Kesäkoulu pidettiin Ruusmäen kartanon rakennuksissa. Keskellä olevassa entisessä päärakennuksessa toimii paikkakunnan koulu, josta kuului iloisia lastenääniä ja johon aamulla tulevat oppilaat tervehtivät meitäkin. Kokoustila näkyy oikealla ja majoitustila vasemmalla. Takana häämöttää kartanon puiston puut, jotka olivat hiirenkorvalla.

Kesäkoulussa virolaisten kollegoiden kanssa

Kirsi Heino
Virpi Palmgren
Kuvat: Kirsi Heino

Kirjastolaiset Tallinnan teknillisestä korkeakoulusta ja Tarton yliopistosta kokoontuivat kesäkouluun vaihtamaan kokemuksia 23. ja 24. toukokuuta. Tallinnan teknillisen korkeakoulun tietopalvelun päällikkö Gerda Koidla kutsui mukaan myös kollegoita meidän kirjastostamme. Suunnittelijat Virpi Palmgren ja Kirsi Heino ottivat kutsun mielihyvin vastaan. Viime vuonna virolaiset pitivät kesäkoulunsa TKK:n kirjastossa.

Matkaan lähdettiin aikaisin aamulla Tallinnasta vakiovuorobussilla kohti Tarttoa, josta suurin osa kesäkoululaisista liittyi matkaan. Meitä oli kaiken kaikkiaan noin kolmekymmentä innokasta osallistujaa. Tartosta matka jatkui tilausbussilla kohti Võrua, jossa oltiin perillä yhden aikoihin. Matkalla näimme Viron kaunista keväistä luontoa: tuomet kukkivat ja kattohaikarat olivat pesimäpuuhissa.

Kesäkoulu pidettiin Kaakkois-Virossa Rogosin kylässä lähellä Latvian rajaa. Majoituimme vanhaan 1700-luvun kartanoon, jossa toimii vierasmajan lisäksi myös paikkakunnan koulu, kirjasto ja museo. Ohjelmassa oli molempina päivinä ryhmätöitä ja esityksiä. Esitykset pidettiin kartanon elokuvateatterina toimivassa kokoustilassa. Ennakkotiedon mukaan oletimme virolaisten kollegoiden harjoittelevan suullista esitystä englanniksi, koska saamamme ohjelma oli englanninkielinen, mutta se oli harhaluuloa, kuten perillä selvisi. Ainoa englanninkielinen esitys oli meidän esityksemme, muut esitykset pidettiin viroksi. PowerPoint-kalvot auttoivat ymmärtämisessä ja suomenkielen taitoinen kollegamme Maie Pihlakas myös simultaanitulkkasi hankalimmat kohdat meille. Esityksemme jäi joillekin virolaisille vielä suuremmaksi arvoitukseksi kuin vironkieliset esitykset meille, koska heistä kaikki eivät osanneet englantia edes sen vertaa kuin me viroa. Tuosta kokemuksesta innostuneena toinen TKK:n kirjaston edustajista aloittikin viron opinnot tänä syksynä, ettei ensi kerralla tuntisi itseänsä aivan yhtä avuttomaksi.

Ohjelmassa ollut ryhmätyö aiheesta ’miten vastata asiakkaille heidän tiedontarpeeseensa’ vaikutti oikein hyödylliseltä ja sellaiselta, jota voisi soveltaa meilläkin. Esimerkit oli otettu todellisista asiakaspalvelutilanteista. Vastaukset valmisteltiin ryhmittäin ja esitettiin muille. Virolaiset kollegat olivat selvästi puheliaampia ja välittömämpiä kuin me suomalaiset, koska vastaukset herättivät todella vilkasta keskustelua.

Lähtöpäivän aamuna meillä oli oppaana eläkkeellä oleva kansakoulun opettaja, joka valloittavalla ja opettavaisen herttaisella tavallaan kertoi alueen ja rakennusten historiasta. Paluumatkalla jaloittelimme kauniissa Satakielilaaksossa. Tartossakin ehdittiin pysähtyä ostoksille pariksi tunniksi ennnen Tallinnan bussin lähtöä.

Kokemusten vaihto virolaisten kollegoiden kanssa oli todella innostavaa ja hyödyllistä. Suurkiitos kesäkoulun onnistumisesta kuuluu kollegoille niin Tartossa kuin Tallinnassakin.

 
Kokoustilamme oven viereisessä kyltissä lukee "Ruusmäe rahvamaja". Tilassa oli näyttämö, elokuvien esittämislaitteet ja tilaa noin sadalle hengelle. Tunnelma salissa oli pysähtynyt vuosikymmenien taa eikä voinut olla kuvittelematta minkälaisia juhlia ja kokouksia siellä on aikojen saatossa pidetty. Kuvan oikeassa laidassa näkyy kokouksen lemmikki, takkuinen kissa, joka teki tykö itseänsä, sai makupaloja ja tuli avonaisesta ovesta kuulemaan esityksiä.