Inventointi on kannattava investointi

TKK:n pääkirjasto rakennussuojelun näkökulmasta

Pirkka Hellman, arkkitehti täydennysopiskelija

Kirjastorakennuksen saleissa ja portaissa liikkuja saattaa nykyään törmätä oudosti ympäristöä mittaileviin henkilöihin. Kyseessä ei kuitenkaan ole asiakastarkkailu, vaan TKK:n arkkitehtiosaston rakennussuojelukurssin opiskelijat työssään. Syyslukukaudella 1997 pienen työryhmämme muodosti meksikolainen arkkitehtuurin vaihto-opiskelija Annette Arámbula ja allekirjoittanut. Aiheenamme oli pääkirjaston rakennusinventointi. Kyseinen käsite tarkoittaa sellaista tietojen keruuta, jossa kuvataan rakennusmuistomerkin fyysinen hahmo, kunto ja käyttö tiettynä ajankohtana. Tarkoituksena on myös edistää kohteen säilyttämisprosessia.

Rakennussuojelun opintojakso kuuluu rakennustaiteen historian syventäviin aineisiin ja se painottuu käytännön suunnitteluongelmien tarkasteluun sekä vaativaan restaurointipainotteiseen suunnittelutehtävään. Ohjelmaan kuuluvat myös vierailut ajankohtaisilla saneeraustyömailla Helsingissä. Teoriapuolella perehdytään rakennussuojelun kansainvälisiin sitoumuksiin ja kotimaiseen lainsäädäntöön. Kurssin vetäjänä toimii arkkitehti Maija Kairamo Museovirastosta.

Kenttätyön lisäksi inventointiin kuuluu tutustuminen kaikkiin mahdollisiin tiedonlähteisiin, joista kirjaston kohdalla tärkeimmäksi osoittautui Alvar Aalto -säätiön arkisto Munkkiniemessä. Olemme saaneet arvokasta haastattelutietoa myös kirjaston henkilökunnalta aina rakennuksen syntyvaiheista lähtien. Monet kiitokset kaikille työtämme helpottaneille!

TKK:n pääkirjaston suunnittelu painottui Alvar Aallon toimistossa vuosille 1964 - 1970, samaan aikaan useiden muiden hankkeiden kanssa. Kirjastoa ei rnainita Aallon tunnetuimpien töiden joukossa ja hänen arkkitehtuuriaan esittelevissä julkaisuissakin se jää TKK:n päärakennuksen varjoon. Saimme kuitenkin tutkittavaksemme elävän palan suomalaista rakennusperintöä ja voimme omalla panoksellamme osallistua Aallon syntymän 100-vuotisjuhlaan. Korkeakoulun rakennusten inventointi palvelee myös TKK:n tulevaa 150-vuotisjuhlavuotta. Maineikkaan arkkitehdin työnä ja maamme teknillisenä keskuskirjastona rakennuksella on kiistämätön kulttuurihistoriallinen merkityksensä. Otaniemen kampuksen keskeisenä osana sillä on myös huomattava rakennustaiteellinen arvo.

Alvar Aallon arkkitehtuurin suojelu saatetaan kokea itsestäänselvänä, mutta myös muutoksia rajoittavana tekijänä. Rakennussuojelun ei modernin käyttörakennuksen kohdalla tarvitse kuitenkaan merkitä pelkkää konservointia ja museoimista. Kohde tulisi kuitenkin ymmärtää rakennustaiteellisena ja toiminnallisena kokonaisuutena, jossa alkuperäinen arkkitehtuuri asettaa pelisäännöt myös muutoksille. Riittävä rakennustaiteen historian sekä restauroinnin hyväksyttyien periaatteiden tuntemus on oleellista muutoksia sunnniteltaessa. Alkuperäiset rakenteet, materiaalit sekä tekniset järjestelmät täytyy myös tuntea, jotta vaihtoehtojen kirjosta osataan valita oikeat korjausratkaisut.

Lähes 30-vuotias kirjastorakennus on peruskorjauksen tarpeessa. Rakennuksen yleiskunto on vielä vähintään tyydyttävä. Korjattavaa kuitenkin löytyy aina kellarista vesikattoon ja yhtä sun toista siltä väliltä. Sisustusarkkitehti Kathleen Tiptonin vuodenvaihteessa 1993-94 tekemän kyselyn palautteesta epäkohtina nousivat esiin valaistuksen ongelmat, ikkunaveto sekä riittämätön sähkö- ja atk-tekninen kapasiteetti. Ilmanvaihdossa on myös todettu ongelmia.

Saamamme käsityksen mukaan kirjastolle ei ole laadittu kokonaisvaltaista, inventointiin, kuntoarvioon ja tutkimuksiin perustuvaa peruskorjaussuunnitelmaa (kuten on tehty esimerkiksi Jyväskylän liikuntatieteen laitokselle). Korjauksia on kuitenkin tehty. Etupäässä ne ovat olleet vesivuotojen paikkaamista ja kaikkein pahiten kuluneiden tilojen maalauskorjauksia toimistosiivessä. Onhan enemmin sääntö kuin poikkeus, että käytännön ongelmia ratkotaan rakennuksissa yksi kerrallaan. Olisiko tässä kritiikin paikka?

Vilkkaassa käytössä oleva rakennus kohtaa jatkuvasti toiminnallisen kehittämisen tarpeita. Parhaat puitteet toiminnan ja tekniikan muutoksille antaisi rakenteiltaan ja järjestelmiltään huippuunsa rationalisoitu konstruktio. Alvar Aalto taisteli kuitenkin voimakkaasti mekaanista ja itseisarvoista rationalismia vastaan. Siitä huolimatta useimmat hänen rakennuksensa sallivat myös muuntelua, mikäli se toteutetaan eläytyvästi ja rakennuksen omilla ehdoilla. Tämä pätee myös TKK:n pääkirjastoon, jonka salit ja toimistosiipi kestävät monenlaista kehittämistä. Rakennuksen vajavaista kykyä vastata sähkö- ja tietotekniikan jatkuvaan kasvuun on kuitenkin hankalampi lähestyä. Kapasiteettia onkin lisätty varsin silmiinpistävällä tavalla. Arkkitehtuuriltaan haavoittuvissa aulatiloissa myös muut "malttamattomat" muutokset häiritsevät arkkitehdin pelisilmää.

Rakennussuojelun kurssi jatkuu myös kevätlukukaudella. Ryhmämme kauniimpi osapuoli on tosin jo palannut kotimaansa valoon ja lämpöön. Omassa ohjelmassani on tehdä sunnnitelma jostakin talon kehittämiskohteesta. Ajatukset jo pyörivät ala-aulan tietämillä.

Paluu artikkeleihin