TietäNet
 
Pääkirjoitus
Artikkelit
Tiedotuksia
Palaute
Tilaus
Arkisto
Toimitustiedot
Etusivulle
1 / 2009


TKK:n opintopsykologi haluaa vastaanoton pääkirjastoon


Janne Salonen


Opintopsykologin toimenkuva TKK:ssa on suhteellisen uusi: ensimmäinen opintopsykologin virka TKK:ssa perustettiin vasta kolmisen vuotta sitten. Virkaa on alusta asti hoitanut Timo Tapola, ja nyt hänen parikseen on palkattu toinenkin opintopsykologi, Vuokko Kela. Opintopsykologien vastaanotto sijaitsee tällä hetkellä Innopoli 2:essa. Timo Tapolalla on lisäksi päivystysvastaanotto Maarintalossa keskiviikkoisin parin tunnin ajan.


Opintopsykologin palvelu on osoittautunut tarpeelliseksi?

”Heti ensimmäisestä päivästä lähtien opintopsykologi on osoittautunut tarpeelliseksi. Sen jälkeen, kun aloitin maaliskuussa 2006, palvelua ei juuri ole tarvinnut markkinoida. TKY oli jo ennen kuin olin tullut virkaan ilmoittanut siitä, ja sillä on opintopsykologista tietoa verkkosivuillaan, ja yhteystiedot löytyvät tietenkin TKK:n verkkosivuilta. Kysyntää on riittänyt tasaisesti. Kaikissa korkeakoulussa asiat eivät ole olleet näin hyvällä mallilla, on korkeakouluja, joissa palvelua on pitänyt markkinoida hyvin voimakkaasti.”, Tapola kertoo.


Opintopsykologi Timo Tapola kertoo työstään Otaniemen kauniilla kampuksella.

”Opintopsykologi TKK:lla tuli kenttään, jossa ei ole ollut paljon palvelutarjontaa. Perinteisesti opiskelun ohjaus on TKK:lla ollut aika minimaalisesti resursoitu asia. Nyt ETA-tiedekunnassa on ensi vuodeksi palkattu 80-prosenttista työaikaa tekevä henkilö, jonka tehtävänä on opiskelun ohjaus. Täällä se on poikkeus, mutta jossakin toisessa korkeakoulussa jokaisella koulutusohjelmalla löytyisi henkilö, joka miettii opiskelun ohjausta.”

”Se, että TKK:lle alun perin perustettiin opintopsykologin palvelu, ja että meillä nyt on kaksikin opintopsykologia, on hyvin paljon ollut rehtori Matti Pursulan ansiota.”

”En varmuudella voi sanoa, että ihan kaikki opiskelijat ovat tietoisia opintopsykologin palvelujen olemassaolosta. Me olemme käyneet kaikilla fuksikursseilla viimeisen kolmen vuoden aikana mainostamassa palvelua ja uskoisin, että perustietous on olemassa. Vaikka ehkä ihan jokainen opiskelija ei olisi tietoinen palvelusta, tuskin kuitenkaan löytyy kaveriporukkaa, jossa ei joku olisi tietoinen tästä.

Onko opiskelijoilla helppo löytää opintopsykologin vastaanotolle?

”Teekkareilla ei keskimäärin ole helppoa ottaa yhteyttä opintopsykologiin opiskeluvaikeuksissa: tyypillistä on, että tullaan aika myöhäisessä vaiheessa, jolloin opiskeluvaikeudet ovat jatkuneet jo vuoden tai pitempäänkin. Silloinkaan ei ole mahdoton tilanne auttaa opiskelijaa, vaikka se on sitä helpompaa mitä aikaisemmassa vaiheessa opiskelija tulee puheille. ETA-tiedekuntahankkeessa ehdotin, että opiskelijoilla, joilla jo fuksivuonna on ongelmia tulisivat vastaanotolle, ettei näitä opiskelijoita jätettäisi ihmettelemään vuodeksi tai kahdeksi sitä, miten he pääsisivät eteenpäin opiskelussa.

Minkälaiset ongelmat ovat tyypillisiä?

”Yksi keskeinen ongelma, joka tulee eteen on opiskelijoiden ajanhallinta. Syyt siihen, miksi näin on, voivat vaihdella aika paljon: on passiivisuuteen addiktoituneita opiskelijoita, jotka ovat oppineet sellaisia ajankäyttötapoja, että viikko voi kulua kevyesti ilman, että ehditään opiskelemaan juuri lainkaan. Siellä voi olla luottamustehtäviä, urheiluharrastuksia tai nettisurffailua, kaikennäköistä, joka menee ajankäytössä opiskelun edelle. Toinen kategoria on työelämässä olevat. On sellaisia, jotka ovat töissä, koska kokevat, että heidän täytyy olla töissä, jotta rahat riittäisivät elämiseen. Jotkut ovat sellaisissa töissä, jota haluaisivat tehdä myös valmistumisen jälkeen, mikä on vielä hankalampaa.”

”Sitten on opiskelijoita, jotka kärsivät mielialaongelmista, joko masennuksesta, uupumuksesta tai ahdistuksesta. Nämä ongelmat haittaavat opiskelua. Opintopsykologina en hoida mielenterveydellisiä ongelmia, tämä on YTHS:n tehtävä. Tässä ehkä ne keskeiset asiakasryhmät.”.

Ylioppilaiden mielenterveyspalvelut on keskitetty YTHS:n Töölön toimipisteeseen. Mutta täällä Otaniemessa YTHS:llä on nyt psykologi, joka on kollega, jonka kanssa on ollut hyvä keskustella.

Onko opiskelijoiden ongelmia kohdatessa tullut esiin jokin tämän ajan ilmiö?

”Heti tulee yksi asia mieleen. Edelleen mielestäni meillä on yksilökulttuuri vallalla opiskelussa. Yksilöt mittaavat omia suorituksiaan, mikä tietenkin on tärkeä osa opiskelua ja työelämää, mutta ehkä yksilökeskeisyys on viety liian pitkälle. Näkisin että tämä on meidän ajan ilmiö, mutten usko, että se voi olla meidän pitkän aikavälin tulevaisuuden ilmiö. Ei ole kauhean tehokasta tehdä älyllistä opiskelua puhtaasti yksilösuorittamisen pohjalta. Älyllinen kehittyminen oikeastaan tapahtuu kuitenkin vuorovaikutuksessa paljon tehokkaammin kuin jos vain lukee kirjaa yksin. Tämä äärimmäinen yksilösuorittaminen on nähdäkseni meidän ajan ilmiö, joka ei enää tulevaisuudessa ole vallitseva trendi.”

Onko opiskelijoiden yhteisöllisyys vähentynyt viime aikoina?

”Uskoisin että modernien kommunikaatiokeinojen myötä eristäytyneisyys on jonkun verran lisääntynyt. Tämähän ei koske kaikkia, monet opiskelijat ovat hyvinkin sosiaalisia opiskelussaan. Modernein keinoin on kuitenkin opiskelijan mahdollista elää hyvin eristäytyneesti. Mielestäni eristäytyneiden opiskelijoiden joukko on kasvanut. Tähän olen törmännyt myös työssäni. Heillä voi olla suuria vaikeuksia, jos heillä on ongelmia esimerkiksi opiskelussa, koska heillä ei ole ketään, jolta voisi kysyä apua ongelmiin. Nämä henkilöt turvautuvat usein nettiin, joka ei ole kauhean tehokasta, kun ratkotaan ongelmia yksilötasolla.”

Missä pidät vastaanottoa?

”Minulla on työhuone Innopoli 2:essa, siellä minulla ja kollegallani on myös vastaanotot.

Minulla on myös päivystysvastaanotto Maarintalolla keskiviikkoisin parin tunnin ajan. Pitkän ajan tavoite olisi, että vastaanottotila olisi pääkirjastossa, joka on sopivan neutraali ja keskeinen paikka opiskelijoille. Näkisin roolini mielelläni yliopiston peruspalveluna, ja että kynnys jutella opintopsykologin kanssa olisi hyvin matala, hyvinkin pienissä opiskelun haasteissa. Ei pitäisi ajatella niin, että opintopsykologin puheille pitää mennä vasta sitten kun ollaan jo suurissa ongelmissa, ja syrjäytymisestä alkaa olla kysymys.