Edellinen Seuraava Ylös

Elämää Ranskassa

Jussi Kangasharju

Viime syyskuussa lähdin Ranskaan Lyoniin suorittamaan viiden kuukauden työharjoitteluani yrityksessä nimeltä Électricité de France, paremmin tunnettu lyhenteellä EDF. Yrityksen toimiala on sähkö ja sillä on Ranskassa monopoli sähkön tuottamisen ja jakelun suhteen. Oma työni oli Creys-Malvillen ydinvoimalan ja Lyonissa olevan kriisinhallintakeskuksen välisen tietoliikenneprotokollan suunnittelua.

Työelämä

Työ itsessään ei tarjonnut mitään kulttuurillisia järkytyksiä. Insinöörin työ on Ranskassa ihan samanlaista kuin Suomessakin. Työpäivät olivat hieman pidempiä kuin Suomessa. Normaali työaika oli 8 tuntia päivässä, mikä tarkoitti yleensä vähintään kahdeksasta viiteen työskentelyä. Puolenpäivän kieppeillä kun otettiin noin tunnin ruokatauko. Osaltaan ruokatauon pituus johtui ruokalan sijainnista, noin 15 minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta.

Hauskimpia seurattavia olivat osaston kuukausittaiset kokoukset, joihin osallistuin muutaman kerran. Aluksi ne tuntuivat erittäin hierarkkisilta. Osaston johtaja esitti oman mielipiteensä, joskus se aiheutti hieman keskustelua, mutta lopullinen päätös, mikäli asia sellaista vaati, oli kuitenkin aika lähellä johtajan omaa näkemystä. Joskus kuitenkin latinalainen temperamentti pääsi valloilleen ja keskustelu muuttui hieman vilkkaammaksi. Mielenkiintoisin kokemus tästä oli kerta, jolloin hallinnosta tuli joku henkilö kertomaan odotettavista organisaatiomuutoksista (tai sinnepäin, siinä vaiheessa ei vielä oma ranskan taito ihan riittänyt kaikkea käsittämään). Aluksi hän esitteli uuden systeemin, joka ei kuitenkaan ollut ihan täysin kaikkien mieleen. Tästä sukeutuikin varsin elävä keskustelu, tuolit kuitenkin pysyivät lattialla eikä ilmassa onneksi lentänyt muita kuin sanoja. Pari viikkoa myöhemmin sama henkilö sattui ruokalassa samaan pöytään ja tällä kertaa keskustelu jatkui suurinpiirtein siitä pisteestä, mihin se oli viimeksi jäänyt. Muutamien anteeksipyyntöjen kera tosin...

Ranska ja ranskalaiset

Asuminen oli järjestetty opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa, jossa pääsi mukavasti tutustumaan muihin nuoriin. Ranskalaisten kanssa kielitaito koheni roimasti ja ulkomaalaisten kanssa oli mukava päivitellä ranskalaisten eriskummallisuuksia. Meitä ulkomaalaisia oli minun lisäkseni Saksasta, Englannista ja Kanadasta ja kun aloimme käymään eteentulleita ongelmia läpi, vaikutti siltä, ettei mikään Ranskassa toimi kuten muissa läntisissä maissa.

Mutta kyllä sitä ranskalaista elämää oppii nopeasti viettämään. Aluksi oli tietenkin hankalaa, kun kaikki 24 vuoden aikana elämisestä opittu tuntui lähes hyödyttömältä. Kaiken päälle lätkäistiin vielä maahanmuuttobyrokratia ja sen hauskat kiekurat. Kyllähän sen oleskeluluvan lopulta sain, muiden kokemuksiin verraten jopa todella nopeasti, mutta kyllä EU:n mukanaan tuomaa vapaata liikkumista on hieman liikaa mainostettu. Jälkikäteen olen kyllä kuullut, ettei se Suomeen muuttaminenkaan yhtään sen helpompaa ole, joten tätä ei voi pistää ihan pelkästään ranskalaisten piikkiin.

Lyon on ihan mukava kaupunki. Asukkaita Suur-Lyonin alueella on noin 1,2 miljoonaa, siis hieman suurempi kuin kotoinen pääkaupunkiseutu. Isossa kaupungissa löytyy tietenkin paljon tekemistä, eikä tylsistyminen päässyt missään vaiheessa pahasti puremaan.

Tästä eteenpäin

Paluuni jälkeen en ehtinyt olla Suomessa kuin kolme viikkoa kun taas nousin lentokoneeseen suuntana Ranska. Tällä kertaa kohteena oli Nizzan lähellä sijaitseva Sophia Antipolis ja siellä koulu nimeltä Institut Eurécom, jonka tietokoneilla tämä juttu on kirjoitettu. Olen täällä osana TKK:n ja Eurécomin välistä vaihto-ohjelmaa ja näillä näkymin paluu Suomeen ajoittuu jonnekin kesän -98 loppupuolelle. Tosin elämä ja ilmasto täällä Etelä-Ranskassa ovat senverran mukavia, että hieman epäilyttää, tuleeko sitä Suomeen pysyvästi ollenkaan palattua.


Edellinen Seuraava Ylös