Kirjastojen vertailua: TKK vs. MIT

Irma Pasanen

Tekniikan alalla eräs maailman ehdoton huippuyliopisto on Massachusetts Institute of Technology (MIT) Yhdysvalloissa, tarkemmin sanottuna Cambridgessä, Massachusettsin osavaltiossa

Bostonin keskustasta MIT:n kampusalueen erottaa vain Charles-joki. Vieressä on myös kuuluisa Harvardin yliopisto, jonka menneitä aikoja syleilevä vehreä kampusalue viehättää vierasta. MIT:n kampusalue on puolestaan kuin laaja teollisuusalue, jossa harva rakennus on arkkitehtuuriltaan mainitsemisen arvoinen. Ehkä juuri tästä syystä rakennuksiin viitataan usein vain numeroin. Mutta MIT:n kampusalueella on kuitenkin kolme suomalaisen arkkitehtuurin kelpo edustajaa: Alvar Aallon suunnittelema opiskelija-asuntola ja Eero Saarisen suunnittelemat kappeli ja auditorio.

Minkälainen on huippuyliopisto MIT:n kirjasto? Mihin meidän tulisi pyrkiä mikäli osana korkeakoulua pyrimme uuden vuosikymmenen alussa tarjoamaan Euroopan parhaimpiin kuuluvia tekniikan alan kirjastopalveluja?

MIT:ssa opiskelee yhteensä noin 10.000 opiskelijaa: 4300 alempaan korkeakoulututkintoon (B.Sc.) tähtääviä, 2600 ylempää (M.Sc.) korkeakoulututkintoa ja 2900 tohtorin tutkintoa suorittavaa. Opiskelu tässä yksityisessä yliopistossa ei ole ilmaista, vuosi opinahjossa maksaa $ 25.000. Käytännössä n. 60 % opiskelijoista saa MIT:n oman apurahajärjestelmän kautta helpotusta maksuihin. Esimerkiksi v. 1999 apurahaa saavan opiskelijan omaksi osuudeksi jäi maksettavaksi $ 7.600 eli noin 50.000 markkaa, jonka opiskelijat rahoittavat opintolainalla, työssäkäynnillä jne. Teknillisen korkeakoulun opiskelijamäärä on noin 13.000 opiskelijaa, joista noin 2700 on jatko-opiskelijaa.

Kuva Rafayel V. Harutyunyan

MIT rakennus no 10. Kupoliosassa toimii Baker Engineering Library

Kirjaston historian merkkipaaluja

MIT:n kirjaston kokoelmien alkuna pidetään v. 1862 MIT:n säätiön hallituksen sihteerin Thomas Webbin lahjoittamaa seitsemää teosta. Itse korkeakoulu oli perustettu vuotta aiemmin, mutta ensimmäiset opiskelijat aloittivat vasta v. 1865. Vuonna 1916 yliopisto muutti nykyiselle kampukselleen ja kirjasto sijoittui rakennuksen numero 10 kupoliin. Siellä Barker Engineering Library toimii yhä tänäkin päivänä. Kirjastolaitos laajeni vuosien saatossa ja kampukselle perustettiin lisää kirjastoja. Amerikkalaiseen tapaan kirjastot on nimetty kuuluisien henkilöiden muistoksi tai suurten hyväntekijöiden mukaan ja esim. 1930-luvulla perustettu Lindgren Library nimettiin ruotsalaissyntyisen geologin ja MIT:n geologian professorin Waldemar Lindgrenin (1860 –1939) mukaan. MIT sai ensimmäisen online-luettelonsa 1986 ja kirjaston ensimmäinen Web-sivu avattiin v. 1994. Vaikka MIT on yksityinen yliopisto, on sen kirjaston paikalliskäyttö sallittua kaikille kirjastoon saapuville. Lainaus- ja verkkopalvelut on rajattu osin kokonaan oman organisaation käyttäjille ja osaa voivat käyttää myös Bostonin alueen konsortioyhteistyöhön osallistuvien yliopistojen opiskelijat ja tutkijat.

MIT:n rakennus numero 10 pihan puolelta

Kuva Ray Schwartz

Nykyinen kirjasto-organisaatio

Kirjaston kokoelmat ovat sijoitettu viiteen yliopiston tiedekuntajakoa noudattelevaan kirjastoon: insinööritieteeteet (Engineering), luonnontieteet (Science), yhteiskuntatieteet ja johtaminen (Social Sciences and Management), arkkitehtuuri (Architecture and Planning) sekä humanistiset tieteet ja taiteet (Humanities). Lisäksi kirjastolaitokseen kuuluu viisi pienempää yksikköä: musiikin, neurotieteiden, lentotekniikan ja avaruusilmailun sekä geotieteiden, ilmakehän ja planetaarisen tutkimuksen kirjastot. Lisäksi on olemassa kuva-aineistoon keskittynyt kirjasto.

MIT:n kirjasto(i)ssa työskentelee 85 kirjastonhoitajaa ja informaatikkoa, 105 kirjastovirkailijaa ja 20 opiskelija-avustajaa. Kirjaston kokonaisbudjetti vuonna 2000 oli noin $ 14,1 miljoonaa eli yli 95 Mmk. Palkkakulujen osuus on tästä 49 %, aineistohankintojen 36 % ja muiden toimintamenojen 15 %.
Teknillisen korkeakoulun pää- ja osastokirjastoissa tehdään vajaa 70 henkilötyövuotta, kaikkiaan kirjastotoimintaan osallistuvia henkilöitä on noin 80. Vuonna 2000 TKK:n pääkirjaston kokonaisbudjetti oli noin 20 Mmk, josta henkilöstömenojen osuus oli 40%, vuokrakulujen 18% ja aineistohankintojen 42%.

Tilastotietoja MIT:n ja TKK:n kirjastosta v. 2000

MIT:n kirjasto hankkii elektronista aineistoa omien käyttösopimustensa lisäksi konsortiosopimuksin. Tärkein tällainen yhteenliittymä MIT:n osalta on Boston Library Consortium (BLC).

Suomalainen yhteys

MIT:n luonnontieteiden kirjastossa työskentelee informaatikkona suomalaissyntyinen kemisti Erja Kajosalo. Hän tuli monelle suomalaiselle tutuksi toimiessaan IFLAn kokouksen paikallisorganisaatiossa ja vastatessaan kirjastovierailujen organisoinnista. Viime vuonna Erja oli myös tiiviisti mukana MIT:n kirjaston uuden kirjastojärjestelmän Web-OPACin suunnittelussa. MIT valitsi kolmannen sukupolven kirjastojärjestelmäkseen Ex Libris Aleph 500 ja se otettiin käyttöön kesällä 2001 lähes samanaikaisesti kuin Voyager TKK:ssa. Lopputulosta voi tarkastella ja vertailla osoitteissa http://libraries.mit.edu/barton ja http://teemu.csc.fi.

Palvelujen kehitys ja tulevaisuuden haasteita

Kirjastopalvelut kehittyvät luonnollisesti ympäristön tarpeiden mukaisesti, asiakkaita ja heidän parastaan ajatellen. MIT:n kirjaston strategiassa luetellaan kolme kehityssuuntaa, joihin kirjaston on toimenpiteillään vaikutettava: 1. Kirjasto on erinomainen mahdollistaessaan MIT:n opiskelijoiden ja tutkijoiden pääsyn tarvittuun tietoaineistoon nopeasti, helposti ja täsmällisesti 2. Kirjaston tilat ja toiminnot edistävät kampuksen henkistä elämää 3. Kirjasto on yliopistomaailman johtava kirjastoteknologian hyödyntäjä

Tulevaisuuden haasteena nähdään nimenomaan digitaalisen aineiston käsittely. Kuinka hallitaan aineistoa, joka on olemassa ainoastaan digitaalisessa muodossa, huolehtia aineiston saatavuudesta tulevina vuosikymmeninä, mitkä metadatan järjestelmät parhaiten soveltuvat erilaisten aineistojen ja eri medioiden kuvailuun. Kirjaston kokoelman määrittäminen on itsessään jo haaste, onko se ehkä kokoelma web-sivustoja, interaktiivisia opintoaineistoja tai –aihioita, tietokoneohjelmia ja –pelejä?

MIT:n kirjaston hankkeet tukevat kirjaston strategiaa ja haasteisiin pyritään vastaamaan projektien kautta. Tällä hetkellä MIT:n kirjastossa on käynnissä mm. seuraavat kolme suurta hanketta: elektronisen arkistoinnin DSpace, elektroniseen arkistointiin liittyvien kustannusten ja rahoitusvaihtoehtojen tutkiminen sekä dynaamisten dokumenttien arkistointi. Hewlett Packard ja Andrew W. Mellon säätiö rahoittavat näitä hankkeita yli 2 milj. dollarilla (lähes 14 Mmk!). DSpace on hankkeista suurin, sen tarkoituksena on perustaa digitaalinen arkisto dokumenttien pitkäaikaissäilytykseen ja aineiston jakeluun. Vuosittain MIT:n tutkijat, opettajakunta, laboratoriot ja tutkimuskeskukset julkaisevat yli 10.000 julkaisua, joita myös halutaan jakaa maailmanlaajuisen tutkimusyhteisön käyttöön. Hankkeesta saa lisätietoja osoitteesta http://web.mit.edu/dspace Kokemusta aineiston digitoinnista ja verkkojakelusta MIT:n kirjasto on kerännyt jo aikaisemmin opinnäytetöiden yhteydessä, jonka verkkopalvelussa nyt on katseltavissa noin 4000 opinnäytetyötä.

TKK:n kirjaston strategiassa on yhtälailla huomioitu niin aineiston saatavuuden varmistaminen kuin tilojen kehittäminenkin. Menestystekijänä pidetään aktiivista tietoverkkojen käyttäjäyhteisöä – TKK:n opiskelijat ja tutkijat – jossa kirjasto voi projektien kautta kehittää toimintaansa ja uusia palveluja. Sisällöllisesti MIT:n ja TKK:n kirjastojen toimintastrategiat ovat siis hyvin samansuuntaisia.

Verkkoaineistoihin liittyvät uudet palvelut voivat täydentää entisiä tai korvata ne kokonaan. Esimerkiksi MIT:n kirjaston online hakupalvelut (Computerized Literature Search Services) lakkautettiin viime vuonna kysynnän hiipumisen myötä. Paraikaa kirjastossa kokeillaan nyt reaaliaikaista, chat-pohjaista neuvontapalvelua. Hankkeessa informaatikot palvelevat MIT:n tutkijakuntaa ja opiskelijoita verkossa keskimäärin 3 tuntia päivässä arkisin.

Viime huhtikuussa maailmaa kohahdutti uutinen, että MIT aikoo saattaa oppimateriaalinsa maksutta verkkooon kaikkien saataville. Tätä tarkoitusta varten MIT on saanut 11 miljoonan dollarin lahjoituksen (n. 70 miljoonaa markkaa). MIT OpenCourseWaren tarkoituksena ei ole saattaa kokonaisia kursseja verkkoon, vaan pikemminkin opetusta tukevaa materiaalia, kuten luentomonisteita jne. Näinollen MIT OpenCourseWaren kautta ei voi suorittaa tutkintoa MIT:ssa. Kirjasto osallistuu tämän verkkoon syntyvän aineiston metadatan käsittelyyn.

Katunäkymä Harvardista. Kuva Ray Schwartz

Johtopäätöksiä

Me toimimme Teknillisen korkeakoulun kirjastossa aivan samojen asioiden parissa kuin MIT:n kirjasto. Myös ratkaistavat kysymykset niin metadatan, lisenssisopimusten ja muiden hankintojen suhteen ovat samoja. Missä sitten on eroa? Ehkä eroa voidaan kuvata yhdellä sanalla: volyymissa. Amerikassa -jossa kaikki on suurta- ovat myös parhaat yliopistot ja kirjastot ”suuria”. Oli kyse sitten hankintabudjetista, henkilöstön määrästä, projektirahoituksesta, luvut ovat aina moninkertaiset meidän oloihimme verrattuna. Tasoihin pääsemme vain annettujen kaukolainojen määrässä elektronisten lehtien ja tietokantojen määrässä (kiitos FinELibin) ja web-sivuilla käyntien määrässä. Volyymiero näkyy myös hankkeisiin panostamisessa, yksin MIT:n OpenCourseWare hankkeen saama käynnistysraha on suurempi kuin koko Suomen virtuaaliyliopiston vuosittain saama hankerahoitus.

Olemmeko me sitten tehokkaampia, jos kykenemme tuottamaan vastauksia ja ratkaisuja kirjastoa ja sen aineistoja koskeviin kysymyksiin huomattavasti pienemmällä panoksella kuin yhdysvaltalaiset kolleegamme? Ehkä olemme, ehkä emme. Päätöksentekomme eri ratkaisuvaihtoehtojen välillä perustunee jokatapauksessa vähemmän perinpohjaisiin selvityksiin ja harkittuihin tilannearviointeihin. Voidaan tietenkin ajatella, että nopeasti sykkivä maailma ei tarvitse perinpohjaista harkintaa, mutta toisaalta meillä ei myöskään ole varaa vääriin valintoihin. Tästä perspektiivistä katsottuna on ehdottoman tärkeää osata poimia oppi myös toisten jo tekemästä työstä ja kyetä hyödyntämään sitä.