Saku Mantere
Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunta juhlii 125. syntymäpäiväänsä
8. marraskuuta arvokkain menoin. Koko lauantaista vuosijuhlaa
edeltävä viikko omistetaan vetreän ylioppilaskuntavanhuksen
historian ihailemiseen ja nykyhetken maisteluun. Tässä
hieman väläyksiä TKY:n menneisyydestä ja nykypäivästä.
Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan (TKY) varhaislapsuus
ulottuu siis viime vuosisadan jälkipuoliskolle - kauas suhteellisuusteoriaa,
jazzia ja sähköhammasharjoja edeltäneeseen aikaan.
Historiaa lukiessa moni ylioppilaskuntaelämän piirre
tuntuu kummallisen tutunomaiselta.
TKY pitää syntyhetkenään Teknologföreningenin,
Polyteknillisen koulun oppilasyhdistyksen perustamista vuonna
1872. Polyteknillinen koulu seurasi Helsingin teknillistä
reaalikoulua, TKK katsoo historiansa alkavan nimenomaan Teknillisen
reaalikoulun perustamisesta tsaarin määräyksestä
vuonna 1849. TKY:n edeltäjänä voidaankin pitää
jo vuonna 1859 perustettua reaalikoulun opiskelijoiden konventtia,
veljeskuntaa.
Konventin rahasto avattiin alunperin järjestämään
vippilainoja jäsentensä tueksi. Jokaisen koulun opiskelijan
maksettua viikottaisen summan rahasto karttui ja vippilainatoiminnasta
kasvoi konventin tärkein toimintamuoto. Vippilainoja tarjoaa
TKY myös meidän päivinämme: jäsen saa
tuhat markkaa lainaan kahdeksi kuukaudeksi järjestettyään
kaksi muuta jäsentä takaajikseen. Tämä tosin
ei enää ole aivan yhtä merkittävä toimintamuoto.
Monet jo konventin aikoina harjoitetut teekkarimenot elävät
yhä. Näytelmät ja kvartettilaulu kuuluivat konventin
perustoimintaan. Molemmat perinteet elävät vahvoina
Speksin ja Otaniemen kuorojen Dominanten ja Polyteknikkojen kuoron
välityksellä. Skämt och allvar vid thekoppen (Pilaa
ja totta teekupin ääressä) konventin julkaisu ja
Teknologföreningenin tuottama Arbetaren elävät
varmasti seuraajissaan Nyytiset-lehdessä, Uuheterissä
ja Contactorissa. Jokin sentään on muuttunut. TKY:n
hallituksen jäsenenä en ole vielä kertaakaan joutunut
selvittelemään syyllisiä helsinkiläisen kapakan
edustalla käytyyn tappeluun - toisin kuin edeltäjäni
ensimmäisessä TF:n hallituksessa!
Ajoittain hämmennyn katsoessani taaksepäin ylioppilaskuntani
historiaan. On kummallista olla lenkkinä 125 vuotta kestäneessä
ketjussa. Kaikki jotka näkivät konventin ja TF:n perustamisen
ovat auttamattomasti poissa pelistä, kuusi jalkaa maan alla.
Ylioppilaskunta koki kieliriidat, Suomen itsenäistymisen
ja sitä seuranneen sisällissodan. maailmansodat, yöpakkaset
ja Armi Kuuselan universaalin misseyden, asekätköt Wanhan
Polin, ylioppilaskuntatalon porraskaiteiden sisässä.
Ylioppilaskunta kulki aina kehityksen kärjessä, toipa
jopa television Suomeen.
Teknologförening siis syntyi Polyteknillisen koulun myötä.
TF elää yhä TKY:n ruotsinkielisenä osakuntana.
TF:iä seurasi Polyteknikkojen Yhdistys ja TKY vuonna 1908,
aluksi Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilasyhdistyksen nimellä.
Tänään ylioppilaskuntamme muodostuu yhdeksästätuhannesta
sielusta. Sen omaisuus on noin kolmensadan miljoonan markan arvoinen.
Eri opintoalojen omia alayhdistyksiä, kiltoja on yksitoista.
Muita alayhdistyksiä on kymmeniä: betonitekniikan kerhosta
kansantanssiin, roolipeleistä biljardiin, Retuperän
WBK:ta tietenkään unohtamatta.
Veljeskunta-aate (huomioonottaen sen, että jäsenistöstä
n. 20% on naisia) säilyy jo konventin ajoilta TKY:n tarkoituksen
muotoilussa: toimia jäsentensä yhdyssiteenä ja
edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja
henkisiä pyrkimyksiään. TKY:n järjestötoiminta,
oli se sitten opintoihin, korkeakoulupolitiikkaan, sosiaaliasioihin,
tiedotukseen, kansainvälisyyteen tai varsinaiseen teekkaritoimintaan
liittyvää, on kokonaan opiskelijoiden käsissä.
Idealistisesti voidaan ajatella jäsenten auttavan toinen
toistaan. Otaniemen Teekkarikylää, teekkarien asuinlähiötä
hallitsee demokraattisesti valittu asukasneuvosto ja koko TKY:n
omaisuutta suhteellisen vaalitavan mukaan valittu edustajisto.
Aktiivisuus, kohteliaisuus ja yleisinhimillisyys (oli = herrasmiesmäisyys),
huumori, yhteishenki, nämä lienevät parhaan teekkarikulttuurin
merkkejä niin historiassa kuin tänäänkin.
Mielestäni sen huomaakin Otaniemessä joka päivä.
Perinne voi toki joskus olla riippakivi, mutta myös viisauden
lähde. Teekkari voi mielestäni olla ylpeä osastaan
Ylioppilaskunnan pitkässä jatkumossa.
Kuvassa TKY:läisiä tempauksessaan Wanhalla Polilla
aikana, jolloin Otaniemen teekkarikylää vasta suunniteltiin.
Lisätietoja:
Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta