Kirjastossamme on esillä perusinsinöörin piirustuspöytä. Sitä katsoessani muistan ne monet rupeamat, jotka olen viettänyt laudan
ääressä harjoitustöitä tehden. Myös pinta-alojen mittaamiseen käytetty planimetri on tuttu työkalu laivanrakennuskursseilta.
Sen sijaan laskutikkua minun ei koskaan tarvinnut käyttää oikeasti, vaikka nassikkana isäni tutustuttikin minut sen saloihin.
Taskulaskimet alkoivat voittokulkunsa oppikouluiässäni.
Teknillinen korkeakoulu juhlii tänä vuonna suomalaisen yliopistotasoisen tekniikan opetuksen ja tutkimuksen satavuotista historiaa. Kirjasto juhlistaa vuotta Tikusta asiaa -näyttelyllä. Tosin niin, että menemme ajassa noin 150 vuotta taakse päin, jolloin teknillinen opetus Suomessa alkoi. Laskemmehan myös kirjastomme perustamisajankohdaksi vuoden 1849, jolloin teknillinen reaalikoulu aloitti työnsä.
Näyttely esittelee teekkarin, arkkitehdin ja insinöörin jokapäiväisiä työkaluja insinööritieteen esihistoriasta 1800-luvulta lähes nykypäivään. Se heijastaa osaltaan sitä valtavaa teknillistä murrosta, joka on kiihtyvällä vauhdilla muokannut työtämme, työtapojamme sekä koko yhteiskuntaa viimeisten vuosikymmenien aikana.
Juhlavuodet ovat tärkeitä etappeja, niitä kannattaa viettää. Ne katkaisevat rutiinin ja antavat historiallista perspektiiviä. Ne antavat tilaisuuden muistella historian kehitystä ja merkittäviä persoonia. Tarinat ovat tärkeitä.
Me olemme kirjastossa siinä onnellisessa asemassa, että myös arki on meille juhlaa. Me saamme kokea olevamme tärkeitä antaessamme oman panoksemme asiakkaidemme oppimis- ja tutkimusprosesseihin, jos ei aina suoraan niin ainakin välillisesti. Me myös edesautamme monin tavoin yliopistoamme selviytymään yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävästään. Meidän panoksemme näkyy pieneltä osaltaan koko TKK:n menestyksessä.
Intoa antaa myös saamamme palaute, kirjasto koetaan tarpeelliseksi. Tästä on yksi osoitus jo se, että saimme keväällä järjestettyyn sähköiseen Libqual-kyselyyn noin 2000 vastausta. Ja tämä siitä huolimatta, että vastaaminen oli kohtuullisen mutkikasta. Palaute oli kannustavaa, mutta siitä saa myös irti niitä kriittisiä äänenpainoja, jotka ovat meille tärkeitä toiminnan kehittämiseksi.
Ei kuitenkaan mennyttä ilman tulevaa. Kirjasto on sukeltamassa uuteen Aaltoon muun TKK:n mukana. Yliopiston synnyttäminen olemassa olevien korkeakoulujen pohjalle on haasteellista, mutta erittäin motivoivaa. Suunnittelua on helpottanut kirjaston selkeä tehtävä yliopiston palveluorganisaationa sekä myös koko hankkeen projektipäälliköiltä saamamme kannustus ennakkoluulottomuuteen. Koko henkilökunta kaikista mukaan tulevista kirjastoista on ollut mukana työstämässä ajatuksia. Yhteisöllisyys syntyy yhdessä tekemisestä. Ja osaltaan myös juhlista.