Teknillisen korkeakoulun kirjaston tiedotuslehti
3 / 1999

Puolalaisia tunnelmia ja kuulumisia DEDICATE-projektin loppukokouksesta Torunissa 13.-14.9.1999

Syksyn ja kuivan kesän ruskistamia peltotilkkuja, talonpoikia perunannostossa, savuavia olkinuotioita, talonkokoisia rehupaalikasoja ja lehmiä liekanaruissaan vilahteli tasaista tahtia ohi junanikkunassa. Puolalainen maaseutu näytti elävältä ja hyvinvoivalta näköistä. Junaradan vieressä ehdimme nähdä uteliaan näköisen ketunkin.

Kokouskaupunkimme Torun oli kaikilta suunnilta vaikeasti lähestyttävä ja matkustamiseen meni päivä mennen tullen: ensin lentäen Varsovaan, josta oli vielä kolmen tunnin junamatka. Mutta toisaalta olimme ensi kertaa Puolassa, saimme samalla nähdä muutakin kuin kokoussalit ja kun kyllästyimme katselemaan otimme lehtiöt esille ja suunnittelimme tulevia esityksiämme.

Oli hämmentävää olla paikassa jossa taksinkuljettajien, hotellihenkilöiden ja tarjoilijoiden kanssa ei löytynyt yhteistä kieltä, mutta käsimerkit ja muutamat sanat kuten ”rachunet” (kuitti) ehdittiin oppia. Majoituspaikkamme oli hieman syrjässä keskustasta ja eräänä aamuna ennen kokoukseen lähtöä ehti jopa kävelylle. Ikkunasta saattoi kurkistella kouluun, jossa lapset siististi puettuina istuivat koristeellisessa luokkasalissa. Metsässä oli pähkinäpensaita ja outoja suuria lehtipuita ja lintujakin mm. korppi, närhiä ja pienikokoinen tikka. Puolassahan on paitsi peltoja myös laajoja metsäalueita, ja meidän Korkeasaarestamme siirretään ilveksiä Varsovan läheiseen kansallispuistoon harventamaan ylitiheää kanikantaa!

DEDICATE-projekti eli Distance Education Information Courses with Access Through Networks on EU:n rahoittama hanke, jossa etäopetuksena verkon välityksellä edistetään tietotaitojen koulutusta (http://renki.lib.helsinki.fi/tietolinja/0299/dedicate.html). Mukana oli yhteensä yhdeksän partneria, joista kolme oli tutoreiden roolissa ja viisi kurssilaisina. Kokouksessa olivat mukana jokseenkin kaikki projektiin osallistuneet. Oli todella antoisaa tavata henkilöitä, joiden kanssa oli tullut tutuksi vain verkon välityksellä.

Meidän tutoroitavanamme oli Tallinnan teknillisen korkeakoulun kirjasto. Torunin kokouksessa oli siis tulosten aika ja projekti todettiin erinomaisen onnistuneeksi. DEDICATEn tuloksena pyörähtää käyntiin uusia tietoyhteiskunnan edellyttämien tietojen ja taitojen kursseja kaikissa projektiin osallistuneissa yliopistokirjastoissa kuluvan lukuvuoden aikana. Torunilaiset isäntämme olivat jo ehtineet pitää yhden kursseistaan. Suurimmalla osalla kurssit oli saatu mukaan laitosten opetusohjelmiin, muutamat pitivät hyvänä ympätä kirjaston osuuksia muihin kursseihin. Vezsprémiläiset kertoivat heiltä kysytyn vastaavaa tutoroivaa opetusta verkon välityksellä Unkarin muissa korkeakouluissa. Korkeakoulun muiden opettajien osallistuminen kurssin suunnitteluun koettiin myös hyväksi, mikäli se onnistui.

Torunin vanha kaupunki oli värikäs ja elävä, säilynyt sodan tuhoilta toisin kuin Varsovan uudelleen rakennettu miesto. Puolalaisten uskonnollisuus oli näkyvää, kauppakassit kädessä kaikenikäiset ihmiset piipahtivat hetkeksi kirkkoihin, jotka olivat isoja mutta kodikkaita monine pyhimysalttareineen.

Yritimme aina valita aitoa puolalaista ruokaa: haudutetut lihapadat, keitot ja miedosti hapatetut juuresraasteet maistuivatkin tosi hyvältä. Banketin juhlapöytä oli jotain ennen näkemätöntä: jättiläismäinen pöytä täynnä pienen pieniä lautasia, joilla oli toinen toistaan ihmeellisimpiä pikkuherkkuja kuten täytettyjä tatteja, marinoituja kaloja, salaatteja; ei ehtinyt edes katsoa saati maistaa kaikkea.

Puuhakkaat ja ystävälliset isäntämme olivat järjestäneet sunnuntaina ennen varsinaisia kokouspäiviä meille reilun kellon ympäryksen retkiohjelmaa. Pitkillä bussimatkoilla tulimme tutuiksi ja saatoimme vaihtaa käytännön kokemuksia projektin tiimoilta. Näimme Anna Vasan linnan (Katarina Jagellonican tytär!), saimme kuulla Chopinia hänen lapsuuden kesänviettopaikassaan ja olimme katsomassa Malborkin kaupungin kokoista ritarilinnaa, jossa ilman opasta olisi eksynyt. Saimme myös tuntumaa puolalaiseen liikenteeseen, joka ei ainakaan bussin ikkunasta näyttänyt niin hirveältä kuin etukäteen olimme kuulleet. Tiedä sitten, miltä tuntuisi puikkelehtia täpötäyteen ahdetussa Polski-Fiatissa!

Tallinnalaiset Ine, Gerda, Kullike, Marje ja Maie Anna Vasan linnan edustalla.

Ensimmäinen virallinen kokouspäivä oli varattu pelkästään projektiin osallistujille ja päivän aikana osapuolet esittelivät suunnittelemiaan kursseja. ”Meidän” tallinnalaisemme olivat suunnitelleet ainoana ryhmänä kurssinsa jatko-opiskelijoille toteutettavaksi ensi keväänä. Todettiin että team-työskentelyä on opittu paitsi yksilötasolla niin myös ryhmien kesken. Verkko antoi myös mahdollisuudet ns. ”luokkahuonetyöskentelyyn”. Maantieteelliset ja kulttuurierot sekä tekniset ongelmat eivät sittenkään haitanneet pahasti kuten aluksi oli pelätty. Alkuun epäiltiin myös kieliongelmia, sillä osallistujamaissa (Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Unkari) venäjä ja saksa usein ovat vahvempia vieraita kieliä kuin englanti. Hyvin kuitenkin toimeen tultiin ja monet kertoivatkin oppineensa kurssin aikana paljon englantia.

Toinen kokouspäivä oli koulutusseminaari, joka oli suunnattu myös muille puolalaisille kirjastoille. Sankka joukko informaatikkoja ja kirjastonhoitajia olikin saapunut paikalle. Ohjelmassa oli kiintoisia näkökulmia EU-projektin suunnitteluun, toteutukseen ja rahoitukseen. Ian Piggot EU:sta kertoi 5. puiteohjelman sisällöstä, Jan Rohlin Chalmersista kertasi kokemuksiaan EU-hankkeista ja David Skinner esitteli British Councilin toimintaa Baltian maissa ja Puolassa. Virolainen Kalju Tammaru, joka on ollut tiiviisti mukana CECUP-projektissa (http://www.eblida.org/cecup/), kertoi etäopetukseen liittyvästä tärkeästä ja mielenkiintoisesta seikasta, tekijänoikeuksista. Asia on monimutkainen, mutta nykyinen tulkinta asiasta on se että oman maan lainsäädäntö on lopulta kuitenkin määräävin tekijä. DEDICATE-projektin oma asiantuntija etäopetuksen alalla, professori Philippa Levy, kertoi verkkokoulutuksen opetuksen periaatteista, edellytyksistä ja vaatimuksista.

Päivän aikana solmittiin uusia kontakteja, vaihdettiin osoitteita ja moneen paikkaan toivotettiin tervetulleiksi. Päivän teemaan, elinikäiseen oppimiseen ja henkilökohtaiseen kehittymiseen, laittoi lopuksi pisteen eräs krakovalainen kirjastonhoitaja todetessaan päivän päätteeksi: paljon uutta asiaa mutta tämähän on näiden asioiden opiskelun alku.