänyt teknologiaetumatkansa tietoliikennealalla, Suomesta puuttuu kehityksen veturi. Tietoyhteys. nro 1. s. 8-9.
2.	Hämäläinen, Pertti. 2003. Langattomat verkot sopeutuvat. Tietokone. nro 11. s. 59-60.
3.	Geier, Jim. 2002. Wireless LANs: Implementing High Performance IEEE 802.11 Networks. 2. p. Sams Publishing. 345 s. ISBN 0-672-32058-4
4.	Huhtanen, Jarmo. 2004. 4G yhdistää erilliset verkot. Helsingin Sanomat. 19. lokakuuta. s. D 1.
5.	Hamilo, Marko. 2005. Halvat internetpuhelut tulevat kännykkään. Helsingin Sanomat. 15. maaliskuuta. s. D 3.