HENKILÖKOHTAISTA KIRJASTOHISTORIAA

Osa 2 : Mediafriikin viides vuosikymmen

Ilkka Heikkinen

Kun lehtemme TietäNet kymmenen vuotta sitten perustettiin, oli siirrytty uuteen aikaan. Internet, elektroninen julkaiseminen ja “maailmankylä” olivat äkkiä tulleet todellisuudeksi. Kirjastossamme ei aikailtu tarttua uuden tekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin: TietäNet oli yksi ensimmäisiä verkossa julkaistuja kirjastolehtiä maassamme. Katsellessani nyt kymmenen vuotta sitten numerossa 2/1995 julkaistua juttuani “Mediafriikin neljä vuosikymmentä”, huomaan, miten innostavia näköaloja uusi aika itselleni avasi. Samalla tein arvioita siitä, mihin suuntaan kehitys verkkomaailmassa tulee etenemään. Koska olen näiden kymmenen vuoden aikana kuvaillut useastikin työhöni liittyviä asioita, teen nyt eräänlaisen jatko-osan ensimmäiseen juttuuni, ja katson missä määrin Internetin kehitykseen liittyvät ennustukseni ovat toteutuneet ja otan kantaa viimeisempään kehitykseen.

Vuonna 1995 oli jo totuttu siihen, että radio- ja TV-toiminta voi olla vapaata valtion kontrollista. Paikalliset radioasemat ja kaapelitelevisioliittymät kattoivat jo käytännössä koko maan. Satelliittienkaan kautta koteihin leviävästä mahdollisesti kyseenalaisesta materiaalista ei enää oltu yleisesti huolissaan. Sen sijaan Internetin anarkistinen sisältörakenne herätti kauhua. Kaikki muistanevat pomminteko-ohjeiden löytymisen aiheuttaman pelon yleisestä turvallisuudesta, jos kokeilunhaluinen nuoriso innostuisi tavallista rajumpaan uudenvuodenpaukutteluun. Tulevina vuosina pomminheittelystä vastasivat kuitenkin järjestäytyneemmät organisaatiot. Vaikka Internet onkin varmasti helpottanut ryhmien sisäistä kommunikaatiota, ei koko Internetin saattamisesta valvontaan enää ole tosissaan keskusteltu. Teknisesti tämä olisikin mahdotonta, ja ainoastaan joissakin diktatuurimaissa pyritään saatavilla olevaa tietoa rajoittamaan keskitetyllä välimuistipalvelulla. Muualla valvonta etenkin lasten ulottuvilla olevasta materiaalista jää vanhempien vastuulle. Kotivalvontaan onkin kehitetty monenlaisia suodatinohjelmistoja, mutta näiden ongelmana on se, että ohjelma ei osaa itse ajatella. Pelkkien yksittäisten sanojen pohjalta tapahtuva sensurointi on saanut aikaan surkuhupaisia tuloksia.

Se, mikä on Internetin kautta välitettävästä materiaalista viime vuosina saanut aikaan eniten kohua, on musiikkitiedostojen levitys vertaisverkkojen kautta. Viime vuosituhannen lopulla kehitettiin menetelmä musiikin pakkaamisesta tietokoneella ja kannettavilla soittimilla luettavaan muotoon. Etenkin kannettavat soittimet ovat tuoneet musiikin kuunteluun aivan uudenlaiset mahdollisuudet. Soitin on tupakansytyttimen kokoinen, siinä ei ole liikkuvia osia, ja siihen voidaan helposti ladata musiikkia tuntikausien kuuntelua varten missä tahansa. Musiikkitiedostot, yleisimpänä ns. mp3-tiedostot levisivät räjähdysmäisesti käyttäjältä käyttäjälle Napster-palvelun kautta. Jopa siinä määrin, että levy-yhtiöt hermostuivat peläten levymyynnin romahtavan. Napster-palvelu saatiinkin lopulta suljettua, mutta ilman keskitettyä palvelinta tapahtuvaa point-to-point jakelua ei voida keskitetysti sulkea. Levymyynti onkin pitkään ollut laskussa, mutta kukaan ei tiedä, mikä osuus tähän on vertaisverkkojakelulla tai yksinkertaisesti sillä, että musiikkia on nykyään tarjolla kaikkialla niin paljon. Osa potentiaalisista levynostajista jättääkin varmasti ostoksen tekemättä hittikappaleen soitua “puhki” radiossa ja televisiossa. Kirjastostakin saa nykyisin uutuuslevyjä vapaasti kopioitavaksi, joten tälläkin on varmasti oma osuutensa. Musiikin harrastaja sen sijaan haluaa edelleenkin levyt hyllyynsä kansineen päivineen. Vertaisinkin mp3-muodossa olevaa musiikkia itse äänitettyihin musiikkikasetteihin, jotka olivat aikoinaan hyvin yleisiä, mutta nykyään lähes tyystin kadonneet.

Koska rajoituksiin kuitenkin on kova paine, tulee ensi vuodenvaihteessa Suomessa voimaan uusi tekijänoikeuslaki. Se on herättänyt kiivasta keskustelua, eikä sitä yleisesti pidetä onnistuneena. Itse ostetun levyn sisällön muuntaminen mp3 -muotoon tulee kielletyksi, jos levyllä on kopionestosuojaus. Nämä suojaukset ovat olleet teknisesti varsin puutteellisia, ja ovat aiheuttaneet levyjen toimimattomuutta joissakin laitteissa. Lisäksi lain valmistelun aikana pienet mp3-soittimet ehtivät jo lyödä itsensä läpi, eikä levynostajan oikeuden rajoittaminen kuunnella musiikkiaan haluamassaan muodossa ole sekään omiaan vilkastuttamaan levykauppaa. Musiikkitiedostojen ostaminen verkkokaupasta on lisääntynyt sen sijaan selvästi. Tosin rajoitukset siirtämiseen musiikkia tietokoneesta kannettavalle soittimille tai CD-levylle heikentävät nekin musiikinostajan oikeuksia. Jos tietokoneen kiintolevy rikkoutuu, siinä oleva kallisarvoinen musiikkikirjasto tuhoutuu armotta tässä tapauksessa, ellei sisältöä voi varmuuskopioida. Uuden lain vaikutuksia seurataankin lähivuosina suurella mielenkiinnolla.

Yleisesti ottaen Internetissä on kymmenessä vuodessa tapahtunut yllättävän vähän kun ottaa huomioon, millä räjähdysmäisellä nopeudella kehitys lähti liikkeelle. 1995 ennustin Internet-puhelujen läpilyöntiä. Hieman yllättävää on, että ne ovat vasta nyt hiljalleen yleistymässä ilmaisen Skype -ohjelman ansiosta. Teknisesti valmius oli jo tuolloin, joten tarvitaan näemmä jokin ns. killer application, ennen kuin uusi tekniikka saavuttaa laajempaa suosiota. Kirjastojen rooli Internet-palvelujen tarjoajana kaikelle kansalle oli selviö jo tuolloin, ja hyvin ne ovatkin tehtävänsä tehneet. Sama pätee multimedian hyödyntämiseen nopeutuneilla yhteyksillä. Elektroninen julkaiseminen on jo arkipäivää, tosin painettu materiaali pitää edelleen pintansa. Kirjat eivät suinkaan ole “paperitiikereitä”, kuten silloin leikillisesti sanoin. Olenhan vaimoni kanssa lukemattomien (sic!) kirjamäärien omistaja. Tähän on pakko vielä lisätä, että vaimonikin löysin tällä välin kirjastosta, joten kirjastoille kaikki kunnia!

Se, mitä ei 1995 vielä ollut selvästi nähtävissä, on langattomien palvelujen voimakas läpilyönti. Internetin siirtyminen taskuun kaikkine sen tarjoamine mahdollisuuksineen kännykän tms. pikkulaitteiden muodossa on oleva seuraava suuri askel. Markkinoilla onkin jo jonkin aikaa ollut laitteita, jossa puhelimen lisäksi on WWW-yhteys, sähköposti, kamera, MP3-soitin, multimediatoistin, radio ja televisiokin. Näiden lisäksi tulee vielä satelliittipaikannus, interaktiiviset palvelut ja ties mitä muuta. Kannettavuudessa, langattomuudessa ja mukana kulkemisessa on seuraavien vuosien kehityssuunta.

Vuonna 1995 päätin juttuni ennustamalla asiointia virtuaalikirjastossa vuonna 2009. Silloin ajattelin lähinnä virtuaalikypärää, joka päässä kuljeksitaan näköiskirjastossa kolmiulotteisesti ja selaillaan näköiskirjoja. Tämänlaatuinen palvelu edellyttäisi tiettyyn paikkaan asennetut kookkaat ja tehokkaat laitteet. Mutta miten olisi esimerkiksi “The Complete Plays of Bernard Shaw” kännykän ruudulta selattuna vaikkapa lentomatkalla Dubliniin? Palataan asiaan seuraavan kerran vuonna 2009.