Tuija Sonkkila
Kirjaston ja ATK-keskuksen yhteinen taival alkoi 1.2.1980. Viidentoista vuoden kuluessa yhteistyö on ollut kuitenkin hyvin vähäistä; lähinnä kyse on ollut ns. mekaanisesta ulkoistamisesta, eli kirjaston monenkäyttäjän tietokoneet ovat sijainneet ATK-keskuksen konehuoneessa, ja ATK-keskus on huolehtinut koneiden päivittäisestä operoinnista ja verkkoyhteyksistä. Ulkoistaminen on toiminut moitteettomasti, mutta se ei ole synnyttänyt innostusta uusiin yhteistyön muotoihin.
Miksi yhteistyötä ei ole ollut enemmän? Näyttää siltä, että syitä on ollut kaksi: tietokoneiden kehitys yleensä ja yhteistyön molemminpuoleisten hyötyjen vähäisyys.
Toimistoautomaatio laski tietokoneiden statusta. Niitä ei enää pidetty taikalaatikoina, joiden käsittelyyn tarvittiin maagisia voimia. Niistä pystyttiin huolehtimaan omissa oloissa, ja tietokantasovelluksia ryhdyttiin tekemään itse. CD-ROM-tietokannat vahvistivat osaltaan suuntausta, jossa kirjaston oma panos automaatioon kasvoi.
Samaan aikaan online-järjestelmien piirissä kehitys oli päinvastainen. Valtakunnallinen LINNEA-verkko pystytettiin sellaisen ohjelmiston varaan, joka sitoutui yhteen tiettyyn laitevalmistajaan. Pahaksi onneksi laitteisto oli outo lintu useimmissa atk-keskuksissa, ja sen asentaminen tuotti vaikeuksia. Saattoi olla, että kirjastot saivat tässä vaiheessa tahtomattaan vaikean yhteistyökumppanin maineen atk-keskusten silmissä.
90-luvun alku toi tullessaan taloudellisen laman, Internet-selailuohjelmat ja vaativan käyttäjän, joka oli jo tottunut Internetin palveluihin. Korkeakouluihin perustettiin työryhmiä, jotka ryhtyivät pohtimaan, miten pienenevällä rahasummalla voidaan hoitaa laajenevan käyttäjäkunnan haluamat kasvavat tiedonsaantitarpeet. Mietintämyssyn alle laitettiin uudet käsitteet information infrastructure ja CWIS.
Tieto ja rakenne konkretisoituivat käytännön ongelmina Gopher-järjestelmän käyttöönotossa. ATK-keskus konsultoi kirjastoa tiedon hierarkkisessa järjestämisessä, ja se merkitsi uuden ajan alkua näiden kahden erillislaitoksen välillä. Ensimmäistä kertaa yhteistyö koettiin mielekkääksi; vaihdon väline oli tietotaito eikä raha, ja työn tulos hyödytti paitsi molempia osapuolia myös koko korkeakoulua.
WWW mullisti korkeakoulun tiedonvälityksen. Graafiset selailuohjelmat osoittivat, miten houkuttelevalta informaatio saadaan näyttämään, ja miten helppo sitä on lähestyä. Mitä enemmän tekstiä ja kuvaa on ympärillä, sitä enemmän sitä yleensä halutaan lisää. Yhä useampi käyttäjä haluaa tuottaa sitä myös itse. ATK-keskus ja kirjasto ovat yhdessä ja erikseen järjestäneet käyttäjäkoulutusta WWW-julkaisemisen perusteista ja tietokoneen käytöstä tiedottamiseen ja tiedonhakuun.
Karrikoiden voisi väittää, että samaan tapaan kuin autotehtaan on tunnettava tuotteensa ja mitä niille pitää tehdä kussakin valmistumisen vaiheessa, samalla tavalla korkeakoulun tulisi olla selvillä sen sisäisistä tietovirroista, ja pyrkiä auttamaan niiden sujuvaa liikkumista. Jos parantamisen varaa löytyy, ATK-keskus ja kirjasto - tiedonkäsittelyn ammattilaiset - voisivat etsiä niihin ratkaisuja yhdessä.