TietäNet
 
Pääkirjoitus
Artikkelit
Tiedotuksia
Palaute
Tilaus
Arkisto
Toimitustiedot
Etusivulle
2 / 2008


 

Legendoja Elinistä


Eeva Asikainen
Janne Salonen

 


 
Pitkäaikaisemmalla pääkirjaston henkilökunnalla on vielä lukuisia eläviä muistoja syyskuussa edesmenneestä, legendaarisesta emeritaylikirjastonhoitajasta, professori Elin Törnuddista (1924–2008), joka toimi kirjaston johtajana vuosina 1968–1991.

 

   

Elin Törnudd seurasi tiiviisti TKK:n kirjaston kehitystä aina viimeisiin päiviinsä asti ja oli mm. lupautunut kirjoittamaan artikkelin Tietänetiin yhteistyöstään pääkirjastorakennuksen suunnittelijan, akateemikko Alvar Aallon kanssa. Artikkeli olisi ollut hyvä linkki kuuluisan arkkitehdin ja hänen nimeään kantavan yliopiston välille, mutta valitettavasti professori Törnudd ei ehtinyt toteuttaa lupaustaan.

Seuraavassa on poimintoja henkilökunnan Eliniä koskevista muisteluista.

Pohjoismainen yhteistyö

Elinille pohjoismainen yhteistyö oli tavattoman tärkeää ja lähellä hänen sydäntään. Pohjoismaisissa kokouksissa, joissa suomalaisilla oli taipumus jäädä seurustelemaan keskenään, Elin kovasti patisti meitä menemään muiden pohjoismaalaisten seuraan tutustumaan heihin.

Anteliaisuus ja vieraanvaraisuus

Kerran Ljubljanassa, nykyisessä Sloveniassa, Elin vei meidät muut TKK:n edustajat ulos syömään. Hän olisi mielellään tarjonnut meille teekkaritytöille enemmänkin viiniä ruoan painikkeeksi kuin jaksoimme juoda!

Elin oli hyvin vieraanvarainen, kun hän joskus kutsui henkilökuntaa esimerkiksi kesämökilleen vuorineuvos Ahlströmiltä vuokraamalleen huvilalle Porvoon Sarvsalössa. Silloin ei tarjoilussa pihdattu. Elin oli monella tavalla hyvin antelias. Elin kutsui usein kirjaston ulkomaalaisia vieraita kotiinsa tai kesähuvilalle ja tarjosi aterioita ja illanviettoa. Kaikki kustannukset hän maksoi silloin omasta kukkarostaan.

Elin itse ei halunnut vastaanottaa lahjoja missään tilanteessa. Joskus ulkomailta saatuja lahjoja hän ei voinut kieltäytyä vastaanottamasta, mutta antoi ne nopeasti edelleen pois.

Urheilu

Elin oli intohimoinen penkkiurheilija. Kirjaston toiseen kerrokseen, lainaustoimiston lähelle, asennettiin suurten urheilutapahtumien ajaksi televisio, josta voitiin seurata hiihtokilpailuja, talviolympialaisia ja muita urheilun suurtapahtumia. Niitä saattoivat seurata sekä asiakkaat että henkilökunta, ja Elinin innokkaat hurraa-huudot saivat myös muut asiakkaat huomaamaan, että nyt on urheilukisat menossa.

Palautteen anto

Elin oli hyvin nopea antamaan positiivista palautetta henkilökunnan jäsenille, mutta kyllä hän antoi myös muunlaistakin palautetta, ja sekin tuli yleensä nopeasti.

Kirjaston ulkomaiset vieraat

Eräs työntekijä muistelee: DDR:stä tulevalle vieraalle, professori Schmidmayerille, joka asui vierasasunnossa Nordenskiöldinkadulla, piti ostaa ruokatavaroita ja täyttää jääkaappi Elinin omista rahoista: länsivaluuttaa saisi Suomeen tuoda vain rajoitetusti.

Virolaisilta vierailta piti tarjoutua ostamaan alkoholipitoisia juomia, koska he näin saisivat käyttövaroja tuliaisten ostamiseksi Viroon. Tämä oli Neuvosto–Viron aikaa, jolloin Virossa oli pulaa monesta asiasta, mm. kahvista.

 
   

IATUL-konferenssi Virossa

Eräs toinen työntekijä muistelee: 1980-luvulla Tallinnassa IATUL-kokouksessa Elin seisoi odottamassa Iivi Eenmaata Viru-hotellin edessä. Iivi Eenmaa oli Kansalliskirjaston johtaja Tallinnassa. Silloin oltiin rakentamassa uutta Rahvaraamatukogua. Elin käski minua tulemaan mukaan: hotellin eteen ajoi iso musta Volga, jonka kyydissä Iivi Eenmaa oli (hänen miehensä oli neuvostoliittolainen kenraali), ja me menimme Volgan kyydissä rakenteilla olevaan Kansalliskirjastoon. Siellä Eenmaa tarjosi konjakkia ja kertoi uudesta kirjastorakennuksesta. Myöhemmin Eenmaasta tuli Tallinnan kaupunginjohtaja joksikin aikaa.

Nauru

Eräs työntekijä muistelee: käytävillä ja kokouksissa kuuli aina, missä Elin oli. Hän harrasti sellaisia hyvin kuuluvia naurunhörähdyksiä, jotka kuuluivat kauas.

Nautinnot

Elin tupakoi kunnes More-nimisen tummanruskean savukkeen myyminen Suomessa lopetettiin. Tupakointi oli hänellä veressä, hän tupakoi jopa luentoa pitäessään. Elin osasi nauttia hyvästä ruoasta ja viinistä.

Ei tankeroenglantia

Elin oli tarkka siitä, että kun kirjastosta joku lähti maailmalle pitämään esitelmää, englannin kielen sanasto ja ääntämys oli korrektia. Esitelmän pitäjä joutui usein ensin esiintymään Elinille, joka korjasi virheitä, sillä hän ei halunnut kuulla mitään tankeroenglantia.

Kirjaston piti olla edelläkävijä

1970-luvulla tulivat ensimmäiset online-tietokannat, ja Elin halusi, että TKK:n kirjasto olisi tässäkin ensimmäisenä. Sen takia hän vähän sokkona joutui valitsemaan ensimmäisten tarjolla olevien tietokantojen välillä. Jälkikäteen Elin harmitteli, että olisi voinut valita paremminkin.

 

   

Kuuban matka

Elin lähti Kuubaan, oliko se IFLA-kokoukseen. Kaikki matkatavarat menivät jonnekin muualle. Paluulento oli ylibuukattu, joten Elin joutui jäämään ylimääräiseksi viikoksi rantalomalle ilman uimapukua! Villamusliinileninkiin pukeutunut Elin löysi itsensä lämpimästä ilman garderobia ja perustarvikkeita. Kookkaalle henkilölle ei löytynyt Kuubasta sopivia vaatteita eikä hammasharjaakaan.