ONKO MICROSOFTILLE VAIHTOEHTOJA?

Kun tavallinen mikrotietokoneen käyttäjä avaa tietokoneensa, ruudulle ilmestyy tavallisimmin jonkin Windows-käyttöjärjestelmäversion käynnistysruutu. Eikä ihme, onhan Windowsin tekijä, jättiyhtiö Microsoft vallannut ehdottoman enemmistön tietokoneiden käyttöjärjestelmissä, varsinkin työasemissa. Lähes yhtä todennäköistä on, että kirjoitettaessa asiakirjaa valitaan käytettäväksi ohjelmaksi Microsoft Word. Internetin selailunkin käynnistää yhä useammin Internet Explorer, samalta valmistajalta.

Mahtiasemansa Microsoft on saavuttanut olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Toisaalta se on myös käyttänyt kyseenalaisia keinoja kilpailijoiden saamiseksi ulos markkinoilta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Netscape-selaimen kohtalo. Se hallitsi vuonna 1995 WWW-selainmarkkinoita niin suvereenisti, että monet mielsivät WWW:n ja Netscapen samaksi asiaksi. Microsoft oli laskenut väärin arvellessaan pystyvänsä keräämään Internet-käyttäjät oman online-palvelunsa The Microsoft Networkin piiriin. Microsoft julkaisikin vasta loppuvuodesta 1995 Internet-strategiansa, jossa Internet-valmiudet WWW-selainta myöten ilmoitettiin sisältyvän kaikkiin sen tuleviin käyttöjärjestelmäversioihin.

Microsoftille tuli kiire. Sen oli pantava kaikki resurssinsa peliin Netscapen lyömiseksi. Kaksi ensimmäistä Microsoftin selainversiota olivat ominaisuuksiltaan selvästi Netscapea vaatimattomampia, mutta kesällä 1996 julkaistu kolmosversio pääsi suurin piirtein tasoihin. Microsoftin Internet Explorerilla oli kilpailijaansa nähden yksi etu. Se oli täysin ilmainen, kun taas Netscape oli yrityskäyttäjille tähän aikaan vielä maksullinen. Tästä alkoi voimasuhteiden muutos Microsoftin eduksi.

Varsinainen kuolinisku Netscapelle tapahtui vuonna 1997 julkaistun Internet Explorer 4:n myötä. Se oli jo ominaisuuksiltaan selvästi Netscapea kehittyneempi, ja sisälsi lisäksi täydellisen integraation Windows-käyttöjärjestelmään. Sitä jaettiin tehokkaasti myös uusien ohjelmien kylkiäisenä, jopa niin, että monet ohjelmat vaativat toimiakseen Internet Explorerin samanaikaisen asentamisen.

Netscape ajautui pahoihin ongelmiin, ja se päättikin tehdä kaupallisena yrityksenä ennenkuulumattoman teon. Se julkaisi keväällä 1998 Netscape-selaimensa lähdekoodin vapaasti jaettavaksi samalla kun itse selain tuli ilmaiseksi kaikille käyttäjille. Vapaalla lähdekoodijakelulla Netscape toivoi selaimelleen samanlaista menestystä kuin Linux-käyttöjärjestelmälle, jota on kehitetty alusta asti avoimesti verkossa. Tästä tempusta alkoi myös Linux-käyttöjärjestelmän murtautuminen yleiseen tietoisuuteen.

Netscapen malli ei kuitenkaan ottanut toimiakseen. Julkaistu lähdekoodi oli niin vaikeaselkoista, että oikeastaan vain Netscape Corporationin entiset työntekijät pystyivät hyödyntämään sitä. Projekti käynnistettiinkin kokonaan uudestaan puhtaalta pöydältä loppuvuonna 1998. Samalla maailman suurin Internet-palveluntarjoaja America Online osti koko Netscapen osakekannan. Tämä taas sai aikaan sen, että osa Netscapen kehittäjistä irtisanoutui koko projektista. Niinpä vielä kaksi vuotta koodin julkaisemisen jälkeen projekti on pahasti kesken, ja valmista selainta, joka tällä välin on saanut versionumeron 6, saataneen odottaa ainakin loppuvuoteen asti. Sen ei enää uskota uhkaavan Internet Explorerin valta-asemaa, mutta tarjoaa uusimpia Internet-standardeja tukevan vaihtoehdon etenkin muissa käyttöjärjestelmissä.

Microsoft oli näin raivannut jälleen kilpailijansa tieltään ja käytännössä voittanut WWW-selainsodan. Nyt päätti kuitenkin Yhdysvaltain oikeusministeriö puuttua asiaan. Se oli jo pitkään seurannut Microsoftin toimia, ja tämä "Internet-kaappaus" sai lopulta aikaan sen, että Microsoft haastettiin oikeuteen monopoliasemansa väärinkäyttämisestä.

Toimistosovelluksissa valtikka oli siirtynyt Microsoftille jo aiemmin. Microsoft Office-dokumenttimuodot ovat iskostuneet jo niin vahvaksi standardiksi, että harvoja jäljelle jääneitä kilpailijoita mitataan oikeastaan vain sillä, miten hyvin Office-yhteensopivia ne ovat.

Kilpailevista käyttöjärjestelmistä on varteenotettavista vaihtoehdoista jäljelle jäänyt vain Linux. Vielä muutama vuosi sitten IBM:n OS/2-käyttöjärjestelmää pidettiin Windowsin pahimpana uhkana. Teknisesti se olikin edistyksellisempi, mutta kuluttajille se ei riittänyt syyksi muuttaa käyttöjärjestelmäänsä, koska hintaeroakaan ei ollut. Niinpä OS/2 katosi markkinoilta ja tänä vuonna IBM ilmoitti lopettavansa myös tukipalvelut OS/2:lle ensi vuoden alusta. Applen Macintosh on säilyttänyt pienen, mutta aktiivisen käyttäjäkuntansa. Se on kuitenkin sidoksissa Applen omaan laitteistoon, joten se ei ole vaihtoehto PC-mikroihin.

Linux on alunperin palvelinkäyttöön tarkoitettu järjestelmä, jota suuren mediajulkisuuden saattelemana on kovasti kehitetty myös työpöytäkäyttöjärjestelmän suuntaan. Ratkaisevaa läpimurtoa tässä ei ole vielä tapahtunut, valtaosa asennetuista Linuxeista tulee edelleen palvelinkäyttöön. Pahimpana ongelmana avoimessa kehitysmallissa on ollut sen haaroittuminen. Yhtenäinen standardi puuttuu vielä, joten ohjelmien asentaminen on tavalliselle käyttäjälle hankalaa. Ponnistelut tähän suuntaan ovat käynnissä ja asiantuntijat uskovatkin Linuxin aseman vahvistuvan huomattavasti lähivuosien aikana, ensin muiden palvelinjärjestelmien kustannuksella ja vähitellen myös työpöydillä.

Yhden järjestelmän standardista on käyttäjille sekä etua että haittaa. Jos kaikki käyttävät samaa käyttöjärjestelmää ja ohjelmia, on koulutus, dokumenttien vaihto ja ATK-tuki helppo järjestää. Tästä syystä TKK:lla, kuten monessa muussakin korkeakoulussa on sovittu Microsoftin kanssa kampuslisenssistä, jonka mukaan TKK:n työntekijät saavat asentaa sekä työ-, että kotimikroilleen minkä tahansa kampuslisenssin piiriin kuuluvan Microsoftin käyttöjärjestelmän ja ohjelmiston. Varsinkin alkuvuodesta ilmestyneestä Windows 2000:sta näyttää tulevan järjestelmä, joka vähitellen korvaa muut käyttöjärjestelmät niin työasemissa, kuin osassa palvelimiakin.

Haittapuolena Microsoft-ympäristössä on sen haavoittuvuus. Uusimmissa Windows-käyttöjärjestelmissä ja Office-versioissa käytetään avuksi Visual Basic -skriptejä, jotka mahdollistavat tiettyjen toimintojen automatisoinnin. Niitä voi levittää myös sähköpostien liitetiedostoina, joten niillä voi saada pahaakin tuhoa aikaan, kuten tänäkin vuonna nähtiin LoveLetter - ja NewLove -virusepidemioissa. Erityisen haavoittuva on ollut Office-pakettiin kuuluva Outlook-sähköpostiohjelma. Siihen on tosin pian tulossa päivitys, joka estää Visual Basic -skriptien ja eräiden muiden vaaralliseksi todettujen dokumenttityyppien automaattisen avaamisen. Skriptituenkin voi kytkeä käyttöjärjestelmätasolla pois päältä. ATK-tuella riittää siis töitä päivitysten asentamisessa ja virustorjunnassa.

Avoimien Internet- ja dokumenttistandardien kehittäminen on vaikeaa, jos yksi valmistaja noudattaa omia määrityksiään, joita muiden on sitten seurattava. Tästä Web Standards -konsortio on erityisen huolissaan. Lisäksi kilpailun puute on hieman näivettänyt ohjelmistokenttää; innovaatiot ovat olleet harvassa.

Monikaan ei enää usko minkään kaupallisen ohjelmiston syrjäyttävän Microsoftia nykyisestä asemastaan. Niinpä markkinoille onkin tullut suuri määrä korkeatasoisia ilmaisohjelmia, mainittavimpana Sun Microsystemsin omistama toimistosovelluspaketti StarOffice. Se on kaikille käyttäjille täysin ilmainen, joten se saattaa olla houkutteleva vaihtoehto monelle pienemmälle yritykselle. Kesällä ilmestyvän versio 5.2:n luvataan lukevan ja tallentavan myös Microsoft Office 2000-dokumentteja. Sun lupaa markkinoida pakettiaan voimakkaasti, varsinkin siihen liittyvän Internet-portaalipalvelun avulla. Nähtäväksi jää, tuleeko se herättämään laajempaa kiinnostusta. StarOffice on jo TKK:lla yleisömikroissa vaihtoehtona, mutta sitä ei virallisesti tueta.

Jos USA:n oikeusministeriön uhkaus Microsoftin pilkkomiseksi kahteen osaan toteutuu, se voi muuttaa ohjelmistokenttää huomattavastikin. Oikeusprosessi tulee todennäköisesti menemään Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen asti, joten asian käsittelyssä kulunee vielä vuosia. Tavallisen käyttäjän osalta suuria muutoksia ei siis liene lähiaikoina näköpiirissä. Monien kannalta ihannetilanne olisi kuitenkin se, että työntekoon voisi valita mieleisensä käyttöympäristön useiden vaihtoehtojen joukosta dokumenttiyhteensopivuuden kärsimättä.