Libraries without walls

Lesvos, Kreikka 14-17.9.2001

Virpi Palmgren

Lempeä tuuli, auringonsäteiden keltaisiksi polttamat rinteet, lampaiden ja vuohien kellojen kilkatus, turkinkyyhkyjen vilkas huhuilu, kalastajaveneiden putputus kirkkaan sinisillä Agean meren aalloilla, upea näkymä mäenrinteillä olevalle kaupungille: voiko konferenssipaikalta enää enempää odottaa?

Olimme moneen kertaan ehtineet ihmetellä toisen suomalaisen osallistujan Pirjo Dahlbomin kanssa, miten ihmeessä konferenssi oli järjestetty niin hankalasti lähestyttävään paikkaan. Matkan teko kesti kolmella lennolla Wienissä ja Ateenassa vaihtaen taksimatkoineen peräti 15 tuntia. Epävarmuutta lisäsi myös tiukentuneet turvatarkastukset lentokentillä.

Mutta pari päivää oltuamme perillä ymmärsimme, mikä merkitys ympäristöllä voi olla asioihin paneutumiselle. Pitkän matkan aikana etääntyy kirjaimellisesti muista työtehtävistään (ei kuitenkaan liian perusteellisesti, sillä webmail toimii internet-kahviloista) ja rauhallisessa ympäristössä ilman häiriötekijöitä tai kilpailevia mielenkiintoja voi keskittyä melkein täydellisesti itse asiaan. Saari ei ollut liialla turismilla pilattu - tosin sesonkikausi oli loppupuolella, ja paikalliset ravintoloitsijat jo saattoivat ottaa rauhallisesti ja heillä oli aikaa puhella turistien kanssa niitä näitä. Turistien jälkeen on lesvoslaisilla vuorossa oliivien korjuu ja sen jälkeen muutaman kuukauden talviloma. Kauniilla säällä myös silloin kuulemma istuskellaan ulkosalla.

Cerlimin henkilökuntaa:
Jill Griffiths, Shelagh Fisher, Jenny Craven,
Peter Brophy,
Geoff Butters

Konferenssi oli Lesvoksen saarella jo neljättä kertaa ja jotkut osallistujat jopa myös. Järjestäjä oli brittiläinen Cerlim (Centre for Research in Library and Information Management), josta syystä suurin osa osallistujistakin oli brittejä. Yhdysvaltojen delegaatio päätti jäädä varmuuden vuoksi kotiin ja ”meitä muita” oli meidän kahden suomalaisen lisäksi kaksi Norjasta, yksi Tanskasta, kaksi Hollannista, viisi Kreikasta ja yksi Italiasta. Osallistujia oli kaikkiaan n. 50 ja tunnelma oli siis varsin leppoisa, jokseenkin kaikkien kanssa ehti tulla jotenkuten tutuksi. Konferenssissahan ohjelman ulkopuoliset vapaat keskustelut ovat ne antoisimmat. Tämä olikin otettu ohjelman suunnittelussa huomioon ja ”istumiset” 30C:een lämmössä oli rajoitettu kerrallaan 1-1,5 tunnin mittaisiksi ja sitten oli puolen tunnin tauko juoda virvokkeita. Tällä tavoin jokseenkin kaikki kuuntelivat kaikki esitykset. Lounasaikaa vietettiin siestaa ruhtinaallisesti ihan 3 tuntia, mutta illalla jatkettiin ohjelmaa vastaavasti myöhempään

Olin valmistanut esityksen aiheesta ”Active integration of information searching skills into the university curriculum”, jossa kävin läpi tiedonhakukurssiemme vaiheita. Aiheeni oli kiitollinen, koska se oli niin käytännönläheinen, sillä jokseenkin kaikissa yliopistokirjastoissa pyöritetään tai suunnitellaan vastaavanlaisia kursseja, joten keskustelua aiheesta syntyi helposti. Meillähän on ollut tarjota teekkareille opetusohjelmaan kuuluvia tiedonhakukursseja jo yli 30 vuotta. Sitä, että opiskelijamme saavat kirjastokursseista opintosuorituksen, jaksetaan maailmalla aina ihmetellä, kysellään kuinka olemme saaneet tämän aikaan. Kurssit tulivat opinto-ohjelmaan informatiikkakurssien nimellä jo vuonna 1970 ja kiitos siitä kuuluu edeltäjiemme kaukonäköisyydelle. Näiden vuosien aikana on ehditty käydä läpi neljä isoa muodonmuutosta kurssin toteutuksessa, joten meillä on kokemusta perinteisestä luento-opetuksesta (talk and tell), tekemällä oppii –metodista ja kahdenlaisesta verkko-opetusmallista. Meillä on myös parina vuonna yhdistetty tiedonhakukurssi ongelmalähtöiseen oppimiseen uudessa “Informaatioverkostot” -koulutusohjelmassa. Henkilökohtaisesti minulle nämä kurssit ovat myös läheisiä, koska olen ollut opettamassa kaikilla eri malleilla sekä istunut myös opiskelijana ensimmäisellä.

Virpi Palmgren

Konferenssin teemana oli “The Delivery of Library Services to Distant Users Distributed Resources – Distributed Learning”. Saimme kuulla mielenkiintoisia esityksiä esim. kuinka informaatikot voivat antaa neuvoja chat-linjalla tai mittavista projekteista, kuinka etäopetusta hoidetaan kehitysmaissa tai, kuinka oppimisympäristöt toimivat parhaimmillaan opetuskehyksenä tai, kuinka luento videokonferenssin avulla voidaan lähettää kauas toisella puolelle maapalloa. Esitysten seuraamista hieman hankaloitti se, ettei meillä ollut kuunnellessamme konferenssijulkaisua kädessämme, sen saamme vasta myöhemmin. Ohjelmalehdykän reunoille olen kirjoittanut muutamia hyvin kuvaavia ja omakohtaisiakin huomautuksia: ihmiset pitävät kontaktista, kulttuurierot, plagiointi, räätälöinti eri tasoille, chat vaatii monimuototaitoja, web-sivut yhtä sotkussa kuin ihmisten kodit jne. Kaikki kuultu sekoittuu epämääräiseksi massaksi mielessä ja kun konferenssin jälkeen on mahdollisia ideoita toteutettavaksi omassa työssä ja opetuksessa ei lainkaan tiedä mistä ne ovat peräisin vai ovatko ne vain kehkeytyneet viikon irrationaalisen “leijunnan” seurauksena. Öisinkin, kaskaiden sirittäessä pilkkopimeässä etelän lämpimässä yössä, päässä pyörivät oman työn asiat - kuinka tästä eteenpäin, mitä seuraavaksi, miten ihan oikeasti ja mitä konkreettisesti – vaikka olivatkin niin kaukana.

Lisätietoja: http://www.cerlim.ac.uk/conf/lww4/cont.htm