Voyagerin raskaat työasemavaatimukset edellyttävät uusia hankintoja

Ilkka Heikkinen

Suomen tieteellisten kirjastojen uudeksi yhteisjärjestelmäksi valittu Voyager on nykyistä VTLS-järjestelmää teknisesti huomattavasti monipuolisempi ja modernimpi. Palvelinpuolen ratkaisussa on päädytty kaikkien 25 tietokannan keskittämiseen yhdelle palvelinkoneelle. Ratkaisu on ainutlaatuinen maailmassa ja se onkin saanut jonkin verran huomiota julkisuudessa. Juha Hakalan seikkaperäinen kuvaus asiasta on luettavissa Helsingin Yliopiston Kirjaston Tietolinja -lehdessä.

Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten järjestelmänvaihdos vaikuttaa tietokantojen käyttäjien ja ylläpitäjien työasemavaatimuksiin. Käytöstä poistuva VTLS-järjestelmä oli suunniteltu pääteyhteyden varaan, jolloin kuormaa käyttäjäpuolelle ei tullut käytännössä ollenkaan yhteyden ollessa täysin merkkipohjainen. Suurin ongelma mikrotietokoneiden yleistyttyä olikin se, miten tietokoneessa käytettävä asiakasohjelma saadaan matkimaan ns. tyhmää päätettä. Vain harvat ohjelmat pystyivät noudattamaan HP:n erikoista pääte-emulaatiota siten, että tietojen syötössä skandinaaviset ääkköset ja muut erikoismerkit tallentuivat oikein. Varsinaista lisätehoa ohjelma ei vaatinut, vaan sitä voitiin käyttää hyvin pienitehoisellakin mikrotietokoneella.

Voyager on tässä suhteessa täysin toisentyyppinen. Käyttöliittymä on 32-bittinen, Windows-pohjainen ja sen avulla tapahtuva melko raskaiden tietokantojen ylläpito vaatii paljon prosessoritehoa sekä nopeaa näytönpäivitystä, siis tehokasta tietokonetta.

Endeavor Systems julkistikin keväällä työasemia koskevat suositus- ja minimivaatimukset. Suosituskokoonpano asiakas- ja henkilökuntakäyttöön on seuraavanlainen:

Endeavor korostaa erityisesti hyvälaatuisen näytönohjaimen ja monitorin merkitystä. 16 megatavun näytönohjainmuistivaatimus on toimistokäytössä poikkeuksellinen, lähinnä raskaaseen kuvankäsittelyyn normaalisti tarvittava. Voidaankin siis olettaa, että lopullisesti käyttöön otettava Voyager-yhteyssovellus näyttää ja tuntuu tyystin toisenlaiselta kuin nyt testikäytössä oleva 99.1 -versio. Sitähän on pystytty pyörittämään vanhoillakin mikroilla tyydyttävästi.

Absoluuttiset minimivaatimukset työasemalle ovat jonkin verran yllämainittua kevyemmät, mutta yleistäen voi sanoa, että kovin vanhoilla mikroilla ei Voyager-ylläpitoa tehdä. Endeavor kun ei lupaa edes tukea minimivaatimustason alittavia työasemia.

Monissa kirjastoissa uudet laitevaatimukset merkitsevät lähes koko mikrotietokonekannan uusimista. TKK:n kirjaston asiakas- ja henkilökuntakäytössä olevat työasemat on pääosin hankittu vuosina 1995 - 1997, kun koko kirjaston kattava mikroverkko rakennettiin. Sinänsä yllämainitut laitespeksit eivät ole nykymittapuun mukaan poikkeuksellisia; useimmat uutena nykyään myytävät mikrokokoonpanot täyttävät ne, ehkä näytönohjainta lukuun ottamatta. Ongelmana on vain se, mistä rahat? Koska Voyager-projekti vie muutenkin runsaasti määrärahoja, ei työasemien uusimistarvetta ole ehkä osattu ennakoida. Jos käytössä on esimerkiksi100 mikrotietokonetta ja ajanmukainen kokoonpano maksaa noin 8500 - 10000 mk kappale, nousevat koko työasemakaluston uusimiskustannukset lähelle miljoonaa. Koska korkeakoulujen määrärahat ovat tunnetusti muutenkin tiukalla, saattaa tämä summa tuntua monista yllättävältä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että mikrotietokoneen tehokas käyttöaika on normaalisti noin 3 - 4 vuotta ja uusiminen tulee joka tapauksessa ennen pitkää eteen. Voyageriin siirtyminen voi siis olla hyvä hetki tehdä laitteiston kokonaispäivitys, koska samalla voidaan tehdä myös käyttöjärjestelmä- ja ohjelmistopäivitykset, sekä kouluttaa henkilökunta uuteen ympäristöön. Useimmissa tapauksissa tämä tarkoittanee Windows 2000-ympäristöön siirtymistä. Se edellyttää muutenkin työasemilta Voyagerin tasoisia laitevaatimuksia.

Koska tarvittava rahasumma on suuri, on etsittävä erilaisia ratkaisuja kustannusten minimoimiseksi. Eräänä ratkaisuna on esille noussut koneiden vuokraaminen eli liisaus tavanomaisen ostamisen sijasta. Tällä tavalla kustannukset voitaisiin jakaa usealle vuodelle, esim. tyypillisesti koneen käyttöikää vastaavasti 3 - 4 vuodelle. Vuokraussopimukseen voi kuulua se, että laitteet vuokraava firma huolehtii vanhojen koneiden poisviennistä, ja maksaa käyttökelpoisista laitteista hyvitystä. Kiintolevyjen tyhjennyspalvelu voidaan myös sisällyttää sopimukseen, jolloin mitään kiintolevyllä ollutta tietoa ei siirry seuraavalle käyttäjälle. Vuokrauskauden päätyttyä sopimus voidaan uusia, jolloin konekanta jälleen uusittaisiin vastaamaan ajan vaatimusta ja vanhoista koneista päästäisiin taas eroon. Jos tietokonelaitteiden vuosittaiset kustannukset voidaan ennakoida, helpottaa se vuosibudjetin tekoa, koska määräraha voidaan liittää kiinteisiin menoihin ilman, että laitekustannuksia täytyisi miettiä joka vuosi erikseen.

Tietokoneiden vuokrauspalveluja ei korkeakouluympäristössä tähän asti juurikaan ole käytetty. Edessä oleva tilanne on kuitenkin johtanut siihen, että alustavia neuvotteluja mikrotietokoneiden vuokrausmahdollisuuksista ja -kustannuksista on jo Teknillisen korkeakoulun kirjastossa tehty. Asiaa pohditaan monelta kantilta syksyn aikana ja jos asian tiimoilta ei ilmene ylitsepääsemättömiä esteitä, vuokraus voitaneen toteuttaa eräänlaisena pilottiprojektina. Perinteisestä mikrojen ostamisesta vinkkejä haluavien kannattaa tutustua Hannu Kulokarin ansiokkaaseen artikkeliin Helsingin Yliopiston ATK-lehdessä. Nämäkin tiedot vanhenevat tosin nopeasti. Puolen vuoden päästä artikkelissa suositeltua kokoonpanoa ei ehkä enää edes ole saatavissa tehojen taas noustua. Hintataso on onneksi pysytellyt osapuilleen samana vuodesta toiseen.

Mikrotietokoneiden nopea leviäminen kirjastoihinkin on tapahtunut vasta muutaman viime vuoden aikana. Kerran kalliilla rahalla hankittujen mikrotietokoneiden laajamittaista uusimista ei varmasti ole vielä monessakaan kirjastossa tehty. Kirjastojenkin on kuitenkin pidettävä mielessä, että aikoinaan hankitut laitteet eivät ole käytössä loputtomiin, vaan niiden uusiminen tulee eteen muutaman vuoden välein, jotta asiakkaille tarjottavat palvelut ja henkilökunnan työskentelyedellytykset voidaan säilyttää ajanmukaisina.