Tieteellisen kirjastotoiminnan suurimpia tämän päivän haasteita on pysyä käyttäjilleen relevanttina tiedon lähteenä. Useat käyvät suoraan Googlessa tai muissa palveluissa hakemassa tietoa tai tarvitsemiaan artikkeleita. Mutta kuten Irma Pasasen artikkelissa tässä lehdessä käy ilmi, on kirjasto yhä monen tutkijan tärkeä lähtökohta tieteelliseen tietoon.

Suuret kustantajat pyrkivät suoraan yhteyteen tiedon hakijoiden kanssa tarjoamalla esimerkiksi personoituja palveluja. Tämä ei kuitenkaan johtane siihen, että mikään kustantaja onnistuisi monopolisoimaan tieteellisen tiedon hakijat omiin tietokantoihinsa.

Google ja Microsoft, kaksi verkon jättiläistä, ovat viime aikoina osoittaneet kiinnostusta tieteellisen tiedon välittämiseen. Mutta suurin osa toimitetusta ja kustannetusta tiedosta on hankittava maksullisten lisenssien avulla, ja näitä käyttöoikeuksia ovat kirjastot hankkineet omalle käyttäjäkunnalleen esimerkiksi FinElibin kautta.

Microsoft ilmoitti vastikään lahjoittavansa 100 milj. USD British Librarylle kirjaston julkaisuvarastojen digitointia varten. Google on julkistanut vastaavia yhteistyösopimuksia mm. Yhdysvaltain Kongressin kirjaston ja New York Public Libraryn kanssa. Kyseiset sopimukset koskevat oletettavasti tekijänoikeuksista vapaata aineistoa. Tekijänoikeuksien saamista ja selvittämistä on pidetty suurimpana haasteena kirjastojen laajamittaisissa digitointipyrkimyksissä.

Kun lähes kaikki tieto on digitaalisessa muodossa saatavissa verkossa, mikä tulee olemaan tieteellisten kirjastojen rooli tiedonvälityksessä? Tieteellinen julkaisutoiminta on kiistatta historiansa rajuimmassa murrosvaiheessa. Tiedon hankintaan, järjestämiseen ja jakeluun liittyy kuitenkin tiedeyhteisössä paljon sellaista, joissa kirjastot ovat asiantuntijoita. Pysymällä kehityksessä mukana kirjastojen on yhä mahdollista tuottaa lisäarvoa yliopistoille ja tiedeyhteisöille.