VALTAKUNNALLISESTI KÄYTETTÄVISSÄ

Ari Muhonen

Monimutkaistuvassa maailmassa kirjastolta odotetaan yhä enemmän aineistotarjontaa ja uudenlaisia palveluja. Kaikkea ei kannata tehdä yksin, siksi yliopistokirjastot ovat verkostoituneet. Hiljan valmistuneessa verkostostrategiassa kerrotaan, mitä kaikkea asiakkaiden hyväksi aiotaan saada aikaan.

Yliopistokirjastot ovat osanneet tehdä yhteistyötä jo vuosikymmeniä. Kaikki alkoi kaukopalvelusta, aineistonvälityksestä kirjastojen kesken. Tietotekniikan kehittyminen toi muassaan yhteisen kirjastojärjestelmän ja yhteisluettelon 1980-luvulla. Viime vuosikymmenen suuri luomus oli FinELib, elektronista aineistoa kirjastoille hankkiva konsortio. Vaan tämäkään ei riitä. Verkostoitumalla ja yhteisellä strategialla (1) yliopistokirjastot haluavat entisestään tiivistää keskinäistä toimintaansa. Tavoitteena on eräänlainen ”Suomen yliopistokirjasto”, yhteenliittymä, joka palvelee tutkijoita, opettajia, opiskelijoita ja muita tieteellisestä tiedosta kiinnostuneita koko Suomessa.

Strategian lähtökohta on, että kukin kirjasto palvelee ensi sijassa omaa yliopistoaan. Kullakin kirjastolla on omaa erikoisosaamista ja valtakunnallisesti ainutlaatuista aineistoa. Verkostona näistä halutaan kuitenkin saada mahdollisimman paljon hyötyä, eli strategian sanoin ”… kirjastot varmistavat, että Suomessa on valtakunnallisesti käytettävissä mahdollisimman hyvät eri tieteenalojen sekä painetut että digitaaliset kokoelmat”.

Kirjastojen henkilöstölle strategia tarjoaa paljon. Yksi paperin avainlauseista kuuluu: ”Verkostomaista toimintatapaa hyödyntäen jaetaan osaamista ja asiantuntemusta verkoston sisällä”. Laaja yhteistyö tarvitsee laajat verkostot. Siksi jokaisen panosta tarvitaan yhteiseksi hyväksi, asiantuntemus kun viime kädessä on yksilöiden hallussa.

Aineistojen kattavuus ja saatavuus

Aineistojen saatavuutta avitetaan kehittämällä aineistojen yhteiskäyttöä. Vanhastaan tämä on merkinnyt kirjastojen välistä kaukopalvelua, mutta nyt tätä ollaan avaamassa uusiin, asiakaslähtöisempiin suuntiin. Yksi mahdollisuus on, että asiakas voisi itse suoraan tilata kirjan muualta omaan kotikirjastoonsa. Toisessa vaihtoehdossa asiakas voisi lainata teoksia mistä tahansa yliopistokirjastosta oman kotikirjastonsa kortilla ja palauttaa teokset mihin tahansa muuhun kirjastoon. Näitä molempia kokeillaan jo pienimuotoisesti, mutta niiden laajempi käyttöönotto vaatii vielä paljon ponnisteluja. Esimerkiksi osallistuvien kirjastojen pitää yhtenäistää laina- ja sakotuskäytäntönsä. Samoin on ratkaistava, mistä saadaan resurssit kirjojen liikuttamiseksi kirjastojen välillä. Strategiassa otetaan verkoston tehtäväksi laatia aineistojen yhteiskäytön periaatteet.

Asiakkaiden omatoimista aineiston etsimistä helpotetaan ottamalla ensi vuonna käyttöön yliopistokirjastojen yhteinen portaali. Se muun muassa yhdistää jo käytössä olevan Linda-yhteisluettelon elektronisiin aineistoihin. Portaali on käyttäjäkohtaisesti räätälöitävissä. Siellä voi esimerkiksi tehdä ja tallentaa omia tiedonhakuja sekä pystyttää elektronisten lehtien uusien numeroiden hälytyspalvelun.

Kirjastoverkoston strategiaan on otettu mukaan pienenä, mutta tärkeänä kohtana aineiston vapaan saatavuuden periaatteen vaaliminen. Suomessa yliopistokirjastot ovat perinteisesti olleet kaikkien tieteestä kiinnostuneiden käytettävissä (monissa muissa maissa kirjastot pitäytyvät tiukasti vain oman yliopistonsa palvelemisessa). Painettua aineistoa voi kuka tahansa tulla kirjastoon lukemaan ja lainaamaan. Elektronisten aineistojen lisenssisopimuksiin pitää erikseen muistaa kirjata, että aineistoja saavat käyttää myös kirjastoissa käyvät yliopistoyhteisön ulkopuoliset henkilöt.

Tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun tukeminen

Strategiassa on myös katsottu verkoston tehtäväksi tehdä tunnetuksi uusia tieteellisiä julkaisukanavia sekä edistää uusien julkaisumenetelmien käyttöä. Tällä halutaan tuoda esiin kirjastojen kustannuskriisi sekä siihen yhdeksi ratkaisuksi tarjottu vaihtoehtoisten julkaisukanavien kehittäminen.

Yliopistokirjastot ovat osaltaan mukana kehittämässä uusia opetus- ja opiskelumenetelmiä yhteistyössä yliopiston muiden yksiköiden (tietohallinto, opetusteknologiayksiköt, opintohallinto) sekä opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Kirjastot ovat luonnollinen vaihtoehto oppimisaineistojen käyttöönantoon sekä säilyttämiseen tai vaikka virtuaaliyliopiston aineistontarjoajana. Kirjastoverkosto voi auttaa kirjastoja edistämällä oppimisympäristöjen ja kirjastojärjestelmän yhteiskäyttöä. Myös oppimisaineistojen saatavuuden ja löytyvyyden edistämistä voidaan tehostaa verkostona, esimerkiksi kehittämällä opintoaineistojen hallinnassa tarvittavia välineitä ja menetelmiä.

Tiedonhankinta- ja tiedonhallintataitojen opettajana kirjastot osaltaan huolehtivat siitä, että yliopistosta valmistuvilla on hyvä informaatiolukutaito. Esimerkiksi TKK:n kirjastolla on omat verkkokurssinsa tätä varten. Ne ovat vapaaehtoisia, mutta vuosittain niitä suorittaa 300-400 opiskelijaa. Verkosto voi myös kokonaisuutena tuoda esiin informaatiolukutaidon tärkeyttä sekä kirjastojen kykyä sen opetuksen antajana.

Muita tavoitteita

Jotta kirjastot kykenevät säilyttämään asemansa, niiden on luotava menetelmät oman toimintansa vaikuttavuuden osoittamiseksi ja arvioimiseksi. Verkosto on tässä kirjastojen apuna, sillä se voi keskitetysti kerätä tilastotietoja ja tuoda niitä esiin. Verkosto myös seuraa oman toimintansa kannalta keskeisen lainsäädännön valmistelua ja vaikuttaa siihen.

Yliopistot ahdingossaan ovat supistaneet kirjastojen määrärahoja suhteellisesti katsoen koko viime vuosikymmenen ajan. Verkostona kirjastot voivat katsoa, että palvelut tuotetaan kokonaisuutena mahdollisimman tehokkaasti. Monet asiat voidaan hoitaa keskitetysti, mistä FinELib on mainio esimerkki. Toisaalta verkosto voi nostaa esiin erilaisia rahoitusmahdollisuuksia sekä keskustella niistä rehtorien neuvoston kanssa. Verkosto voi koordinoida hankerahoitusta sekä tehdä omia linjauksiaan kirjastojen kehittämisestä tätä kautta. Näin kirjastot etenevät yhteistyössä, ei keskenään kilpaillen.

Lopuksi

LÄHDE