Maarit Wallenius
Joulukuisena aamupäivänä kävelin Lontoossa kohti Olympia 2:ta, jossa olivat juuri alkaneet 19. Online-messut. Mietin mielessäni, olimmeko me INFO-kurssilaiset tuoneet kolkot ilmat mukanamme Suomesta, sillä kaduille satoi lunta.
Sisällä näyttelyhallissa oli tungos ja, kokemattoman messukävijän mielestä, kaaos. Näytteilleasettajia oli neljässä kerroksessa ja viidennestä löytyi tilat konferenssiesitelmille, paneelikeskusteluille ja tuote-esittelytilaisuuksille. Ensimmäiseksi oli valittava oikea messutekniikka. Päätin kiertää kaikki kerrokset reippaasti läpi ja painaa mieleen ne näyttelyosastot, joille kannattaisi seuraavina päivinä palata tarkempaa tutustumista varten. Osastojen sijoittelussa ei tuntunut olevan johdonmukaisuutta. Internet-palveluja tarjoavat yritykset tosin oli viisaasti kerätty yhteen kerrokseen. Sieltä löytyi kotisivun tekijöitä, Internet-opettajia ja runsaasti Internet-kirjallisuutta.
INFO-kurssilaiset, kuten muutkin messuvieraat, tutkivat messujen antia sitä silmällä pitäen, mistä olisi hyötyä nykyisessä tai tulevassa työpaikassa. Tämän lisäksi jokainen kurssilainen oli valinnut "substanssisaiheen" ja "työkaluaiheen", joihin etsittiin valaistusta yksin tai yhdessä. Oma substannisaiheeni, eli tietotuotteet, joiden sisältö liittyi jollain tapaa fysiikkaan, matematiikkaan tai tekniikkaan, osoittautui antoisaksi. Löytyi AMS, IEE, ISI, STN ... Monet kurssilaiset kertoivat innoissaan, kuinka mainiota materiaalia ja hyödyllisiä kontakteja he olivat löytäneet. Toisaalta eräät humanistisesti tai yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneet kurssilaiset harmittelivat oman alansa vähäistä tarjontaa. Erja Partion kanssa valitsimme työkaluaiheeksi CD-ROM-jukeboxit.Niiden levylautasten tanssia oli hauska katsella. Sitäpaitsi aihe oli ajankohtainen Erjan työpaikalla. Esittelijöiden jututtaminen vaati aluksi rohkeutta. Tuntui vaikealta keksiä järkevää kysymystä aiheista, joista alunperin ei tiennyt juuri mitään. Tavallinen aloitukseni oli: "Would you give me a demonstration, please?", eikä kukaan esittelijöistä kieltäytynyt.
Luentoja seuraamaan pyrki enemmän väkeä kuin sisään saleihin mahtui. Edes Press-lappu rintamuksessa ei taannut sisäänpääsyä. Onnistuin kuitenkin seuraamaan istuntoa, jonka aiheena oli elektroniset kirjastot ja tietopalvelut. Lontoon King's Collegessa työskentelevä Christine A. Barryn esitelmä oli mielenkiintoinen. Hän kertoi tutkimuksestaan, jossa oli tarkastellut akateemisia tutkijoita, pääasiassa kasvatustieteilijöitä ja fyysikkoja, elektronisen kirjaston käyttäjinä. "Some surprising findings", kuten esitelmän otsikko lupasi. Myös kurssimme johtaja Merja Karivalo kuului Online 95 -konferenssin esiintyjiin. Hän oli jäsenenä paneelissa, joka keskusteli informaatioalan ammattilaisista etätyön tekijöinä.
Varttitunnin mittaisten tuote-esittelytilaisuuksien tärkein tehtävä kurssilaisten mielestä oli tarjota paikka jalkojen lepuutukseen. Panin merkille, että esittelijöiden kalvosarjat päättyivät usein mainintaan Internetistä (kuinkas muuten). Moni yritys joko suunnitteli aloittavansa tai oli jo aloittanut tietotuotteidensa välityksen WWW:n kautta.
Paluumatkalla lentokoneessa kaksi kurssilaista keräsi muilta mielipiteitä messuista. Joku oli nauttinut tietotulvasta, toinen tarjotusta englantilaisesta toffeesta. Minun paras löytöni oli kuminen pienoismaapallo, stressipallo, jota puristellen vetreytän kankeita sorminiveliäni aina iltauutisia katsellessa. Kiitos IMS!
![[Kuva]](kuvat/lontoo.jpg)
Kuvassa
Lontoon Online-messujen antia