Ilkka Heikkinen
Vuosi sitten allekirjoittaneelle tarjoutui mahdollisuus hyödyntää vasta-alkanutta tietokone- ja tietoverkkoharrastustaan. Koska käytännössä koko henkilökuntamme työskentelee nykyään tietokoneilla, tarvittiin luonnollisesti myös mikrotukihenkilö toimimaan yhdyshenkilönä laitteiston ja käyttäjien välisissä kiistoissa.
Vuosi on ollut erittäin mielenkiintoinen, onhan käytännössä koko tietokonelaitteistomme uusittu vuoden sisällä, ja samalla käytössä olevat ohjelmat. Tämä on ollut välttämätöntä siirryttäessä käyttämään mikroverkon palveluita. 486-mikro tai Pentium 16 megalla keskusmuistia on nykyään taso, josta lähdetään liikkeelle.
Samalla Internet-palvelujen tarjonta (ja kysyntä) on kasvanut räjähdysmäisesti. Elektronisia lehtiä on kymmeniä, jopa satoja - osa julkaistu ainoastaan elektronisessa muodossa. Näiden käyttö on nykyään jokapäiväistä. Myös lehtitilaukset hoidetaan nykyään Internetin kautta. Samoin monet yhteydet erilaisiin tietokantoihin.
Mikrotukihenkilölle hyödyllisiä, joskus jopa korvaamattomia ovat Usenet-uutisryhmät. Niiden kautta saa vastauksen lähes mihin tahansa kysymykseen joko kotimaasta tai ulkomailta. Onkin muodostunut maailmanlaajuinen yhteisö, jossa tuttuja on kaikkialta maailmasta. Tuiki tuntemattomatkin auttavat, ja tarvittaessa voi myös itse antaa apua. Eräänä hienona esimerkkinä voin kertoa, kuinka tuhosin erehdyksessä sylimikrostani välimuistiohjaimen. Tämä oli laitekohtainen, ja se tuli vain kyseisen, vuosimallia 1990 olevan mikron mukana. Olin saanut mikron veljeltäni, joka oli ostanut sen Yhdysvalloista. Merkki on Suomessa harvinainen, joten laitoinkin kyselyn kansainväliseen uutisryhmään. Lopulta David-niminen kalifornialainen kaveri vastasi, että hänellä on jossakin tämä vanha mikro, ja hän voi katsoa, josko siitä löytyisi kyseinen ohjain. Se löytyi, ja David lähetti sen sähköpostitse. Asensin ohjaimen, ja mikro toimi kuten ennenkin. Lähetin Davidille välittömästi kiitoksen. David vastasi parin minuutin päästä ilmoittaen olevansa iloinen siitä, että ohjain toimi. Kello oli noin 21 Suomen aikaa, joten kaliforniassakin oltiin jo mikrojen ääressä. Valtion rajat ovat menettäneet merkityksensä verkkoyhteisössä.
Toki vaikeuksiakin on ollut. Monimutkaisina laitteina mikrot ja ohjelmistot käyttytyvät joskus käsittämättömästi. Joskus todella tuntuu, että niillä on oma tahto sotkea asiat juuri silloin kun ei pitäisi. Miten tietty pääteohjelma ei toimi naapurihuoneen koneessa, vaikka itsellä se toimii, ja koneet ovat samanlaiset? Miksi printtaaminen ei yhtäkkiä onnistu? Miksi ohjelma kaatuu yleiseen suojausvirheeseen juuri kun esillä on tärkeä dokumentti? Jälkimmäisessä tapauksessa mikrotukihenkilön on vaikea selittää, että on kyse käyttöjärjestelmän puutteesta. Ilmiön toistumista ei mikrotukihenkilökään voi estää. Jos voisi, olisi pian rikkaampi kuin Bill Gates. Tosin joistakin ongelmista selvitään helposti. Joskus näytön pimeydestä päästään kytkemällä siihen virta.
Olemme tehneet viisaan ratkaisun käyttämällä nykyään vain tietyn merkkisiä mikroja ja niiden oheislaitteita. Tällöin on päästy yhteensopivuusongelmista. Kun tulee eteen käyttöjärjestelmän päivitys (esim. Windows 95), voi olla (melko) varma, että se asentuu vaivatta kaikkiin koneisiin, jos ensimmäisessä ei ollut ongelmia.
Kun joistakin vielä mukana roikkuvista antiikkisista sovelluksista on päästy eroon, voidaankin turvallisin mielin edetä kohti virtuaalikirjastoa. Ennustan, että ehkä hyvinkin pian tieteellisissä kirjastoissa tieto haetaan kahdesta pääasiallisesta kokoelmasta - paperisesta ja elektronisesta.