Anja Hallberg, työterveyslääkäri
Medivire Työterveyspalvelut Oy
Työelämä on viime vuosien aikana ollut
jatkuvassa muutoksessa ja muutokset ovat tulleet jäädäkseen
niin,että mieluummin puhutaan kestävästä kehityksestä
kuin muutoksesta. Kiire ja työpaineet tuntuvat kasvavan tasaisesti,
ja huoli työssä käyvien ihmisten jaksamisesta on
lisääntynyt.Jaksamattomuus näkyy tilastoissa: 90%
työvoimasta siirtyy työelämän ulkopuolelle
ennen vanhuuseläkeikää (oleellisesti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa), keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on 59 vuotta ja tuki-ja liikuntaelin- ja mielialasairaudet ovat
tällä hetkellä merkittävimmät työkyvyttömyyden
aiheuttajat. Eläkelainsäädäntö muuttui
viime vuoden alussa ja muutoksen yksi tavoite oli saada työnteon
jatkaminen edullisemmaksi kuin eläkkeelle siirtyminen. Pelkän rahan voimalla eivät ihmiset kuitenkaan jaksa jatkaa, vaan
tarvitaan muita tukitoimenpiteitä.
Sosiaali- ja terveysministeriön työterveyshuollon
neuvottelukunta on määritellyt v 1994 työkykyä
ylläpitävän toiminnan (=tyky-toiminta) seuraavalla
tavalla: "Työkykyä ylläpitävällä
toiminnalla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jolla työnantaja
ja työntekijät sekä työpaikan yhteistoimintaorganisaatiot
yhteistyössä pyrkivät edistämään
ja tukemaan jokaisen työelämässä mukana olevan
työ- ja toimintakykyä hänen työuransa kaikissa
vaiheissa."
Oleellista on, ettei mitään vakiotykytoimintaa
ole olemassa, vaan jokaisen työpaikan pitää itse
suunnitella ja luoda itselleen sopiva toimintatapa. Tärkeää
on, että toiminta ymmärretään työpaikan
yhteistyöhön perustuvaksi kehittämistoiminnaksi,
jota pääsääntöisesti toteutetaan työpaikalla.
Suunnitelmaa varten tarvitaan tietoa henkilöstön tilasta
ja toimintakyvystä ja tätä tietoa saadaan mm. sairaspoissaolo-
ja työtapaturmatilastoista, terveystarkastuksista,tehdyistä
työilmapiirikyselyistä sekä kävely- ja muista
suorituskykytesteistä. Näiden tietojen keräämisessä
ja tulkitsemisessa on työterveyshuollolla keskeinen rooli.
Ensimmäisen tason toiminnan kohteena ovat kaikki
työntekijät. Sen tarkoituksena on pyrkiä turvaamaan jokaiselle mahdollisimman hyvä toimintakyky koko työelämän ajan. Toiminta kohdistuu sekä työhön, työympäristöön, työyhteisöön että itse kuhunkin työntekijään.
Työhön liittyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi toistotyön vähentäminen, asento- ja liike-ergonomian parantaminen, joilla vähennetään rasitusvaivoja. Työympäristöä parannetaan vähentämällä
melun, pölyn ja kemikaalialtistumisen määrää,
jolloin työhygienia paranee ja tapaturmavaara vähenee.
Työyhteisön keskuudessa pyritään luomaan kannustava
ja arvostava työilmapiiri, jossa työroolit ja työtehtävät
ovat selkeästi määritellyt. Ilmapiirin tulisi olla
niin avoin ja luottamuksellinen, että jokainen pystyisi mielipiteensä
sanomaan ja siten kokisi voivansa vaikuttaa asioihin. Jokaisen
ammattitaidosta huolehtiminen on tärkeää, niin
ettei työelämästä syrjäytymisen syy ole
puutteellisen ammattitaidon aiheuttama työtehtävien
kapeutuminen ja sitä seuraava turhautuminen. Jokaiselle työntekijälle
annettavassa terveyskasvatuksessa on tärkeää korostaa
jokaisen omaa vastuuta terveytensä ylläpitämisessä.
Useimmat pärjäävät noin nelikymppisiksi (TKK:laisten vakinaisessa työsuhteessa olevien naisten keski-ikä
on 42.3 vuotta ja miesten 39.5 vuotta) lapsuudessa hankitun lihas-
ja yleiskunnon varassa, mutta sen jälkeen terveydentila on
pitkälle riippuvainen elämäntavoista. Liikunnan
määrä voi olla olematon, jolloin suorituskyky laskee
tai sitten himourheilijoilla liiallinen, jolloin usein saadaan
rasitusvaivoja. Ruokailutavoista puhuttaessa keskitytään
rasvojen ja suolan määrään ja tietenkin kokonaiskalorimäärään, koska lähes joka toisella on ylipaino-ongelma. Samoin pyritään
kannustamaan tupakoinnin lopettamiseen ja alkoholin käytön
kohtuullistamiseen. Yksilötasolla myös voidaan antaa
koulutusta stressin ja ajankäytön hallitsemiseksi sekä
elämänhallinnan parantamiseksi muutostilanteissa. On
huomattava, että normaali ikääntyminen ei sinällään
vaikuta suorituskykyyn niin, että se tekisi meistä työkyvyttömiä
ennen vanhuuseläkeikää. Myös henkinen suorituskyky
säilyy normaalina, vaikka oppiminen voi vaatia enemmän
aikaa kuin nuorempana.
Toisen tason toiminta kohdistuu niihin työntekijöihin
ja työyhteisöihin, joita jo uhkaa toimintakyvyn menettäminen.
Usein tarve huomataan, kun esim. työterveyspalvelujen käyttö
lisääntyy, mutta yhtä hyvin aloite voi tulla asianomaiselta
itseltään, hänen esimieheltään tai työsuojelun
kautta. Joskus tällaisen toiminnan tarve tulee esille työyhteisöön
kohdistuvan muutoksen yhteydessä. Tärkeää
on, että asiaan pyritään reagoimaan mahdollisimman
nopeasti, niin ettei työn vaatimuksen ja suorituskyvyn välinen
epäsuhta ole ehtinyt syntyä tai pahentua. Toimenpiteinä
näissä tilanteissa voi olla esimerkiksi työjärjestelyihin
tehtävät muutokset, uuteen työhön sijoitukset
tai vaan tietojen antaminen siitä, miten ihmiset käyttäytyvät
muutoksessa. Tärkeää on kuitenkin jatkaa työntekijöiden
ja työyhteisön tilanteen seuraamista niin, että
nähdään, että toimintakyky normaalistuu.
Kolmannen tason toiminta kohdistuu niihin työntekijöihin
ja työyhteisöihin, joiden työkyky on jo heikentynyt.
Tällöin pyrkimyksenä on tehdä sellaisia toimenpiteitä, joilla pystytään joko työkyky palauttamaan tai säilyttämään sillä tasolla kuin se on
ja siten estämään työkyvyttömyys. Tämän
tason toimintaa on mm. työn mukauttaminen työntekijän
työkykyä vastaamaan ja erilaiset lääkinnälliset
ja ammatilliset kuntoutustoimenpiteet. Lääkinnällistä
kuntoutusta on useille tutut kuntoutuslaitosjaksot, mutta ammatillisen
kuntoutuksen mahdollisuuksia käytetään liian vähän.
Ammatillista kuntoutusta ovat mm. erilaiset työkokeilut (esimerkiksi
pitkän sairasloman jälkeen työhönpaluu), kuntoutussuunnittelu
ja kuntoutustarpeenselvitykset, ammattitaidon täydentäminen
tai jopa uuteen ammattiin kouluttaminen. Tämän tason
toimintaa tehdään yhteistyössä työterveyshuollon
ja Valtiokonttorin kanssa.
Tavoitteena on se, että toiminnasta hyötyvät
kaikki. Yksilöllä terveyden ja työkyvyn koheneminen
voi näkyä sekä kunnon että myös henkisen
hyvinvoinnin paranemisena, mikä parhaimmillaan johtaa siihen,
että työelämästä poissiirtyneellä
on kyky vielä nauttia eläkevuosista. Työyhteisön
ilmapiirin parantuminen näkyy yleisessä jaksamisessa
ja tuottavuudessa ja johtaa siihen, että työyhteisöt
pystyvät kehittämään omatoimisesti työkykyyn
ja terveyteen liityviä asioita. Tyky-toiminta parhaimmillaan
tulee näkymään myös kustannussäästöinä,
kun sairaskulut ja eläkemenot vähenevät.
TKK:n tyky-työryhmä perustettiin viime
vuoden joulukuussa. Siihen kuuluvat Pirjo Solin (pj), Helinä
Jakobsson (siht), Kira Ukkonen, Pertti Kiiski, Pirkko Salo, Lasse
Wallius ja Marike Römer (Medivire työterveyspalvelut
Oy). Pilottiyksiköksi on valittu kemian osasto, jolla toiminta
käynnistyy kevään lopussa järjestettävällä
informaatiotilaisuudella. Osastolle perustetaan oma tyky-ryhmä,joka
vastaa toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta korkeakoulun tyky-ryhmän avulla. Pilottiosaston kokemusten avulla toiminto pikkuhiljaa laajenee niin, että se lopulta on kiinteä
osa jokapäiväistä työntekoa.