Teknillisen korkeakoulun pääkirjaston lainaustoimiston
pitkäaikainen toimistopäällikkö Leena-Kaarina
Uuttu viettää viimeistä työpäiväänsä
maaliskuun 1. päivänä työn merkeissä, jääden virallisesti eläkkeelle
1.6.
Kirjastoala oli hänelle itsestään selvä valinta, jota hänen ei ole tarvinnut katua. Uuttu aloitti uransa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kirjastossa, tosin hän käväisi vuoden ajan Hietalahdessa tutustumassa Polysteekin kirjastoon. Hän palasi pysyvästi Teknillisen korkeakoulun kirjastoon vuonna 1963 viran saatuaan. Alkuun Leena-Kaarina Uuttu työskenteli luetteloinnissa ja siirtyi sieltä myöhemmin lainaustoimistoon, missä hän on toiminut tähän päivään asti.
Kirjasto muutti vuoden 1970 alussa Otaniemeen, ja siinä rytäkässä vaihtui myös kirjaston ylikirjastonhoitaja, Elin Törnudd kun astui Marjatta Myrbergin tilalle. Tuolloin elettiin vähintäinkin yhtä suurta muutoksen aikaa kuin mitä viime vuosina on laman ja atk-uudistusten parissa koettu. Asiakkaat löysivät Otaniemen verrattain hitaasti. Niinpä uudessa kirjastossa oli aluksi hiljaista.
Leena-Kaarina Uuttu muisteli ilman haikeutta kuittilainauksen aikaa, jolloin lainaustoimiston virkailijoiden iltavuoro tahtoi kulua kuittien kanssa askarteluun ja manuaaliseen karhuntaan. Atk-lainaukseen siirtymisen Uuttu on kokenut pelkästään myönteisenä: asiakkaille on enemmän aikaa, ja karhunta sakkoineen puree. Erityisesti vakioasiakkaat ovat olleet tyytyväisiä nopeutuneeseen julkaisukiertoon.
Vakituisen asiakaskunnan lisäksi kirjastoa käyttävät yhä enemmän myös ulkopuoliset, esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opiskelijat. Lainaus on kaiken kaikkiaan kasvanut huomattavasti. Leena-Kaarina Uuttu totesi, ettei lainauksen kasvulla tunnu olevan rajaa. Lainaajalukuja on kasvattanut hänen mielestään tällä hetkellä ennen kaikkea työttömyys.
Ulkomaalaisia asiakkaita on samoin melko paljon, tällä hetkellä erityisesti kiinalaisia opiskelijoita. Leena-Kaarina Uutun uran alkuvaiheissa kirjaston lainaustoimistolle toivat vaihtelua erityisesti venäläiset sekä Itä-Euroopan maiden kansalaiset ja sittemmin iranilaiset ja irakilaiset maiden välisen sodan aikana. Kieliongelmat sekä kulttuurierot tuovat oman lisänsä ulkomaalaisten asiakaspalveluun.
Ulkopuolisia asiakkaita joudutaan neuvomaan enemmän kuin vaikkapa teekkareita, jotka osallistuvat tehokkaille kirjaston käytön kursseille. Uuttu pohtikin sitä, miten asiakkaita pystyttäisiin opastamaan vielä nykyistäkin paremmin. Nykyisellään lainaustoimiston virkailijalta ei liikene monta minuuttia asiakasta kohden, virkailijoiden on vaikeaa poistua toimistosta esimerkiksi CD ROM -mikrojen ääreen. Eräs ratkaisu palvelukyvyn parantamiseen voisi olla informaatikkojen lisätty päivystys lainaustoimistossa.
Asiakkaat muodostavat käsityksenä kirjaston palvelukyvystä paljolti lainaustoimiston palvelun perusteella, arvelee Uuttu. Siksi hänen mielestään lainaustoimistossa pitäisi olla suhteellisen vakituista, koulutettua ja palveluhenkistä työvoimaa.
Leena-Kaarina Uuttu on viihtynyt työssään hyvin kautta vuosikymmenten eikä uran varrelta muistunut mieleen mitään erityisen ikäviä hetkiä. Lähinnä huvittavia ovat olleet hetket, joita on vietetty piippaavan kulunvalvontalaitteen äärellä, kun kirjastosta on yritetty viattomana salakuljettaa laivapiirroksia ja muita satunnaisia kiinnostuksen kohteita. Jotkut asiakkaat tuntevat tavallistakin suurempaa luottamusta kirjastoa ja sen lainaustoimistoa kohtaan, lainaksi kysellään kaikennäköistä viivottimista kynsiviiloihin asti.
Nyt eläkkeelle jäävä toimistopäällikkö uskoo kirjastojen ja painetun sanan säilyttävän asemansa jatkossakin. Hän toivoo kirjaston työntekijöille hyvää yhteishenkeä - vaikka yhteinen iso kahvipannu ei ole riittänyt koko henkilökunnalle enää vuosikausiin. Eläkkeellä Leena-Kaarinan aika kuluu lukemisen, puutarhanhoidon ja matkailun parissa.
TietäNetin toimitus ja koko TKK:n kirjasto toivottaa Leena-Kaarinalle antoisia eläkevuosia ja kiittää suuresta monikymmenvuotisesta panoksesta Teknillisen korkeakoulun kirjaston kehittämisessä!