Marraskuussa 1994 tehdyn käyttäjäkyselyn yhteydessä pyydettiin myös vapaamuotoisia kommentteja ja mielipiteenilmauksia lomakkeen kääntöpuolelle. Kommentteja tulikin yllättävän runsaasti, kaikki asiallisia ja sisällöltään varsin vaihtelevia suurista linjoista (esim. kokoelmien muodostus) yksilöllisiin toivomuksiin (...ja kahviautomaattiin sitruunateetä). Olemme käyneet kaikki kommentit läpi ja yksityiskohdat, joille voidaan heti tehdä jotain, korjataan (esim. ykköskerroksesta hankintaosastolle vievän oven paukkuminen tai henkilökunnan korkokenkien kopina).
Tässä yhteydessä haluan käsitellä laajempaa kommenttiryhmää, jossa puututtiin sekä käyttäjien että kirjaston kannalta keskeiseen seikkaan, nimittäin kokoelmiin ja hankintoihin. Vakavin asia on uusien kirjojen ja lehtien puute, johon useat pettyneet tiedonhakijat kiinnittivät huomiota (esim. "Hankkikaa ihmeessä jostain määrärahoja uusien kirjojen ostoon. On masentavaa tehdä robotiikan harjoitustöitä perustuen kirjallisuuteen, joka on hankittu 1980-luvulla".
"Radiotietoliikenne ja radiotekniikan sovellukset ovat juuri NYT kovassa nousussa. Minä ja kurssitoverini toivommekin, että kirjastoon tilattaisiin edes yksi ajankohtainen tietolähde radiotekniikasta"."The number of books is too limited and the library contains 2 or 3 copies at most of each book, which does not satisfy our needs, because the number of students is quite large".) Ylläolevat on poimittu monista aineiston puutetta koskevista kommenteista. Näihin on helppo yhtyä, lamavuodet ja niiden vaikutus kirjaston hankintoihin alkaa nyt näkyä kaikessa karmeudessaan. Ei tiedontarvitsijoita eikä meitä kirjastolaisia lohduta ajatus, että kaikki Suomen korkeakoulukirjastot ovat samassa saumassa. päinvastoin tämä tarkoittaa sitä, että on kaukolainattava ulkomailta, mikä vie aikaa ja käy lainaajalle kalliiksi.
Tietoaineiston hankintamäärärahoista on aina ollut ainakin 60 % n.k. sidottua rahaa eli lehti- ja sarjajulkaisutilauksiin vuosittain menevää. Suomen markan arvon romahdus 1992 tuli pahimpaan mahdolliseen aikaan, kaikki jatkuvat tilaukset vuodelle 1993 oli ehditty tehdä mutta ei maksaa. Kun laskut 1993 alussa tulivat, ne olivat 50 % suuremat kuin tilatessa oli arvioitu. Samaan aikaan oli kirjaston saamaa hankintamäärärahaa leikattu neljänneksellä. Lehtilaskujen maksamiseen meni rahat ja kukkarot, ainoat kirjat, joita pystyttiin hankkimaan, olivat kurssikirjat. 1994 karsittiin lehtitilauksia 28 %, jolloin esim. käyttäjien kommenteissa kaivattuja ranskankielisiä lehtiä putosi pois. Karsinta tehtiin lehtien käytön määrän ja laitosten tutkijoiden tekemien tärkeysrankeerausten perusteella. Vuodelle 1995 on tilattu samat lehdet kuin 1994 ja markan vahvistuttua tämä jättää nyt jonkin verran varoja myös kirjaostoihin tänä vuonna. Tarkoitus on selvittää laitosten kanssa yhteistyössä kaikkein kipeimmin tarvittava opetuksen ja tutkimuksen tukimateriaali tällä hetkellä.
Toinen vaikea kysymys on lehtien kohdalla se, että uusia hyviä lehtiä alkaa ilmestyä joka vuosi ja muutamia niistä pitäisi pystyä tilaamaan kirjstoon. Tämä kuitenkin edellyttäisi joidenkin nyt tilattujen lopettamista, eikä n.k. turhia tilauksia enää 1994 karsinnan jälkeen ole.
Tässä yhteydessä haluan selvittää myös tilannetta kirjastoon tulevan aineiston suhteen vastauksena mielestäni tärkeään kommenttiin ("TKK:n kirjasto on tieteellinen ja sen pitäisi tilata TKK:n pääkirjastoon ensikädessä tieteellisiä lehtiä (kansainvälisiä), toiseksi tiedekirjoja (kansainvälisiä) eikä muuta. Tiedelehdet ovat kalliita, ja jos niitä ei kirjasto tilaa, niitä ei tilaa kukaan. Samoin harvinaiset tiedekirjat...) Olen kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, mihin hankintamäärärahat pitää käyttää ja myös miten kalliita tiedekirjat ja -lehdet, varsinkin fysiikan ja kemian lehdet ja sarjat, ovat. Näihin määrärahat menevätkin.
Kirjastossa näkyy toki monenlaista muutakin aineistoa, jopa se paljon kehuttu ja parjattu Aku Ankka -lehti. Nämä on saatu joko vaihtoina tai lahjoituksina, esim. useita suomalaisia lehtiä tulee ilmaiseksi TALI-tietokantaan referointia varten, kaikki suomalainen energia-alan aineisto saadaan KTM:n projektina tehtävää kansainvälistä energiatietokantaa varten, jne. Aku Ankka taas on Sanomien Jaakko Rauramon lahjoitus entisen opinahjonsa kirjastolle ja oikein tervetullut nykyisten teekkarienkin mielestä.
Monissa kommenteissa kaivattiin useampia kappaleita kutakin kurssikirjaa. Tämän kysymyksen kohdalla on TKK:n pääkirjaston politiikka ollut pitkään se, että Otatiedon sekä muita kotimaisia kurssikirjoja hankitaan 10 kappaletta, ulkomaisia vähemmän. Monia kalliita opuksia, varsinkin jos kurssivaatimuksiin kuuluu vain joitakin lukuja kirjasta, ostetaan yksi tai korkeintaan kaksi. TKK:n kirjastolla ei ole erillistä kurssikirjakokoelmaa kuten Helsingin yliopistolla. Selvää on, ettei näin pieni kappalemäärä riitä kaikille. Osasto- ja laitoskirjastot ostavat vaihtelevia määriä kurssikirjoja omiin kokoelmiinsa. Nykyistä suurempia kurssikirjamääriä on nykybudjetilla mahdotonta hankkia, mutta saatavuutta parantaa hieman se, että kukin lainaaja lukee opukset nopeasti, jolloin seuraava saa ne käyttöönsä.
Kirjasto seuraa tiiviisti elektronisen tiedonvälityksen kehitystä. Esim. Englannissa, de Montfortin yliopistossa, on perusoppimateriaali, t.s. kurssikirjat digitoitu ja pantu yliopiston verkkoon, joten kaikki opiskelijat voivat päästä niihin käsiksi eri puolita de Montfortin useita kampuksia. Järjestely tuntuu toimivan hyvin ja opiskelijapalaute on positiivista. Vaikeinta projektissa on ollut saada tekijän- ja kustannusoikeuksien omistajat suostumaan neuvotteluihin verkkokäyttökorvauksista.
Seuraavassa TietäNetin numerossa tarkastelen käyttäjätutkimuksen pääkirjaston tiloihin ja niiden käyttöön kohdistuvia kommentteja.