Jaana Kersalo
Viime joulukuussa pidettiin Genevessä WIPOn (World Intellectual Property Organization) diplomaattinen kokous, jossa pyrittiin tarkentamaan kansainvälistä Bernin sopimusta tekijänoikeuksista koskemaan myös digitaalista verkkoympäristöä. Miten tehty sopimus vaikuttaa kirjastojen toimintaan? Keskustelin asiasta ylikirjastonhoitaja Sinikka Koskialan kanssa, joka on suomalaisen kirjastoalan tekijänoikeusryhmän varapuheenjohtaja.
Kyllä, kahteenkin ryhmään oikeastaan. Alunperin Suomen tieteellinen kirjastoseura sai opetusministeriöltä pyynnön toimittaa tietoja tieteellisten kirjastojen kaukopalvelutoiminnasta tekijänoikeusasetuksen uusimista varten ja tätä tehtävää varten seura perusti tekijänoikeusryhmän, jonka puheenjohtajana toimin. Sitten syksyllä 1995 kirjastoalan järjestöt perustivat ensin epävirallisen, viime vuonna virallistetun, tekijänoikeusryhmän, jossa itse olen Tietopalveluseuran edustajana. Olen siis toiminut molemmissa ryhmissä. Jälkimmäisen ryhmän puheenjohtaja on Keijo Perälä Turun kaupunginkirjastosta ja sihteeri Heikki Poroila Vantaan kaupunginkirjastosta.
Kirjastoalan tekijänoikeusryhmän työ kohdistui viime vuonna paljolti WIPOn kokouksessa käsiteltyihin asioihin. Se oli ns. Liedeksen ehdotukseen reagointia (opetusministeriön neuvotteleva virkamies Jukka Liedes valmisteli WIPOn kokouksessa käsitellyn ehdotuksen) ja kirjastoalan yhteisen mielipiteen muodostamista. Julkisuudessa näkyivät Heikki Poroilan omat lehtikirjoitukset. Ryhmän julkilausuma lähetettiin ennen WIPOn kokousta opetusministeri Claes Anderssonille. Hänen luonaan käytiin myös audienssilla. Kirjastoala ilmaisi huolensa muutamista ehdotuksen kohdista, mm. tilapäistenkin elektronisten kopioiden määrittelemisestä pysyvien kopioiden veroisiksi.
Toinen puoli työryhmän toiminnasta on liittynyt vuoden 1995 tekijänoikeusasetuksen uudistamistarpeisiin. Vuonna 1996 asiassa ei edetty opetusministeriön taholla. Se ei liene juuri nyt aiheellistakaan, koska EU ryhtyy laatiimaan Geneven sopimuksen pohjalta tekijänoikeusdirektiiviä, jonka mukaan taas kansallinen lainsäädäntö harmonisoidaan. Kun Suomen tekijänoikeuslakia joudutaan tarkistamaan, ei kannattaisi uusia asetusta ennen sitä. Opetusministeriö on nyt kuitenkin ilmoittanut haluavansa korjata asetusta ensiksi.
Mielenkiintoinen aspekti tässä on, että Kopiosto on kiinnostunut nykyisen tekijänoikeusasetuksen sanamuodon uusimisesta. Kopiosto haluaisi varmistaa , että uusi asetusehdotus kattaisi myös digitaalisen aineiston. Tekijänoikeusryhmän edustajat (Keijo Perälä, Sinikka Koskiala, Heikki Poroila ja Kristiina Hilden) ovat käyneet varsin yksityiskohtaisia keskusteluja Kopioston kanssa pian vuoden ajan. Kokouksissa on pyritty selvittämään tarkasti, miten kumpikin osapuoli ymmärtää asetuksen nykyiset tarkoitukset, sanamuodot ja käsitteet. Tämä työ on kesken.
Kirjastojen kannalta mm. asetuksen neljäs pykälä, jossa määritellään kopioinnin tekniikka (tällä hetkellä "Valokopioimalla") ja jonka nojalla tieteelliset kirjastot ovat toimittaneet kaukopalvelun kautta kopioita, on erityisen tärkeä. Kirjastoala pyrkii kompromissiin: säilytettäisiin nykyisenkaltainen oikeus kirjastoille kopioida reprografisin menetelmin, siis ei oikeutta ottaa ja toimittaa digitaalisia kopioita. Tieteellisten kirjastojen osalta kyse on suurimmaksi osaksi ulkomaisesta aineistosta. Nähtäväksi jää, miten tekijänoikeussäädösten kehittyminen eri tasoilla vaikuttaa tähän.
Asiaa käsiteltiin tekijänoikeusryhmän tammikuun kokouksessa. Viittaan tässä ryhmän lausuntoon, joka julkaistaan kirjastoalan lehdissä lähiaikoina. Vaikka ehdotus tilapäistenkin elektronisten kopioiden määrittelemisestä pysyvien kopioiden veroisiksi hylättiin Genevessä, sitä tultaneen taas ehdottamaan EU:n direktiivissä. Huolestuttavin WIPOn sopimuksessa on ns. kommunikaatiopykälä ("communication to the public"), joka kattaa kaikenlaisen aineiston ja joka siis olisi tekijänoikeuden laajennus. Kirjastoalan näkemyksen mukaan "kommunikaation yleisölle" tulee olla pääsääntöisesti sallittua, ellei oikeudenhaltija ole sitä erikseen kieltänyt. WIPO-sopimuksessa vahvistettiin Bernin sopimuksen puitteissa hyväksyttäviksi katsottujen rajoitusten (=kirjastojen ja käyttäjien oikeuksien) ja poikkeusten soveltaminen myös digitaaliseen ympäristöön. Kansallisella lainsäädännöllä voidaan rajoituksia myöhemmin edelleen tarkentaa. Kirjastojen palvelutoiminta perustuu osin tekijänoikeuteen tehtyihin rajoituksiin, joten jatkossa on syytä kiinnittää erityistä huomiota niiden määrittelyihin.
Tärkeää on se, miten kansallisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan elektronisessa ympäristössä, ja minkälaiseksi EU:n ja Suomen lainsäädäntö muodostuu, miten tarkkarajaiseksi. Kirjastoalan tekijänoikeusryhmä seuraa asiaa edelleen, ensin EU:n toimenpiteitä ja sitten pyritään vaikuttamaan Suomen säädösteksteihin jo valmisteluvaiheessa.
Periaatteessa kaikesta digitaalisessa muodossa olevasta materiaalista. Tieteellisten kirjastojen osalta sellainen materiaali, joka on painettuna ollut maksullista, ei useinkaan tule olemaan tekijänoikeuslain ja -asetuksen puitteissa käytettävissä olevaa, vaan tuottajat luonnollisesti vaativat meiltä käyttö- ja lisenssisopimuksia. Tällöin kysymys on kokotekstistä eikä vain viitetiedoista. Tuottajien ja esimerkiksi Kopioston tarkoituksena on tietenkin katkaista elektronisen monistamisen ketju.
Mutta sovelletaanko tekijänoikeussäädöksiä materiaaliin, joka on verkon kautta lukijoiden vapaasti kopioitavissa? Missä määrin niitä voi hyödyntää? Ei varmasti tulostaa, laittaa kauniisiin kansiin ja välittää edelleen ilman julkaisijan lupaa.
ECUP on laatinut ns. tavoitepaperin kirjastojen oikeuksista elektronisessa ympäristössä ja projektin puitteissa on käyty neuvotteluja tekijöiden, kustantajien ja tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. On myös erittäin tärkeää, että ECUP on laatinut "mallisopimuksia" kirjastojen avuksia lisenssisopimuksia varten. Projekti pyrkii vaikuttamaan tuleviin EU:n säädöksiin.
Se on varmasti totta. Ajan kuluessa kustantajat ovat huomanneet, ettei ole taloudellisesti kannattavaa tehdä käyttösopimuksia elektronisista tuotteista lukemattomille loppukäyttäjille. Kirjastot ovat kätevä välikäsi, joka hoitaa laajan käyttäjäkunnan. Kirjastoille aiheutuu työtä, mutta loppujen lopuksi se ei ole erilaista työtä kuin mitä ennenkin on tehty. Toiseksi meille tarjoutuu mahdollisuus valvoa sitä kokonaisuutta, minkä tarjoamme asiakkaille. Elektronisten julkaisujen säilytys- ja omistusoikeuskysymykset ovat vielä aivan auki. Niissä kysymyksissä meidän kannattaa seurata esim. Scientific/Technical/Medical (STM) Publishers -yhteisön suunnitelmia ja linjauksia.
Rajoitukset riippuvat käyttösopimuksista ja lisensseistä. Ensin jouduimme asian eteen tietenkin CD-ROMien ja nyttemmin verkkojulkaisujen kanssa. Jatkossakin riippuu paljon kirjastoista itsestään, minkälaisiin sopimuksiin ne suostuvat.
Tekijänoikeuskysymykset ovat vaikeita ja ne ovat digitaalisen aineiston suhteen vielä auki. Miten asiat määritellään, kun kyse ei enää ole fyysisistä teoksista. Säädöksissä tulisi pyrkiä tasapainoon niin käyttäjien kuin tekijöiden oikeuksien osalta. Kirjastojen tulisi huomata, miten tärkeistä asioista on kyse ja miten niihin törmätään heti sähköisessä tiedonvälityksessä.
Lisätietoja:
http://www.jyu.fi/~library/STKS/tyoryhmat/tek-oik-tyoryhma.html
http://www.kaapeli.fi/~eblida/ecup/
ECUP European Copyright User Platform
WIPO World Intellectual Property Organisation