Timo Nevala
Arne Hedman
on työskennellyt vuodesta 1981 TKAY:ssä (Tieteellisten
kirjastojen ATK yksikkö) ja nähnyt läheltä
atk:n tulon kirjastoihin ja sen mukanaan tuomat muutokset. Tällä
hetkellä hän vastaa LINDA-tietokannasta ja toisaalta
Finmarc-yhtenäisformaatista. TietäNet tavoitti Arnen
työmatkalla Kuopiossa, jossa syntyi tämä haastattelu.
Aluksi mikä on TKAY, mitkä ovat sen tehtävät, toimivalta ja rooli?
TKAY on Helsingin yliopiston kirjaston osasto vastuualueena valtakunnalliset kirjastojen tukipalvelut. Tehtävistä voisi mainita tärkeimmät: LINNEA-verkon yhteistietokantapalvelut, infrastruktuuri (formaatit yms.),koulutus ja konsultointi sekä osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön.
Tekeekö TKAY työtä kirjastoille, mitä on saatu aikaan, mitä kirjastoille yhteisiä tavoitteita on tähän mennessä saavutettu?
TKAY tekee edelleen töitä kirjastoille, mutta asiakaskuntamme on laajentunut. Nyt meidän asiakaskuntaamme ovat suoraan myös käyttäjät: paitsi kirjastojen välityksellä, myös suoraan tietokantojen käyttäjät. Ja toisaalta alunperin meidän kirjastoasiakkaamme olivat kaikki korkeakoulukirjastoja, mutta nyt tehtävänmäärittelymme mukaan,koska me olemme osa kansalliskirjastoa, alueemme on koko kirjastokenttä.
Mitäkö saavutettu? Kirjastojen välinen yhteistyö on atk:n aikana saatu ihan uudelle tasolle, jos sitä vertaa tilanteeseen noin 20 vuotta sitten. Olemme saaneet aikaan aikamoisia työn rationalisointeja tämän yhteistyön ja atk:n avulla. Toisaalta myös kirjastojen asiakaspalvelu on parantunut.
Onko jotain tärkeää vielä saavuttamatta, mihin pitäisi panostaa jatkossa?
Vaikea sanoa mitään konkreettista, mihin nimenomaan pitäisi panostaa. Eiväthän nykyiset palvelut vielä riitä. Kehitettävää löytyy esim. käyttäjäliittymissä, siirtymisessä tietokannoista toisiin, kaukopalveluautomaatiossa. Sitten tulee vielä ihan uusia alueita kuten oma CD-ROM -tuotanto. Aineistojen yleinen digitointi on yksi tiedon valtatien painopistealueita Suomessa.
Puhuit digitoinnista, kuinka nopeasti uskot sen yleistyvän Suomessa?
Jos tarkoitat kirjastoissa jo olevan aineiston digitointia, en tiedä tehdäänkö sitä koskaan. Tai jos tehdään, siihen menee hyvin pitkä aika. Varmaankin alussa digitoidaan aineistoja takautuvasti niiden tärkeyden mukaan. Se, että kaikki uusi aineisto on nykyisin jo digitaalisessa muodossa tuotantovaiheessa, helpottaa teknisesti aineiston soveltamista käytettäväksi tietoliikenneverkoissa. Uuden aineiston kohdalla tekijänoikeuskysymykset ovat ehkä teknisiä ongelmia hankalampia.
Mainitsit aikaisemmin yhteistyön. Millaista yhteistyö on ollut kirjastojen kanssa? Joudutko tekemään kompromisseja?
Yhteistyö kirjastojen kanssa on jännittävää, mielenkiintoista, ei aina ihan helppoa mutta haasteellista. Mielestäni se on tuottanut aika hyviä tuloksia. Kompromisseja joudutaan tekemään. Mehän emme ole itsetarkoitus. Joskus lyhyellä tähtäyksellä joudutaan tekemään päätöksiä, jotka eivät miellytä kaikkia kirjastoja. Kirjastotkin ovat joistakin asioista keskenään aika lailla eri mieltä.
Tämä atk-järjestelmä VTLS, joka aikoinaan valittiin pitkällisen prosessin tuloksena, mitkä ovat mielestäsi sen hyvät ja huonot puolet ?
Ensinnäkin se on aika tasapainoinen ohjelma. Mikään toiminto ei ole niin hallitsevassa asemassa, että jokin muu toiminto olisi jäänyt lapsipuolen asemaan. Joissakin muissa järjestelmissä on tämä ongelmana. VTLS on jo alunperin integroitu kirjastojärjestelmä eli kaikissa toiminnoissa päästään toiseen yhdellä suoralla komennolla.
Heikkouksia on joka järjestelmässä. Olen tutustunut järjestelmän kaikkiin toimintoihin. Parhaiten tunnen luetteloinnin ja haun. Parantamisen varaa toki on. Kokoruutueditorin puutetta on luetteloinnissa paljon moitittu. Uudessa Virtua-versiossa tämä puute korjaantuu. VTLS:n eduksi on sanottava , että järjestelmää pyritään kehittämään, se ei ole paikalleen jämähtänyt systeemi.
Miksi päädyttiin keskitettyyn yhteistietokantaan eikä esim. desentralisoituun vastaavaan?
Jos olisi päädytty hajautettuun yhteisluettelotietokantaan, niin ainakin kaksi merkittävää etua olisi jäänyt saavuttamatta. Yhteisluettelo ei olisi ajantasainen ja valmiiden tietueiden kopiointi yhteisluetteloista ei olisi ollut mahdollista siinä mielessä kuin nyt.
Vielä tuosta keskitetystä järjestelmästä. Itse asiassa se ei ole keskitetty järjestelmä sanan perinteisessä merkityksessä, mikä tarkoittaisi sitä, että kaikki luettelointi tapahtuisi vain yhdessä paikassa. Suomen malli on keskitetyn ja hajautetun järjestelmän yhtenäistetty muoto. Tässä on sekä keskitetty osa (yhteisluettelo), että hajautettu osa (kirjastot) ja verkko kolmantena elementtinä.
Monet kirjaston asiakkaat tuntevatkin jo LINDAn, toiset eivät. Mikä se on?
LINDA on lyhyesti sanottuna korkeakoulukirjastojen yhteisluettelo, jossa on mukana 22 kirjastoa, yli 200 kirjastoyksikköä. Korkeakoulukirjastojen lisäksi siinä on mukana myös Eduskunnan kirjasto ja Varastokirjasto. Siinä on tällä hetkellä noin 2.5 milj. tietuetta. Kartunta vuodessa noin 170.000 tietuetta. Aineistoa siinä on aina 1600 -luvulta nykypäivään.
Onko LINDA yhteisluettelona ainutlaatuinen maailmassa?
Yhteisluetteloita on tietenkin eri puolilla maailmaa, mutta jos katsotaan palveluympäristöä, se on ainutlaatuinen. Missään muussa maassa ei kaikissa korkeakoulukirjastoissa ja yhteisluettelossa ole käytössä sama järjestelmä.
VTLS järjestelmänä on käytössä seitsemässä kansalliskirjastossa, mikä on ilmeisesti ennätys, jos ajatellaan pelkkiä kansalliskirjastoja. Ilmeisesti meidän yhteisjärjestelmämme on luonut markkinat. Tämä on varmaankin konsepti, johon muuallakin pyritään.
Onko LINDAn käyttö maksullista ja ketkä sitä voivat käyttää?
LINDA palvelee kaikkien mukana olevien korkeakoulukirjastojen luettelointia ja kaukopalvelua sekä tiedonhakua. Tiedonhakuun sitä voi periaatteessa käyttää kuka tahansa. Se on maksullista kaikille muille paitsi korkeakoulukirjastoille ja niissä työskenteville tutkijoille, opettajille ja virkailijoille. Teknisesti sitä voi käyttää joko Internetin kautta, Datapakin kautta, modemin avulla tai jopa ilman tunnuksia Infotelin tai Telesammon kautta.
Formaatti ei paljon kerro asiaan perehtymättömille mikä se on?
Formaatti on tapa esittää luettelointitietoja. Kun tehdään näitä viittauksia kirjoihin, lehtiin jne. tehdään luettelointitietue. Formaatti kertoo miten tämä tieto koodataan niin, että "tyhmäkin" atk-järjestelmä sen ymmärtää.
Vapaa-ajan harrastuksesi?
Erilainen liikunta, musiikki, luen aika paljon. Liikunta on lähinnä pallopelejä, tennistä, koripalloa.
Mikä on viimeisin kirjastokasku, jonka olet kuullut?
Tämä on tositarina kirjastoelämästä.Vieraskielinen asiakas tuli asiakaspalveluun ja kysyi tiettyä kirjaa, jota ei kuitenkaan löytynyt mistään, vaikka sen luettelon mukaan piti olla paikalla kirjastossa. Asiakas totesi tällöin: "Scandal, scandal!" Sama asiakas tuli seuraavana päivänä uudestaan asiakaspalveluun, jolloin edellisenä päivänä häntä palvellut virkailija tuli iloisena hänen luokseen ja toi kauan etsityn kirjan, ja huudahti: "Progress, progress!"
Lisätietoja TKAY:stä: http://renki.helsinki.fi/tkay