Irma Pasanen-Tuomainen
Kirsikkapuiden kukkiessa huhtikuun alussa osallistuin Pariisissa
pidettyyn OCLC:n käyttäjäryhmän kokoukseen.
Matkani vei minut myös kahteen uuteen ranskalaiseen kirjastoon:
kansalliskirjastoon ja Marne la Valléen yliopiston kirjastoon.
Uusi Marne la Valléen yliopisto (Université de Marne
la Vallée) on n. 7000 opiskelijan yliopisto Pariisin esikaupungissa.
Sen sijainti on vaikuttanut suuresti yliopiston kirjaston kehittämiseen
ja kokoelmapolitiikkaan. Yliopisto itse on perustettu v. 1992
eräiden Pariisin VII yliopiston tutkimuslaboratorioiden siirtyessä
Pariisin keskustasta esikaupunkeihin, ja alkuun sekä tutkijat
että opiskelijat käyttivät hyväkseen Pariisin
muita kirjastoja.
Marne la Valléen yliopiston kirjasto on varsinaisesti
perustettu vasta kaksi vuotta sitten, ja se on täydellisesti
hajasijoitettu eri puolille yliopiston rakennuksia. Kokoelmapalvelut
(ts. hankinta ja luettelointi) on keskitetty, mutta muutoin kirjastokokonaisuuden
muodostavat 12 erillistä, eri rakennuksissa toimivaa osastokirjastoa,
jotka hoitavat omat asiansa hyvin itsenäisesti. Kussakin
osastokirjastossa toimii 1-2 kirjastoalan ammatillisen koulutuksen
saanutta henkilöä. Mukaanlukien avustava henkilöstö
kirjaston koko henkilöstömäärä oli n.
40. Kaikki kirjastoyksiköt ovat verkossa, mutta asiakkaille
suunnattuja työasemia oli vielä vähän. Tarkoitus
kuitenkin on varustaa kaikki yksiköt yhteensä 100 työaseman
voimin.
Marne la Valléen yliopiston kirjastonjohtaja M. Christian
Lupovici vastaa erityisesti yliopiston elektronisen kirjaston
luomisesta. Kun Pariisin suuret tieteelliset kirjastot ovat ulottuvilla,
ei Marne la Valléen yliopiston kirjasto lähde enää
hankkimaan laajamittaisesti painettua aineistoa, vaan keskittyy
nimenomaan uuteen ja sähköiseen aineistoon. Tässä
ranskalaiset ovat törmänneet samaan kuin mekin täällä
Suomessa, elektronisen tieteellisen kokotekstiaineiston vähyyteen.
Kuten Monsieur Lupovici asian ilmaisi: "Ennen lähtökohtana
oli asiakkaiden tiedontarve ja pyrittiin toteuttamaan kaikki se
mikä oli mahdollista. Nyt tilanne on päinvastoin. Katsotaan
mikä on mahdollista (ts. olemassa) ja päätetään
sen jälkeen mikä siitä on tarpeellista". Ranskalainen
ylpeys pilkisti esiin kommentissa koskien sähköisten
julkaisujen erilaisten formaattien hallintaa tulevassa elektronisessa
kirjastossa. "Me emme aio olla riippuvaisia kaupallisista
ohjelmistotoimittajista. Haluamme ostaa kustantajalta vain datan
SGML-muotoisena ja sijoittaa sen omalla ohjelmistollamme toimivaan
kampusjärjestelmään". Kirjasto suunnitteli
myös pienen "yliopistopainoyksikön" perustamista
yliopiston oman tietoaineiston (mm. tutkimusraportit, opinnäytetyöt
jne.) tuotannon hallinnointiin.
Ranskan uusi kansalliskirjasto oli todellakin monumentti,
joka yllätti. Suomalainen metsien kasvatti ei voinut kuin
ihmetellä ideaa, jossa kirjaston tornien keskelle oli tuotettu
metsä Bretagnesta. Tulevat vuodet nämä rannikkoseutujen
männyt ovat raskain vaijerein kiinnitetty maahan ja näin
pyritään varmistamaan puiden juurtuminen. Metsä
on tosin vain ihailua varten, sillä se ei kestäisi yli
kymmenen tuhannen päivittäisen kävijän kuormitusta.
Rakennusmateriaalina lasin ja teräksen ohella myös puuta
oli käytetty paljon. Neljän "kirjatornin"
rajaama ulkoterassi oli sekin puuta, liekö se sitten kestävä
ratkaisu Pariisin ilmastossa? Uuden, lopullisesti vasta v. 1998
avattavan kansalliskirjaston kustannukset ranskalaisille veronmaksajille
tulevat olemaan päätä huimaavat: entisen kansalliskirjaston
vuosikustannukset kuluvat uuden rakennuksen ylläpitoon yhdessä
päivässä!
OCLC:n Euroopan käyttäjäfoorumin kokouksessa
kuultiin katsaus tuottajan uusiin palveluihin ja esitys OCLC:n
strategisen suunnittelun nykytilaan. Ranskalaiset ovat vuodesta
1987 alkaen toimittaneet OCLC:n WorldCat luetteloon oman aineistonsa
ja tätä yhteistyötä juhlistettiin pitämällä
v. 97 kokous Pariisissa. Ohjelmassa oli tästä syystä
myös paljon ranskalaisia puheenvuoroja. Mielenkiintoista
oli kuulla johtaja, Madame Maggy Pezerilin esitys Ranskan uudesta
kansallisesta kirjastojärjestelmästä. ABES (Agence
Bibliographique de l´ Enseignement Superieur) Montpellierissä
vastaa Ranskaan hankittavaksi päätetyn yhteisjärjestelmän
PICAn käyttöönotosta. Kireän aikataulun vuoksi
ranskalaiset eivät olleet halunneet testattavakseen prototyyppiä
vaan valitsivat jo toiminnassa olevan kirjastojärjestelmän,
hollantilaisen PICAn. Toinen tärkeä valintaan vaikuttanut
seikka oli ollut PICAn tarjoama mahdollisuus osallistua järjestelmän
kehittämiseen. Tarkoitus on, että vuoteen 1999 mennessä
yli 300 ranskalaista tieteellistä kirjastoa ja 4,5 miljoonaa
tietuetta on liitetty tähän yhteisjärjestelmään.
Mukana OCLC:n käyttäjäfoorumin kokouksessa oli
yli 100 osallistujaa eri Euroopan maista. Ruotsista, Tanskasta
ja Norjasta oli mukana lähes 50 hengen joukko Pohjoismaiden
tieteellisten kirjastoseurojen liiton NVBF:n järjestämällä
tutustumismatkalla Ranskan kirjastoihin. Valitettavasti tieto
tästä opintomatkasta ei ollut tavoittanut meitä
suomalaisia STKS:n jäseniä, varmasti moni olisi ollut
kiinnostunut lähtemään mukaan. Nyt olin kokouksen
ainoa suomalaisedustaja. Yhteispohjoismainen opintomatka olisi
tarjonnut ranskalaisiin kirjastoihin tutustumisen lisäksi
luontevan keskusteluyhteyden pohjoismaisten kolleegojen kanssa
ajankohtaisista aiheista.
Lisätietoja:
http://www.univ-mlv.fr/services/index.htm
Université de Marne la Vallée, Bibliotheques
Bibliothèque nationale de France
OCLC