Teknillisen korkeakoulun kirjaston tiedotuslehti
3 / 1998

Kirjastossa jo kauan

Urani TKK:n kirjastossa alkoi ns. "atomisihteerinä" energiaprojektissa informaatio-osastolla Leena Katajapuron alaisena 1.3.1977 eli olen jo melkein 22 vuotta ollut täällä töissä. Olen myös asunut yhtä kauan Espoon Matinkylässä. Työt ovat tietysti muuttuneet, alussa kirjoitettiin koneella ja käytettiin telexiä, nyt on PC jne. Monet työt ovat jääneet pois, uusia on tullut tilalle. Olen viihtynyt, paras työpaikkani tämä on, olen ollut töissä Suomen lisäksi kolmessa maassa ja monissa työpaikoissa ennen tätä. Etenkin upea "alvari-ympäristö" ja kivat työtoverit, joista olen saanut ihania ystäviä ja kannustajia mm. runoilulleni.

Vähän vaille viisikymppisenä, keväällä -90 runoja alkoi vain jotenkin syntyä, ensin harvakseltaan ja sitten tuli sellaisia rypäyksiä, kasapäin. En osaa sitä sen kummemmin selittää, ehkä "aika oli vain otollinen", tarpeeksi tyhjä tilanne elämässäni uudelle. Innostukseni lisääntyessä kävin kirjoittajakursseja, liityin kirjoittajayhdistyksiin, kuten Espoon Limerikkiin ja Uudenmaan Kirjoittajiin.

Syksyllä -93 päätin tehdä omakustanteen joululahjaksi ja niinpä "Sateenkaari pöydällä" ilmestyi vähän ennen joulua. Jakelin sitä innoissani kaikille työtovereille, ystäville ja koko suvulle. Painos loppui kesken ja tilasin lisää ja jakelin ja jakelin. Se on taas loppu, kai sitä on mennyt n. 400 kpl.

Menestyin joissakin kilpailuissa vuosien mittaan, pääsin Lahden Runomaraton-antologiaan runollani, muihinkin antologioihin, ja mm. Kotiliesi-lehteen, kilpailun parhaina. Kirjoittajayhdistysten tilaisuuksissa sain ensi "kauhukokemukseni esiintymisen ihanuudesta", mutta myös monet kivat tapahtumat, kuten Tallinnan seminaarimatkan jne. Koskaan en olisi voinut "tietää", että yksin sohvalla ylöskirjoittamani ajatukset, kipeät tunteeni, "sydänverellä" kertomani avaisi niin monimuotoisen maailman.

Keväällä -96 julkaisin toisen runokirjani ,"Juo jano, juo", myös omakustanteena. Järjestin oikein julkistamistilaisuuden "viimeisen päälle" Espoon Kulttuurikeskuksen lämpiöön Tapiolaan ja ihanat ystäväni ja työtoverini tulivat sinne, niin että yhteensä meitä oli yli 100 henkeä paikalla. En eläissäni ole saanut niin paljon kukkia, kotini muuttui ruusutarhaksi!

Viimeisimmän voittoni sain ihan äskettäin. Nyt elokuun 27. päivänä 1998 voitin II palkinnon Runo- ja Proosa Espoo -kilpailussa ja pääsin paikalliseen lehteenkin, Länsiväylään. Samana päivänä Taiteiden yössä esiinnyin Talvipuutarhassa, Helsingissä, ramppivaloissa luin runojani. Euforiset tunteet ovat kuplineet niin, että todella voin sanoa "runoilla voi pitää hauskaa", "runoista menee pää pyörälle"!

TietäNet on ollut myös monesti julkaisukanavana runoilleni, mistä olen myös todella iloinen ja kiitollinen. Ja jo monta kertaa olen saanut kunnian esiintyä kirjaston joulukahveilla. Olen onnekas, kun olen saanut "ympätä" harrastukseni työni sekaan ja saanut iloa itselleni ja toivottavasti tuottanut sitä myös muille.

Seuraavassa yksi Päivin kolmesta Runo- ja Proosa Espoo -kilpailussa palkituista runoista. Runossa hän kuvailee jokapäiväistä työmatkaansa.