Digitelevisio yli rajojen - tekniikka paranee, näkyvyys ei

Ilkka Heikkinen

Tänä vuonna tapahtui Suomen yli 50-vuotisen televisiotoiminnan suurin mullistus, kun analogiset lähetykset lopetettiin ja siirryttiin kokonaan digitaalisiin lähetyksiin. Kuten tunnettua, olivat teekkarit pioneereja maamme televisiotoiminnan käynnistämisessä. Harvemmin tulee ajatelleeksi sitä, kuinka suuri merkitys naapurimaiden televisiotoiminnalla on ollut television leviämiseen ja katselukulttuuriin niin meillä kuin muuallakin. Mielestäni onkin paikallaan luoda katsaus “naapurivision” historiaan, sekä digitalisoinnin siihen tuomiin suuriinkin muutoksiin meillä ja naapurimaissamme.

Ensimmäiset televisiolähetykset niin Suomessa kuin etelänaapurissamme Virossakin käynnistyivät vuonna 1955. Teekkarien koelähetyksistä oltiin tietoisia Tallinnassa ja heti ensimmäisiä lähetyksiä varten vietiin huhtikuussa televisiovastaanotin Viimsin palotorniin. Vastaavasti Tallinnan säännöllisten televisiolähetysten alettua heinäkuussa hankittiin Suomessakin vastaanottimia näiden lähetysten seuraamiseksi. Viron televisiossa lähetettiin suomenkielisiäkin ohjelmia 1950-luvun lopulta aina 1970-luvulle asti.

	Teekkareiden www-sivut Suomen televisiotoiminnan alkutaipaleelta: http://sik.tky.fi/sik75/muut/tv-frame.htm.

Virolaisten televisio-ohjelmien yleisö maassamme jäi sittemmin monestakin syystä varsin pieneksi, mutta Suomen ohjelmien merkitys virolaisille oli valtava. Lähetykset näkyivät Pohjois-Virossa hyvin, ja tarjosivat uutisia ja viihdettä miehitetyn maan asukkaille - ikkunan siihen maailmaan, johon heillä ei muuten ollut pääsyä. Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri kertoi muistelmissaan katsoneensa yksinomaan Suomen televisiota. Laulajatähti Georg Ots aikoinaan mainitsi puolestaan Sheriffi McCloudin suosikkisarjakseen. Lihakauppias Väinö Purje oli tietysti legenda sinänsä maassa, jossa tuoreesta lihasta oli usein pulaa.

	Kuvia Suomen television eri vuosikymmeniltä: http://www.hot.ee/sateks/SoomeTV.html.

Viron saatua itsenäisyytensä takaisin vuonna 1991 Suomen lähetysten merkitys ja suosio vähenivät nopeasti. Olihan virolaisilla nyt pääsy vapaaseen tiedonvälitykseen omankin maansa lähetysten kautta. Kuitenkin suomalaisilla televisiolähetyksillä on ollut oma kannattajajoukkonsa näihin päiviin asti. Kielisukulaisuuden lisäksi suuremmalla budjetilla tehdyt ajankohtaisohjelmat ja lukuisammat nuortenohjelmat ovat olleet suosittuja Virossa. Kun Suomi katkaisi analogiset lähetyksensä, jäi noin 50 000 virolaista vaille Suomen lähetyksiä. Kaapeliverkkojen asiakkaat näkevät ohjelmat entiseen tapaan, mutta antennitalouksissa ohjelmat pimenivät. Viro aloitti omat digilähetyksensä vasta tänä vuonna, joten digibokseja ei yksityisillä ole vielä kovin paljon. Vastaanotto on lisäksi heikomman signaalin vuoksi melko hankalaa ja vaatii tehokkaita antenniratkaisuja. Suomen ohjelmien tavoitettavuus Virossa väheni siis tuntuvasti.

Viron kuuluessa Neuvostoliittoon välitettiin maassa myös ns. Keskustelevision ohjelmia Moskovasta ja Leningradista. Itsenäisyyden palauduttua nämä lähetykset lopetettiin, ja suuri venäjänkielinen väestönosa jäi ilman omakielisiä TV-lähetyksiä. Ratkaisuna oli välittää nämä ohjelmat kaapelitelevisiossa satelliitin välityksellä. Tämä nopeutti tuntuvasti kaapelitelevision leviämistä pohjois-Virossa. Niissä osissa maata, johon suomalaiset lähetykset eivät ulottuneet, oli aloitettu kaapelitelevisioverkkojen rakentaminen vuonna 1987, ja näissä välitettiin myös kansainvälisten satelliittikanavien ohjelmia. Viron ja Venäjän välien kiristyttyä tänä vuonna on Viron TV ilmoittanut perustavansa venäjänkielisen TV-kanavan, jotta naapurimaan uutislähetysten merkitys venäjänkielisten mielipiteille ei kasvaisi liian suureksi.

Länsinaapurissamme Ruotsissa asuva suuri suomalaisväestö sai tuntuvasti lisää omakielistä ohjelmaa, kun TV Finland aloitti lähetyksensä Tukholman läänissä vuonna 1986. Lähetykset olivat koosteita Suomen TV-kanavien Suomessa tuotetuista lähetyksistä, ja olivat maksutta nähtävissä. Myöhemmin ohjelma levisi muuallekin Ruotsiin kaapeliverkkojen välityksellä. Ruotsinkin sulkiessa analogiset lähetyksensä tänä vuonna TV Finland muuttui ns. “grannlandskanaleniksi”, joka on erikseen tilattava maksullinen kanava. Suomen näkyvyys vaikeutui näin myös Ruotsissa. Samalla tavalla Suomessa maksutta näkynyt ruotsalainen SVT Europa siirtyi vapaasta jakelusta maksulliseksi kaapelikanavaksi. Askel taaksepäin otettiin siis molemmilla puolilla. Varsinkin maamme ruotsinkielinen väestönosa on ollut kovasti harmistunut tästä asiasta. Lisäharmina Ruotsissa oli vielä se, että Suomen ruotsinkielisten uutisten siirryttyä omalle FST5 -kanavalleen katosivat ne TV Finlandin ohjelmistosta. Ruotsinkieliset suomalaiset (ja ruotsalaiset itse) eivät siis enää saa TV-uutisia Suomesta ruotsin kielellä. Tämä tilanne saattaa tosin myöhemmin korjautua tekijänoikeus– ym. järjestelyjen selvittyä. Toistaiseksi vain maiden rajaseuduilla ovat katselumahdollisuudet säilyneet suurin piirtein ennallaan.

Pohjoinen naapurimme Norja on sekin antanut osansa suomalaisille TV-katsojille aivan pohjoisimmassa Suomessa. Vaikka Norja aloitti TV-lähetykset vasta 1960, lähetysverkko rakennettiin ripeästi. Niinpä Utsojen Tenojokivarressa päästiin seuraamaan TV-lähetyksiä Norjasta vuonna 1966, kolme vuotta ennen kuin Suomen omat lähetykset tavoittivat seudun. Ja kuinka ollakaan: tänä syksynä Suomen analogisten lähetysten loputtua jäi monelle jokivarren asukkaalle ainoaksi vaihtoehdoksi Norjan TV. Suomen digilähetykset kun eivät vielä kata tätä aluetta, ja Norja sulkee analogisen verkkonsa Finnmarkissa eli Ruijassa vasta vuoden 2009 lopussa. Norjalaisetkin aloittivat digilähetyksensä vasta tänä syksynä, ja ottivat Viron tapaan käyttöön kehittyneemmän MPEG-4 -tekniikan. Sitä käyttävillä digibokseilla on se etu, että ne voivat ottaa vastaan myös vanhempaan MPEG-2 -tekniikaan perustuvaa digilähetystä, mutta ei päinvastoin. Niinpä norjalaiset näkevät “svenskeantenneillaan” edelleen digilähetyksiä Ruotsista, mutta Norjan rajan lähellä asuvat ruotsalaiset (ja suomalaiset) tulevat tarvitsemaan uuden digiboksin nähdäkseen lähetyksiä Norjasta omalla antennillaan.

Naapurikatselun muuttuminen luontaisedusta maksulliseksi palveluksi on teettänyt siis paljon lisäharmeja muiden siirtymäkauteen liittyvien teknisten ongelmien lisäksi. Toisaalta digitelevision mahdollistama suurempi kanavavalikoima on yleisesti ottaen lisännyt mahdollisuuksia avata ikkunoita maailmaan niitä haluaville. Tämä on nähtävissä erityisesti kaapelitelevisiotalouksissa, joissa Viron, Ruotsin ja Venäjän kanavien lisäksi on mahdollista saada katsottavaa aina Turkista asti. Naapurimaista vain Norja puuttuu. Oman satellittiantennin omistajilla on toki jo pitkään ollut mahdollisuus satoihin kanaviin kaikkialta maailmasta. Pitäisin silti varsinkin naapurimaiden kulttuurin ja kielen tuntemusta erittäin tärkeänä asiana, joten pääsyä näiden maiden tiedotusvälineisiin ei tulisi hankaloittaa. Onhan muunkinlainen yhteistyö maiden välilla koko ajan tiivistymässä.