Teknistieteellisen kirjoittamisen pilottikursseista kandidaattiseminaarin mallintamiseen

Virpi Palmgren

Kaikkihan tietävät, ettei teekkari oikein osaa kirjoittaa eikä teekkarin oikeastaan kuulukaan osata kirjoittaa, sillä TKK:lla lasketaan, väännetään kaavoja ja ohjelmoidaan. Teekkarimyytit istuvat sitkeästi ja ne ovat monille tuttuja jo ennen kuin tänne on edes pyrkinyt sisään. Mutta onko oikeasti noin? Täällä vastataan tenttikysymyksiin, kirjoitetaan katsauksia, seminaariesitelmiä, työselostuksia ja opinnäytteitä. Itseään pitää ilmaista koko ajan jollakin tavalla – ajatukset pitää osata laittaa paperille ymmärrettävässä muodossa. Ja jos opiskeluajan pärjää minimitasolla, niin viimeistään työelämässä pitää todella näyttää kirjalliset taitonsa.

Toisaalta minne ne taidot ovat kadonneet, sillä lukiossa on suurin osa opiskelijoista paukuttanut päähänsä äidinkielen knopit, pilkkusäännöt ja kirjoittamistyylit. Eikä oppi ole voinut mennä kaikilta hukkaan, koska joillekin osastoille pääsykään ei ole kovin helppoa. Onko vaikea yhdistää äidinkielen taidot tekniikkaan?

Professorit pitävät luentoja, johtavat tutkimusta, ohjaavat opinnäytetöitä ja valittavat teekkareiden huononevaa äidinkielentaitoa. Heillä ei ole aikaa eikä mahdollisuutta paneutua kielenhuollon ongelmiin eikä korjata opinnäytetöiden kieliasua, vaikka asia vaivaisikin.

Olin mukana muutama vuosi sitten korkeakoulun opiskelutaitotyöryhmässä. Siellä pohdittiin, mitä avuja teekkareilla pitäisi olla, jotta menestykäs opiskelu olisi mahdollista. Minun vastuulleni tuli käynnistää kirjoittamiskurssin suunnittelu. Tästä lähti käyntiin kirjoittamiskurssin pilotointi, joka syksyllä 2002 toteutettiin kaksipäiväisenä työrupeamana Sjökullan kurssikeskuksessa. Palaute oli positiivista ja varsinkin siihen oltiin tyytyväisiä, että poissa normaaliympyröistä oli helppo keskittyä itse asiaan. Kurssilla oli opettajina professori Kalevi Aaltonen koneosastolta, suomen kielen maisteri Katariina Iisa kielitoimisto Kirjoittajan avusta ja minä kirjaston suunnittelijana. Kurssilla käytiin läpi osallistujien korkeakoululla tekemiä kirjallisia tuotoksia kuten seminaaritöitä ja työraportteja, ja annettiin niistä palautetta. Pilottikurssin perusteella ehdotettiin uutta kirjoittamiskurssia opetusohjelmaan.

Vuonna 2003 käynnistyi tutkintorakenteen uudistamisen suunnittelu toden teolla. Korkeakoululla oltiin monien uusien asioiden edessä, ja aikataulu oli tiukka. Uudistus on tuomassa tutkintoon kandidaatintyön kirjoittamisen ja sen ohella kandidaattiseminaarin. Monilla osastoilla on kirjoitettu aiemminkin 10-15 sivun seminaaritöitä, joten kirjalliset tuotokset eivät ole uutta, mutta arvatenkin opiskelijat suhtautuvat kansiin laitettavan kandidaatintyön tekemiseen vakavammin kuin pienimuotoisen seminaariesitelmän. Kandidaatintyö tullaan laatimaan suomeksi tai ruotsiksi ja vain poikkeustapauksissa englanniksi ja se tullee samalla korvaamaan kypsyysnäytteen. Tämä tarkoittaa, että kotimaisilla kielillä kirjoittamisen arvostus kasvaa, ja tunnettu tosiasiahan on, että oma kieli on hallittava ensin ja vasta sitten voi ruveta käyttämään vierasta kieltä. Kandidaattiseminaarissa taas on tarkoitus opetella niitä taitoja, joita työn tekemisessä, kirjoittamisessa ja esittämisessä tarvitaan.

Keväällä 2004 tulikin pyyntö jatkaa kirjoittamiskurssin pilotointia siten, että siitä saataisiin kokemusta tulevaan kandidaattiseminaariin. Kun korkeakoulun vuosiotto on noin 1500 ja kaikki opiskelijat tekevät kandidaatintyön ja käyvät kandidaattiseminaarin, ei kyseessä olekaan enää mikään pienimuotoinen seminaari. Koneosastolle kerättiin suunnitteluryhmä, joka rupesi suunnittelemaan suurella opiskelijamäärällä pyörivää kurssia. Enää ei voitu ajatella rentouttavaa kaksipäiväistä kirjoittamisorientaatiota Otaniemen ulkopuolella. Tarvittiin myös kandidaatintyötä muistuttava kirjoitustyö, joka toimii kirjoittamisopetuksen soveltamisalueena. Tällaiseksi löytyi kurssin Kon-67.104 Johdatus materiaalioppiin ja materiaalin valintaan (tuttavallisemmin MOP-kurssin) seminaarityö, jonka käytännössä kaikki koneosastolaiset suorittavat. Syksyn 2004 pilottikurssin aloitusluennolle ilmestyi 80 opiskelijaa, joista 50 teki kurssin loppuun. Keväällä pilotti toteutettiin tietotekniikkaosastolle hieman muunneltuna.

Nyt olemme edenneet vielä lähemmäs mallia, joka voisi toimia kandidaattiseminaarissa, sillä pilottiin otettiin mukaan alkajaisiksi tiedonhakua ja kirjoittamisoppien jälkeen viestinnän perusteita ja itse työn esittäminen ohjatussa seminaaritilaisuudessa opponointeineen. Lisäksi testataan Optima-oppimisympäristöä, sillä kun opiskelijamäärä on suuri, oppimisympäristön käyttö vähentää työmäärää, mutta toisaalta antaa etua suurelle joukolle opiskelijoita. Erityisen toimivana pidän kurssissa sitä, että kaikki seminaarimallin tehtävät palvelevat samaan aikaan tehtävää kirjoitustyötä. Opiskelijoiden motivaatiota lisää, kun pilottiseminaarin ohjelma etenee tehtävän työn vaiheiden mukaan ja oppeja voi heti soveltaa meneillään olevaan työhön.

Toistaiseksi pilottikursseilla ei ole ollut kandidaateiksi valmistuvia opiskelijoita, vaan mallia on ainoastaan testattu kandidaattityötä vastaavalla kirjoitustyöllä. Varsinaiset kandidaattiseminaarit pyörähtävät käyntiin toden teolla kahden vuoden kuluttua, kun nyt opintonsa aloittaneet fuksit ovat päässeet kandidaattivaiheeseen. Osastot ovat olleet kiinnostunteita pilotoidusta kandidaattiseminaarimallista ja ovat jo ottaneet suunnitelmiinsa vastaavanlaisia kurssiluonnoksia. Toki malli antaa mahdollisuuksia osastokohtaisiin muunnelmiin tarpeen mukaan, mutta käytännön päämääränä on kuitenkin joka tapauksessa esitellä kandidaatintyön kirjoittamisessa ja esittämisessä tarpeelliset vaiheet.

Ohjelma oheismateriaaleineen löytyy
http://lib.tkk.fi/Opetus/Tekntietkirj/tekntietkirj.html

Kandidaattiseminaarin pilotti syksyllä 2005