MEDIAFRIIKIN WIISITOISTA WUOTTA WERKOSSA : vuosi 2009 – verkko aina mukana

Ilkka Heikkinen

Lehtemme Tietänet on nyt päässyt viidenteentoista vuosikertaansa. Onnittelemme toisiamme ja otamme vastaan onnitteluja syystäkin, sillä lehti on verkkojulkaisuksi varsin pitkäikäinen. Olihan se ensimmäisiä alusta alkaen nimenomaan verkkoversiona ilmestyväksi tarkoitettuja, vaikka paperiversio on säilynyt rinnalla koko ajan. Monet uudemmatkin julkaisut ovat siirtyneet pelkästään verkossa ilmestyväksi. Itsekin olisin ollut vuonna 1995 yllättynyt siitä, jos olisin verkosta innostuneena mediafriikkinä saanut tietää, että postitse jaettava lehti ei ulkoasultaan vuosien varrella tule suurestikaan muuttumaan. Minulla kun oli kuvitelmia jonkinlaisesta hypermultimediajulkaisusta liikkuvine kuvineen ja äänineen. Sellaista ei paperimuodossa olisi voinut mitenkään toteuttaa. Toki itsellenikin oli ja on mukavaa saada paperinen lehti käsiini. Se tuntuu jotenkin valmiimmalta lopputuotteelta kuin verkkosivusto. Sama pätee CD-levyyn verrattuna mp3-tiedostoon, vaikka molempien sisältö kantautuu korviin suurin piirtein samanlaisena.

Lehti on siis aina lehti, vaikka multimedia onkin vallannut verkon muilla tavoilla. Digikuvia ja vähän videoitakin oli kyllä vuonna 1994 jo verkossa, ja ääntäkin. Ensimmäisiä multimediakokemuksiani Internetissä oli USA:n silloisen presidentin Bill Clintonin Socks-kissan naukaisu, jota pystyi kuuntelemaan Valkoisen Talon webbisivulta. Tuo sivu oli muuten silloin hyvin suosittu - se oli varhaisimpia verkkosivustoja.

Staattiset verkkosivut eli WWW oli silloin vallalla oleva tapa välittää aineistoa kaiken kansan katsottavaksi. Hyperlinkeillä pääsi käsiksi sellaiseen materiaaliin, jota selain ei itse osannut näyttää. Tämän lisäksi käytettiin Usenet-uutisryhmiä, jossa keskustelun lisäksi liikkui kuvia, videoita ja ohjelmiakin samaan tapaan kuin nykyään vertaisverkoissa. Napster-niminen musiikinjako-ohjelma toi vertaisverkkoajattelun yleiseen tietoisuuteen ja mediayhtiöiden silmätikuksi. Napster saatiin suljettua, mutta vertaisverkot alkoivat elää omaa elämäänsä muuttuen alakulttuuriksi, jonka edustajia on nyttemmin poliittisen puolueen kautta päässyt Europarlamenttiinkin.

Tämän vuosituhannen ilmiöitä ovat erilaiset vuorovaikutteiset verkkoyhteisöt, jotka ainakin osittain niputetaan nykyään kätevästi Web 2.0-nimikkeen alle. Tässä tarkoitetaan siirtymistä pois keskitetystä verkkojulkaisemisesta kohti kaikkien yhteisesti toimittamia ja jakamia sisältöjä. Blogit, valokuvien jakopalvelut, uutisten ja soittolistojen jakamiset ovat tällaisia.

Viime vuosien varsinainen suuri ilmiö on ollut Facebook -sivusto, joka on eräällä tavalla näiden kaikkien yhdistelmä. Palveluun kirjautuja saa ”kotisivun”, jonka kautta voi kutsua itselleen kavereita, liittyä erilaisiin yhteisöihin, kirjoittaa blogia, jakaa kuvia ja niin edelleen. Facebook onkin nykyään ”se” paikka, jossa tulee olla. Oma henkilökohtainen WWW-sivu kun alkaa olla jo ns. ”last season”. MySpace on toinen, erityisesti musiikinharrastajien suosima yhteisö.

Toinen uusi, suuri ja mullistava ilmiö ovat mukana kulkevat laitteet, kännykät ja minikannettavat ja langattomat verkkoyhteydet. Näin voidaan olla aina tavoitettavissa, ”always online”. Itselleni ajatus jatkuvasta tavoittettavuudesta oli aluksi vastenmielinen. Hankin ensimmäisen kännykkäni vasta vuonna 2002, ja se oli aivan ”perusnokialainen”. Seuraavana vuonna tuli markkinoille ”musiikkipuhelin”, Nokia 3300, jossa oli radio ja mp3-soitin. Se olikin jo niin kiinnostava laite, että se oli pakko hankkia. Kännykän mahdollisuudet muunakin kuin pelkkänä puhelimena alkoivat hahmottua, varsinkin kun kyseiseen puhelimeen pystyi myöhemmin asentamaan www-selaimenkin, Opera Minin. Samana syksynä osallistuin vanhojen kouluaikaisten kavereitteni yhteistapaamiseen. Jutellessamme kiinnostavista asioista kerroin luonnollisesti Internetin luomista mahdollisuuksista työhön ja vapaa-aikaan. Tuttu pastorina toimiva kaveri oli hetken hiljaa, ja kysyi, mitä tämän jälkeen, kun nyt kaikki on Internetissä, mikä on se seuraava suuri juttu. Osoitin kännykkääni, ja sanoin, että se on sitten, kun se kaikki on täällä.

Tänä vuonna kirjastossamme päätettiin tehdä ”suuri hyppäys” ajan hermolle. Perustettiin ”TKK:n kirjasto Web 2.0” ryhmä tutkimaan verkkoyhteisöjen luomia uusia mahdollisuuksia ja niiden hyödyntämistä kirjastopalveluissa. Loppukeväästä hankittiin jokaiselle 20:lle ryhmän jäsenelle miniläppärit ja järjestettiin koulutusta Facebook-, Skype- ym. tilien luomisessa. Kaikkia velvoitettiin osallistumaan projektiin myös vapaa-aikanaan, pitämään läppäriä mukanaan kesälomallakin ja osallistumaan kommunikointiin. Projekti on lähtenyt hyvin käyntiin. Facebook-yhteisömme on vilkas ja kesän jälkeen nähdään, millaisia näkymiä uudet palvelut avaavat yhteydenpitoon myös asiakkaiden kanssa.

Omalta osaltani osallistun projektiin lisäksi kännykkäteknologian osalta. Olen saanut käyttööni pienen yrityskännykän, joka mahdollistaa lähes kaikkien näiden palvelujen käytön myös taskukoossa. Muun muassa Facebookiin löytyy kätevä sovellus WWW-selaimen ohella. Skype-puhelut kännykällä ovat vielä testaamatta, mutta kuulemma näidenkin pitäisi onnistua. Radioharrastajana erityisen mielenkiintoista on se, että tuhansia nettiradioita voi kuunnella myös kännykän välityksellä. Olen 1970-luvulta asti aina pitänyt radiota matkoilla mukana tutustuakseni paikalliseen radiotarjontaan, ja myös kuunnellakseni kotimaan uutisia ulkomailla keski-/lyhytaaltojen välityksellä. Monien muiden tavoin olen ollut harmissani siitä, että YLE päätti lopettaa ulkomaille suunnatut radiolähetykset parisen vuotta sitten, mutta nettiradio poistanee tämän puutteen. Televisio mobiiliversiona tekee vielä tuloaan, mutta kun ja jos se liittyy mukaan muuhun mobiilitarjontaan, ”kaikki taskussa” -maailma on jo lähellä todellisuutta. Pitää vielä mainita, että Tietänetin vuoden 2005 numerossa 2 (http://lib.tkk.fi/TietaNet/2.05/a08.html) lupasin palata vuonna 2009 asiaan, josko onnistuisi esimerkiksi Bernard Shaw’n näytelmien lukemien kännykän ruudulta vaikkapa lentomatkalla Dubliniin. Miksipä ei onnistuisi: kännykässä on pdf-lukija, ja vaikka ei ehkä aivan kaikkia, niin ainakin joitakin em. näytelmäkirjailijan teoksia on saatavissa myös pdf-muodossa, joten näyttää se kehitys aina saavuttavan sille asetetut tavoitteet. Hyväksi havaitut asiat myös jäävät, kuten paperilehdet ainakin toistaiseksi. Mitähän seuraavaksi uskaltaisi ennustaa? Lontoon vuoden 2012 Olympialaisten avajaiset suorana lähetyksenä kännykkätelevisiosta? Ehkä taas palataan silloin asiaan.

Sillä välin syvennymme siihen, miten nykyiset nettipalvelut taipuvat huvin lisäksi myös hyödyksi niin työntekijöillemme kuin asiakkaillemmekin. Tähän varmasti palataan pikaisemmin.