Jälkeenpäin kaikki olivat "Ticed"

- kertomus Tilburgin kesäkoulusta "Second International Summer School on the Digital Library"

Jaana Kersalo

Toisen digitaalisen kirjaston kesäkoulun osanottajat toivat kesän ja helteet tullessaan Hollannin Tilburgiin elokuun 10. päivänä ja veivät lämmön mennessään kaksi viikkoa myöhemmin. Kesä oli ollut Alankomaissa siihen mennessä tavallista kehnompi. Me 45 osallistujaa saavuimme eri maanosista Etelä-Hollantiin 150 000 asukkaan yliopistokaupunki Tilburgiin. Ruotsalainen kolleganikin saapui sisukkaasti toinen jalka paketissa.

Suurin osa kesäkoululaisista edusti erilaisia tieteellisiä kirjastoja, mutta mukana oli myös muutamia kustannustalojen edustajia, opettajia ja atk-asiantuntijoita. Vaikka mukana oli 18 eri maan edustajia, yhdisti meitä kaikkia kiinnostus digitaalista kirjastoa ja elektronisia julkaisuja kohtaan, jokaista tavallaan. Yliopistossa toimiva Ticer (Tilburg Innovation Centre for Electronic Resources BV) organisoikin tiiviin ja mieleenpainuvan kaksiviikkoisen sekä opetuksen, keskustelujen että päivällisten osalta. Ensimmäinen kesäkoulu pidettiin vuotta aiemmin. Taustana on ollut Tilburgin yliopiston ja sen kirjaston määrätietoinen työ digitaalisen kirjaston aikaansaamiseksi, osallistuminen lukuisiin projekteihin sekä uuden kirjastorakennuksen suunnittelu ja avaaminen 1992.

Opettajina toimivat Tilburgin yliopiston eli Katholieke Universiteit Brabantin kirjaston, atk-keskuksen ja hallinnon työntekijät. Mukana oli myös ulkopuolisia luennoitsijoita USAsta, Isosta-Britanniasta, Saksasta, Belgiasta ja Hollannista sekä lehtikustantajien ja -välittäjien väkeä. Eläväisin ja mukaansatempaavin oli eittämättä Hewlett-Packardin yhdysvaltalainen kirjastojen johtaja Eugenie Prime. Hän vaikutti varsinaiselta toiminnan naiselta, joka toteuttaa omassa organisaatiossaan uudistuksia vastarinnastakin huolimatta. Eugenie Prime oli muutamien muiden luennoitsijoiden lisäksi varsin vakuuttava: he saivat meidät uskomaan, että muutos on mahdollinen muuallakin. Ja että muutoksen tekeminen voi olla jopa hauskaa.

Katholieke Universiteit Brabant

Tilburgin yliopiston kirjaston toiminta ja rakennus itsessään todistivat kesäkoululaisille uudenlaisen kirjaston esilletulosta. Kirjaston salit 450 integroituine työasemineen olivat erikoinen näky. Tässä lähinnä yhteiskuntatieteellisiä ja humanistisia tieteitä tarjoavassa yliopistossa on kuitenkin kirjoilla vain noin 9000 opiskelijaa. Kirjasto on edennyt pitkän tien kirjastoautomaation ensimmäisestä vaiheesta toiseen vaiheeseen 1980- ja 90-lukujen taitteeseen ja tähän päivään.

Tilburgin yliopiston kirjasto

Keskeisellä sijalla digitaalisen kirjaston ideassa ja rakentamisessa Tilburgissa on ollut juuri palvelujen tarjonta informaatiota kysyvälle ja tuottavalle asiakaskunnalle integroitujen työasemien kautta. Lyhyesti sanoen sekä ohjelmistopaketit, Internet ja kommunikointipalvelut että kirjaston tuotteet ovat käytettävissä samalta koneelta. CD-ROMit on verkotettu ja vähitellen ovat asiakkaat voineet yhä enemmän lukea, tilata ja tulostaa lehtien ja raporttien kokotekstejä. Tämä kaikki on vaatinut kirjaston ja atk-keskuksen poikkeuksellisen hyvää yhteistyötä, yliopiston johdon saumatonta tukea sekä rahallista tukea mm. valtiolta, Euroopan yhteisöltä ja yrityksiltä. On tarvittu selvitysprojekteja, projekteja kustantajien ja välittäjien kanssa, eri kirjastojen kanssa, PICAn kanssa ja ennen kaikkea kirjaston henkilökunnan kouluttautumista ja motivoitumista. Organisaatiorakennettakin on muutettu vähemmän hierarkiseksi ja tehtäväkuvia uudistettu.

Tilburgin yliopiston kirjastoa on uudistettu strategisen suunnittelun avulla. Kirjasto aikoo jatkaa samaan tapaan uusien projektien ja kehittämiskohteiden parissa. Nyttemmin kirjasto haluaa panostaa mm. palvelun laatuun, erilaiset ja eri paikoissa sijaitsevat tietokannat pyritään saattamaan saman käyttöliittymän kautta haettaviksi, asiakaskohtaista tiedonhakua ja -seurantaa kehitetään ja yleensä lisäarvon tuottaminen informaatiolle ja relevantin tiedon parempi löytyvyys ovat keskipisteessä.

Suunnittelussa lähdetään palvelutason parantamisesta ja asiakkaiden tarpeista. Atk-keskus ja kirjasto tekivät vuonna 1996 asiakaskyselyn, jonka tulosten mukaan tilburgilaiset opiskelijat kyllä arvostavat suuresti työasemia ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia, mutta pitävät silti kirjaston henkilökuntaa ja sen tarjoamaa tukea, taitoja ja asenteita tärkeimpinä tekijöinä arvioidessaan kirjastoa.

Vaikka Tilburgin yliopiston kirjaston käyttö on juuri työasemien takia vilkasta (1996 1500 asiakasta/käyttäjää päivässä), elää myös perinteinen kirjasto rinnan digitaalisen kirjaston kanssa. Aikakauslehtiäkin tilataan 2800 nimekettä, kirjoja tilattiin vuonna 1996 15000, lainaustoiminta on vilkasta jne. Asiakkaat toivovat kaikkea lisää: ohjelmia, PC:itä, kirjoittimia, opastusta sekä kirjoja ja lehtiä.

Digitaalinen kirjasto

Todellinen digitaalinen kirjasto tarjoaa primaariaineistoa sähköisessä muodossa. Tilburgin yliopiston kirjasto on edistynyt, mutta edelleen vain pieni osa lehtiartikkeleista on saatavissa käyttäjän omalle työasemalle. Digitaalinen kirjasto voi rikkoa yhden kirjaston rajat laajemminkin. Alankomaissa on aloitettu menneen heinäkuun alussa projekti "Virtual Library of Economics" Tilburgin ja Maastrichtin yliopiston sekä Rotterdamissa sijaitsevan Erasmus- yliopiston kesken. Projektin lopullisena tavoitteena on se, että olipa asiakas missä tahansa näistä kolmesta kirjastosta hän voi hakea tietoja taloustieteen virtuaalisesta kokoelmasta ("virtual serials collection") ja saada kohtuullisessa ajassa joko elektronisen tekstin tai kopion painetusta artikkelista itselleen. Projektissa selvitellään, miten yhden tieteenalan kirjastot voivat kehittää kokoelmapolitiikkaansa ja yhteistyötään.

Digitaalinen kirjasto toimii fyysisistä ja ajallista rajoitteista riippumatta. Se on saatavilla mihin aikaan tahansa, mistä tahansa ja kenelle tahansa (tapauksesta riippuen). Lähtöoletuksena on, että asiakas on ihmisluonteensa mukaisesti mukavuudenhaluinen eikä mene kirjastoon, jos oikea tieto on saatavissa helposti, nopeasti ja sopivassa muodossa suoraan verkkoja pitkin omalle näytölle. Tosiasiassa näin ei aina ole, vaan monet viihtyvät eri syistä kirjastoissa. Digitaalinen kirjasto ei sulje tätä pois. Kun puhutaan varsinaisista virtuaalisista kirjastoista, joilla ei ole konkreettista vastinetta, on tilanne toinen.

Tällä hetkellä digitaalisten kirjastojen rakentamiseen on jo hyviä teknologisia mahdollisuuksia. Kirjasto perustetaan www-sivulle, tiedonhaku tapahtuu http- ja Z39.50 -protokollien avulla ja asiakasohjelmana käytetään siis www-selainta. Erilaiset ja alunperin eri tavoin lähestyttävät tietokannat, kirjastoluettelot ja dokumentit voidaan saattaa webin kautta haettaviksi. Tekniikka antaa mahdollisuuksia myös profiloitujen palvelujen kehittämiseen. Kirjastojen asiakkaat toivovat varmasti myös, että erityyppisiä tiedonlähteitä voisi sujuvasti käyttää ja hakea yhtäaikaa tai ainakin yhden käyttöliittymän kautta. Yksi avainväline perinteisen materiaalin so. painettujen dokumenttien ja elektronisen tietomateriaalin ja -objektien integroimiseen on kirjastoluettelo ja laajemmin referenssitietokannat.

Millainen digitaalisen kirjaston tulisi olla? Suunnitteleminen on valintojen tekemistä ja visioimista. Kun emme tunne huomispäivän teknisiä mahdollisuuksia, miten voimme suunnitella kirjastoa huomispäivää varten? Elämme kuitenkin tätä päivää, eivätkä asiakkaamme ole vielä digitaalisia. He ovat ihmisiä, joilla on ihmisen tarpeet. Kehitys etenee vähitellen. Digitaalisen kirjaston kehitys ohjautunee entistä enemmän asiakkaiden ehdoilla. Asiakkaan tarvitsema tieto haetaan ja filtteroidaan hänelle eikä sitä niinkään varastoida kirjastoihin mahdollista kysyntää varten.

Uudenlaista kirjastoa suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa. Toteuttaminen voi olla työlästä ja hankalaa, joillekin työntekijöille jopa tuskallista. Eugenie Primen sitaatin sanoin: "rakennamme lentokonetta samalla kun lennämme siinä". Prosessi sinänsä on 80% työn arvosta. Jaettu visio ja systemaattinen ei-yltiöpäinen eteneminen tuottaa tuloksia.

Tunnelmia

Kahdessa viikossa kuulimme niin paljon luentoja digitaalisen kirjaston eri alueilta, että lyhyesti antia ei voi selostaa. Pureskeltavaa riittää. Opetuksen sisältö oli yleisesti ottaen riittävän käytännöllinen.

Vapaa-aikaa ei meillä visioijilla oikeastaan ollut väliviikonloppua lukuunottamatta. Sen vietin Amsterdamissa, jota tunsin jo jonkin verran ennestään. Mutta vielä löytyi paljon nähtävää: Rembrandtin talo, kanavaristeily, kuninkaanlinna, Amsterdamin kaupungin historiallinen museo ym. Oli mielenkiintoista kävellä keskustassa lauantai-iltana ja tarkkailla levotonta ihmismerta. Liikkeellä olivat ennen kaikkea nuoret ja turistit. Sunnuntai-iltana palasin junalla Tilburgiin.

Koska ohjelmassamme oli yhdenkin päivän mittaan lukuisia lyhyitä taukoja, lounas ja illalla vielä päivällinen tutustuimme toisiimme ja toistemme kotimaihin jonkin verran. Puhuimme tietenkin myös ammattiasiaa, mutta asiapitoisten luentojen jälkeen puhe kääntyi helposti yleisiin asioihin, kuten säähän, ruokaan, urheiluun, talouteen, työelämään, historiaan ... Olipa miellyttävää keskustella sveitsiläisen ja malesialaisen kollegan kanssa VTLS-järjestelmästä, kun yhteinen sävel löytyi helposti.

Jotain kesäkoulun tunnelmista kertoo se, että viimeisen kurssipäivän juhlapäivällisellä esitimme järjestäjille kaksi englanninkielistä itse sanoitettua hauskaa laulua. Toisen melodia oli "Yellow submarine " ja toisen "Summertime". Jaoimme läksiäislahjat humorististen puheiden kera. Pohjoismaalaisia ilahdutti norjalaisen veijarin puhe, jossa hän mollasi ystävällisesti naapurimaitaan ja niiden kansalaisia. Perjantaina 22. elokuuta hajaannuimme kukin omille tahoillemme, osa kotiin, osa konferensseihin ja osa lomalle Hollantiin ja muualle Eurooppaan. Haikeina ja helpottuneina hyvästelimme toisemme.

Lukijoille selvinnee nyt otsikon merkitys: kahden viikon jälkeen olimme täynnä digitaalista kirjastoa, siis aivan Ticer'in/kesäkoulun väsyttämiä eli "Ticed".

Lisätietoja:

Tilburgin yliopiston kirjaston englanninkieliset sivut: http://cwis.kub.nl/~dbi/cwis_eng/

Ticer BV: http://cwis.kub.nl/~ticer/