Tilojen ja kokoelmien historiaa ja nykypäivää

Sirkku Känsälä

Teknillisen korkeakoulun kirjaston tiloilla ja kokoelmilla on värikäs menneisyys. Niitä on kohdannut lähes täydellinen tuhokin, josta on noustu uuteen kukoistukseen.

Alkuajat

Teknillisen korkeakoulun kirjaston alku oli vaatimaton. Ensimmäisen oman tilan kirjasto sai vuonna 1862, kun sille varattiin huone Teknillisen reaalikoulun vuokraamasta talosta osoitteessa Aleksanterinkatu 50.

Vuonna 1877, kun elettiin Polyteknillisen koulun aikaa, koulu ja sen kirjasto pääsivät muuttamaan uudisrakennukseen Hietalahden torin varrelle. Kirjastoon saatiin kokoelmatilojen lisäksi lukusaleja. Vuonna 1879 Polyteknillisestä koulusta tuli Suomen polyteknillinen opisto ja siitä edelleen vuonna 1908 Suomen teknillinen korkeakoulu. Kirjaston kokoelmissa oli tuolloin noin 13 000 nidettä ja 130 aikakauskirjaa.

Sotavuodet

Kirjaston toiminta keskeytyi dramaattisesti vuonna 1939, kun Teknillisen korkeakoulun päärakennusta pommitettiin heti talvisodan ensimmäisenä päivänä. Pommi osui juuri kirjastonpuoleiseen päätyyn. Tilat korjattiin ja toimintaa päästiin jatkamaan jo seuraavana vuonna, joskin toiminta sota-aikana oli vaikeaa. Uusi katastrofi kohtasi kirjastoa helmikuussa 1944. Palopommi osui kirjastoon ja tulipalo tuhosi sen kokoelmat noin 47 000 nidettä sekä luettelot ja arkistot.

Toimintaa jatkettiin urhoollisesti heti muutaman päivän kuluttua pommituksesta. Tilat saatiin korkeakoulun pohjakerroksesta silloisesta ruokalasta. Näissä tiloissa kirjasto toimi kolme vuotta ennen muuttoaan Kalevankadulle entiseen sotilassairaalaan vuonna 1947. Kalevankadun tilat oli tarkoitettu väliaikaisiksi, mutta kirjasto toimi niissä 22 vuotta.

Kokoelmien kartuttaminen

Sodan jälkeen kirjaston tuhoutuneiden kokoelmien tilalle hankittiin aktiivisesti aineistoa. Sekä kotimaassa että Ruotsissa järjestettiin keräyksiä, ja kirjasto sai huomattavia lahjoituksia. Aineistoa tuli jopa enemmän kuin sitä ehdittiin käsitellä ja kausijulkaisujen kaksoiskappaleita voitiin myöhemmin lähettää eteenpäin. Julkaisujen vaihtotoiminta ulkomaisten tieteellisten kirjastojen ja laitosten kanssa kartutti myös kokoelmia. Vaikka entisen sotilassairaalan kellarissa oli kirjavarasto yli 50 000 teokselle ja kirjastoa laajennettiinkin, kävi tila aikaa myöten ahtaaksi ja kirjallisuutta jouduttiin sijoittamaan etävarastoihin.

Otaniemeen

Uuden kirjaston suunnittelu Otaniemen kampukselle aloitettiin 1961. Arkkitehdiksi valittiin Alvar Aalto. Erinäisistä syistä johtuen kirjaston uudisrakennus viivästyi ja kirjaston toiminta 1960-luvun lopulla oli hankalaa, kun suurin osa korkeakoulun laitoksista oli jo muuttanut Otaniemeen ja kirjasto oli edelleen Hietalahdessa.

Onnistuneen muutto-operaation jälkeen uusi upea kirjasto avattiin vuonna 1970. Kirjaston kokoelmat käsittivät Otaniemeen muuttaessa jo noin 220 000 nidettä, jotka voitiin sijoittaa avovarastoihin asiakkaiden noudettaviksi ja selailtaviksi. Toiseen, ylimpään, kerrokseen sijoitettiin hakuteokset, uudet lainattavat kirjat ja uusimmat aikakauslehdet. Ensimmäiseen kerrokseen laitettiin vanhemmat lainattavat kirjat ja osa vanhemmista aikakauslehdistä sekä raporttisarjoista. Loput aikakauslehdet ja raporttisarjat sijoitettiin pohjakerrokseen. Alinta kerrosta ei heti otettu käyttöön, mutta jo vuonna 1978 sinne asennettiin tiivishyllyt kokoelmien säilytystä varten. Kerros on ollut koko ajan asiakkailta suljettu.

Kokoelmien sijoittelulla pyrittiin silloin niin kuin myöhemminkin tukemaan asiakkaiden tiedonhakua ja saamaan käytetyin ja ajankohtaisin aineisto parhaiten esille.

Teknillinen keskuskirjasto

Vuonna 1972 Teknillisen korkeakoulun kirjastosta tuli virallisesti tekniikan alan keskuskirjasto. Kokoelmien kehittämiseen panostettiin edelleen aktiivisesti ja sekä lainaus että kaukopalvelu kasvoivat. Monet luonnontieteelliset kirjastot lähettivät lehtiä TKK:n kirjastolle ja niitä liitettiin kokoelmiin laaja-alaisesti. Kirjoja hankittiin melko paljon vielä 1980-luvulla ja kausijulkaisuja tilattiin parhaimmillaan yli 3 000 nimekettä. Tieteellisten aikakauslehtien hinnan nousun takia lehtitilauksia jouduttiin pian karsimaan. Toisen kerroksen lainattavien kirjojen tila kävi ahtaaksi ja vanhemmat niistä siirrettiin ensimmäiseen kerrokseen, josta taas vielä vanhemmat kirjat väistyivät kellariin. 1990-luvun alkupuolella määrärahaleikkaukset ja Suomen markan arvon aleneminen pakottivat lakkauttamaan satoja lehtitilauksia.

Kirjastoautomaatio

Tietokannat korvasivat painetut kortistot ja painetut tai mikrokorttimuotoiset kirjastoluettelot 1980-luvulla. Lainauksen automatisointi vuonna 1992 muutti myös palvelutiskin toimintoja. Paperiset laina- ja asiakasrekisterit kävivät tarpeettomiksi ja palvelupisteisiin sijoitettiin tietokonepäätteet. Elektroninen aineisto alkoi tehdä tuloaan. Aluksi se näkyi viitetietoja, tiivistelmiä ja osin kokotekstiäkin sisältävinä CD-ROM -levyinä, jotka mahdollistivat entistä paremmin myös asiakkaiden omatoimisen tiedonhaun. 1990-luvun puolivälissä CD-ROM -tietokantojen käyttö oli huipussaan.

Internet ja erityisesti www muuttivat kirjaston toimintaa. Ensimmäinen www-pääte kirjaston asiakastiloihin saatiin kesällä 1994. Vuonna 1996 kirjastossa tehtiin sähköremontti ja rakennettiin lähiverkko. Kortistolaatikot siirrettiin kellariin ja niiden paikalle suunniteltiin kirjaston mikroluokka sisustusarkkitehti Kathleen Tiptonin johdolla. Asiakkaiden käyttöön saatiin aluksi 12 mikrotietokonetta ja seuraavana vuonna lukumäärä nousi jo 30 koneeseen.

Elektronisen aineiston läpimurto

CD-ROM -levyillä olevat tietokannat olivat vain välivaihe kirjaston elektronisen aineiston hankinnassa. Jo 1990-luvun lopulla hankittiin ensimmäiset verkossa olevat tietokannat asiakkaiden käyttöön. Elektronisia lehtiä alettiin hankkia ensiksi painetun julkaisun rinnalla ja sitten ainoastaan elektronista muotoa. Vuonna 1999 kirjastoon tuli noin 2 000 tuhatta tieteellistä e-lehteä.

Kirjastossa tehdyn linjauksen mukaisesti painetun lehden tilaus lakkautettiin, kun kirjasto saattoi tarjota vastaavan elektronisen julkaisun. Myös painettujen viitetieto- ja tiivistelmäjulkaisujen tilaukset lopetettiin, koska vastaavat julkaisut olivat saatavina verkkopalveluina. Tutkijat saavat nyt pääosan tarvitsemastaan tietoaineistosta verkon kautta omaan työpisteeseensä. Kirjastossa paikan päällä käyvät ennen kaikkea opiskelijat ja myös TKK:n ulkopuoliset asiakkaat.

Kokoelmien siirtoja ja karsintaa

Elektronisen aineiston yleistyminen ja hyllytilojen täyttyminen ovat johtaneet aineiston karsimiseen. 1990-luvulla TKK:n muut kirjastot ryhtyivät karsimaan kokoelmiaan ja siirtämään aineistoa pääkirjastoon, kun niiden tilat täyttyivät. Myös kirjastojen yhdistymisten yhteydessä on aineistoa lähetetty pääkirjastoon.

Elektronisen aineiston tulo painetun rinnalle ja tekniikan kehittyminen ovat tuoneet muutostarpeita myös aineiston sijoittelulle. Lainattavia kirjoja oli 2000-luvun alussa kolmessa eri kerroksessa. Lainauksen automatisointi toi mukanaan mahdollisuuden seurata kirjojen käyttöä entistä tehokkaammin. Käyttötilastojen perusteella karsittiin ensimmäisen kerroksen kirjakokoelma ja säilytettävät kirjat sijoitettiin suurimmaksi osaksi suljettuun varastoon. Käytetyimmät siirrettiin toiseen kerrokseen.

Kirjoilta vapautuneeseen tilaan ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin referaattijulkaisut, joiden käyttö oli jäänyt hyvin vähäiseksi verkossa olevien tietokantojen yleistymisen myötä. Toiseen kerrokseen jätettiin muut hakuteokset ja niiden paikka vaihdettiin kasvavan lainattavien kirjojen kokoelman kanssa.

Vuodesta 1989 lähtien aineistoa on voitu lähettää Kuopioon perustettuun Varastokirjastoon, josta sen saa nopeasti käyttöönsä. Sinne on lähetetty säilytettäväksi harvoin tarvittavia julkaisuja.

Arkisto maan alla ja verkossa

TKK:n päärakennuksen ja kirjaston välille avattiin vuonna 2000 huoltokäytävä ja sen varrelle arkistotilat sekä korkeakoululle että kirjastolle. Kirjaston arkiston osuus on 150 neliömetriä. Sinne on sijoitettu TKK:n väitöskirjoja ja vanhempia diplomitöitä. Jatkossa sinne siirretään TKK:n julkaisusarjoja ja vanhaa arvokasta aineistoa.

Vuonna 2000 aloitettiin TKK:n väitöskirjojen julkaiseminen verkossa. Nykyään lähes 100 % TKK:n väitöskirjoista julkaistaan verkossa ja tallennetaan sähköiseen julkaisuarkistoon, jossa on myös muuta TKK:n julkaisemaa elektronista aineistoa.

Kokoelmat ja tilat tänään

Kirjaston nykyiset painetut kokoelmat kattavat noin 230 000 kirjaa. Painettuja sarjajulkaisuja tulee 1 300 kpl, joista noin 350 on ostettuja tieteellisiä lehtiä. Sarjanimekkeitä päättyneet julkaisut mukaan lukien on 13 000 kpl. Elektronisia kirjoja on kymmeniä tuhansia ja elektronisia aikakauslehtiä 20 000. Kansallisten lisenssien ja erilaisten lehtipakettiratkaisujen johdosta kirjasto voi tarjota ennätysmäärän tieteellisiä aikakauslehtiä käyttäjilleen. Verkossa olevia tietokantoja on 185 kpl.

Kirjastossa on tällä hetkellä 450 lukupaikkaa, joista pääosa on toisen kerroksen lehtilukusalissa. Ensimmäisessä kerroksessa on lukupaikkoja ikkunaseinustoilla ja pohjakerroksessakin on niitä muutamia. Tenttikausina ja keväällä ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden aikaan lukusalit ovat täynnä.

Ryhmätyötiloille on viime vuosina ollut suuri tarve. Suosituksi työskentelypaikaksi on tullut entinen pieni lehtilukusali, jossa parhaillaan on TKK:n juhlavuoden näyttely. 2000-luvun alussa neljä työhuonetta muutettiin ryhmätyöhuoneiksi. Nämä ovat olleet ahkerassa käytössä ja kysyntää olisi useammallekin huoneelle.

Myös palvelutiski nk. hevosenkenkä on uudistettu vastaamaan nykyisiä toimintoja. Huolellisen suunnittelun jälkeen hevosenkenkä katkaistiin vuonna 2004 ja osa siitä siirtyi asiakaskäyttöön. Viime vuonna palvelutiskin takahuoneessa olleet kurssikirjojen lukusalikappaleet siirrettiin asiakkaiden itsepalvelukäyttöön pienen lehtilukusalin viereen huoneeseen, joka on ollut mm. opetuskäytössä ja hiljaisena lukusalina.

Katse tulevaan

Kirjaston tilat ovat lähes 40 vuotta vanhat ja rakennus on peruskorjauksen tarpeessa. Aikoinaan opiskelua, opetusta ja tutkimusta parhaalla mahdollisella tavalla palvelleet tilat eivät vastaa nykypäivän tarpeita. Peruskorjauksen pitäisi alkaa viimeistään vuonna 2012. Sitä ennen painettuja kokoelmia tullaan edelleen karsimaan. Ensimmäisen kerroksen asiakastilat halutaan vapaaksi kokoelmista ja täysin uudenlaiseen käyttöön. Hyviä ideoita tilojen kehittämiseen on saatu paitsi asiakaspalautteesta myös TKK:n arkkitehtiosaston rakennussuojelun kurssilta, jossa kirjasto oli esimerkkikohteena.

Lähteet:
Kirjaston vuosikertomukset.
Törnudd, Elin, Suomen teknillinen keskuskirjasto: 150 vuotta Teknillisen korkeakoulun ja yhteiskunnan palveluksessa. Teknillinen korkeakoulu. Espoo 1998. 80 s.