Kirjastoretki Riikaan

Janne Salonen

Aune Kontkanen

Ryhmä Riian Teknillisen Korkeakoulun kirjastosta oli kesällä 1999 käynyt vierailulla Otaniemessä ja esittänyt vastavuoroisen vierailukutsun. Siten tämä Latvian pääkaupunki ja sen kollegakirjasto nousivat esiin luontevaksi uuden vuosituhannen ensimmäisen kevätretken kohteeksi. Hanke toteutui rehtorin myönnettyä korkeakoulun kirjastoväelle matka-apurahaa. Yhteensä meitä kirjastolaisia oli matkalla lähes 30 pää- ja osastokirjastojen henkilökuntaan kuuluvaa.

Matkalaiset kokoontuivat Olympiaterminaaliin aurinkoisena kesäperjantain aamuna 9. kesäkuuta. Vaikka sää oli hyvä, tuulta ja merenkäyntiä oli kuitenkin sen verran, että jotkut ryhmän jäsenistä kokivat olonsa epämukavaksi Silja Linen nopean katamaraanin SuperSeaCatin ylittäessä Suomenlahtea. Kokeneet matkalaiset tiesivät, että Viron liikenteen nopeat katamaraanit ovat hyvin herkkiä vähäisillekin tuulille ja merenkäynnille.

Laiva saapui aurinkoiseen Tallinnaan aamupäivällä ja satamassa oli jo matkanjärjestäjän tilausbussi odottamassa ryhmää. Taisto Reisid -yhtiön bussi oli hyväkuntoinen, ja onneksemme siinä oli myös toimiva ilmastointi, koska matkanteko porottavassa auringonpaisteessa olisi muuten tullut aika tukalaksi. Kaikkien ryhmän jäsenten päästyä passintarkastuksen läpi, matkamme jatkui hyvän kuljettajamme kyydissä kohti etelää ja Latvian rajaa.

Me, jotka emme olleet ennen matkanneet Tallinnasta etelään Via Balticaa pitkin Pärnun suuntaan, hämmästelimme tien pitkiä metsätaipaleita, lähes yhtämittaista metsää heti Tallinnan moottoritien päätyttyä aina Latvian rajalle asti. Tie vei harvalukuisten, harvaan asuttujen kylien ohi. Via Baltica on selvästi huonokuntoisempi kuin Suomen valtatiet. Monin paikoin oli tietöitä meneillään, joten tien laatu on ilmeisesti menossa parempaan suuntaan (myös liikenteen voidaan odottaa kasvavan). Paikoin, tien halkaistessa pelto- tai laidunmaisemaa, näkyi matkalaisten iloksi yksittäisiä haikaroita, jotkut näkivät myös ketun. Ennen Pärnua (Pärnu-Jaagupissa) oli huoltoasemalla pieni tauko jaloittelua ja virkistäytymistä varten ennen kuin matka jatkui Pärnun ohittaen kohti Latvian rajaa. Rajamuodollisuudet eivät kestäneet pitkään ja olimme jopa aikataulustamme etuajassa matkan jatkuessa Latvian puolella. Siellä oli enemmän asuttua maaseutua kuin Viron puolella ja välillä oikealla puolella näkyi auringonpaisteessa kimmeltäviä Riianlahden aaltoja ja pitkiä valkeita hiekkarantoja.

Alkuillasta olimme Riiassa ja majoituimme hyvin korkeatasoiseen SAS Radisson -hotelliin heti Väinäjoen toisella puolella, vastapäätä itäisen rannan ydinkeskustaa ja vanhaa kaupunkia (Vecriga). Useimmat matkalaiset lähtivät hetimiten pienissä ryhmissä sillan yli iltakävelylle ja ruokailulle Riian keskustaan. Osa ryhmästä oli varannut liput Oopperaan, näytännössä oli läsnä myös mm. Latvian presidentti Vaira Vike-Freiberga.

Monelle hämmästyksen aihe oli Riian ydinkeskustan kahviloiden ja ravintoloiden kova hintataso, lähes Suomen veroinen, vaikka kalliimmissa paikoissa ei edes käyty. Onneksi matkaseurueemme jäsen Outi Järvineva sentään löysi etsimänsä kahvilan, missä myytiin hänen kaipaamiaan tarpeeksi isokokoisia kakku- ja torttupaloja. Paikka oli miellyttävä, suosittu vanhanajan kahvilapaviljonki Riian keskuspuistossa, aivan Oopperan vieressä ja suuren Vapaudenpatsaan lähellä.

Lauantaina aamupäivällä useimmat osallistuivat opastettuun kiertokävelyyn Riian vanhassa kaupungissa, joka on suurimmaksi osaksi kunnostettu ja hyvinkin Tallinnan veroinen. Ehkä suosituin nähtävyys oli "mustan kissan talo", jugendtyylinen nk. "Pienen killan" eli latvialaiskansallisen killan talo, jonka katon huippua koristaa mustaa kissaa esittävä veistos. Ryhmämme oli erityisen tyytyväinen oppaaseemme Raimoon, joka on hyvin miellyttävä nuori mies. Kävelyn jälkeen oli vapaata ohjelmaa, pienemmissä ryhmissä kävelimme ja lounastimme keskikaupungilla. Monet kävivät Centr-tavaratalossa, jossa myöhemmin kesällä tapahtui kuolonuhreja vaatinut pommiräjähdys.

Iltapäivällä oli vuorossa tutustuminen Riikan Teknillisen korkeakoulun kirjastoon, jossa suurin osa kirjaston johtoa oli vastaanottamassa meitä kirjaston johtajan Aija Janbickan johdolla. Teknillinen korkeakoulu (Riga Technical University) oli joutunut evakkoon ydinkeskustasta, jossa mm. kirjasto oli toiminut hyvin huonokuntoisen näköisissä, nyt jo purettavissa, 60-luvun rakennuksissa.Nyt kirjasto on majoittunut uuteen rakennukseensa korkeakoulun kampusalueella.

Uusi kirjasto on hyvin siisti ja valoisa rakennus sisältäen mm. runsaasti lukupaikkoja, joskin tietokonelukupaikkojen määrä on vielä huomattavasti pienempi kuin meillä. Kirjaston kokoelmat ovat huomattavan suuret, pitkälle toista miljoonaa nidettä, ongelma vain on, että suurin osa kokoelmista on neuvostoaikaista venäjänkielistä kirjallisuutta mistä on enää vain rajoitettua hyötyä. Kirjastolla on ollut vain niukasti mahdollisuuksia hankkia uutta länsimaista kirjallisuutta.

Riian Teknillinen korkeakoulu on perustettu v. 1862 ja se oli alussa Baltian tärkein alansa oppilaitos. Korkeakoululla on n. 10 000 opiskelijaa, siis hieman TKK:ta pienempi. Kuriositeettina mainittakoon, että eräs sen aikaisempi rehtori oli ollut Ruotsin edesmenneen pääministeri Olof Palmen äidin puoleinen isoisä. Pohjoismaista läheisimmät yhteydet Latvialla on ollut Ruotsiin ja ajatuksena Baltian maiden itsenäistymisen jälkeen oli ollut, että Ruotsi olisi "adoptoinut" Latvian hoidettavakseen samalla tavalla kuin Suomi Viron. Tämä ei ilmeisesti ole toiminut aiotulla tavalla, koska Ruotsin näkyvyys Riiassa on aika vähäinen. Eräs huomattavimmista Ruotsin panostuksista on kuitenkin ollut arvostetun yksityisen, paljolti Wallenbergiläisen Stockholms Handelshögskolanin ylläpitämä tytärkorkeakoulu Riiassa. Koulu rekrytoi opiskelijoita koko Baltian alueelta.

Kirjastokäynnin jälkeen seurasi vielä yhteinen illallinen hyvin suositussa uudessa, hieman Gasthaustyyppisessä ravintolassa keskustan ulkopuolella. Siellä asiakas valintamyymälän tapaan kerää tarjottimelleen haluamiaan erilaisia alkupaloja, salaatteja, lämminruokia ja jälkiruokia ja menee tarjottimensa kanssa kassalle maksamaan ostoksensa. Hintataso oli täällä edullinen, esim. komea yhden litran tuoppi paikallista hyvää olutta oli vain hieman toistakymmentä markkaa meidän rahassa. Ravintolassa oli paljon paikallisia ihmisiä, myös perheitä lapsineen. Eri pöydistä kuului laulua: Latviassa suositut laulut ovat aika saksalaistyylisiä, joskin ruotsalaisia lauluja tunteva kuuli myös suosittuja ruotsalaisia lauluja lätin kielelle käännettyinä. Vaikka tunnelma oli hilpeä, häiritsevän humalaisia asiakkaita ei näkynyt, mutta se ei ilmeisesti kuulu latvialaiseen kulttuuriin.

Illallisen jälkeen matkan ohjelma olikin ohi: seuraavana aamuna bussimatka suuntautui takaisin Tallinnan suuntaan ja sujui sen verran joutuisasti, että Tallinnassa oli vielä pari tuntia aikaa käydä kaupungilla ennen SuperSeaCatin lähtöä Helsinkiin. Yleinen arvio oli, että matka oli ollut kaikin puolin onnistunut, sää oli ollut mitä parhain ja useimmat olivat sitä mieltä, että Riiassa olisi hyvinkin voinut viettää vielä yhden päivän. Monet harmittelivat mm. sitä, ettei aikaa ollut jäänyt Jurmalan kuuluisien yli 20 km pitkien hiekkarantojen näkemiseen Riian lähellä. Mutta pysyyhän Riika vanhalla paikallaan ja halukkaat voivat myöhemmin lähteä sinne omin päin. V. 2001 Riika viettää 800-vuotisjuhliaan, jolloin kaupungissa varmaankin järjestetään paljon näkemisen ja kokemisen arvoista ohjelmaa.

Lisätietoja Latviasta ja Riikasta:

Riga Technical University Scientific Library

http://www.latvia.lv
http://www.viariga.lv
http://www.eunet.lv/Riga/

Valokuvia Riikan matkalta.