Jaana Kersalo
Teknillisen korkeakoulun ylikirjastonhoitaja (DI, PhD) Sinikka
Koskiala on nyt hoitanut virkaansa hieman yli neljä vuotta.
Kysymykseen työn antoisimmista ja vaikeimmista puolista hän
vastasi viipyilemättä, että vaikeinta on ajatella
koko ajan pieneneviä määrärahoja. Mistä
vähennetään, jos budjetti pienenee niin ja niin
paljon? Entäs jos siitä leikataan vielä enemmän?
Hauskinta on, mikä jää myös päällimmäiseksi
tunteeksi, kirjaston henkilöstön innostus ja myönteinen
asenne kaiken uuden edessä. Miten käännämme
voitoksi mahdottoman yhtälön: teknisen kehityksen asettamat
muutosvaateet taloudellisesti niukemmassa tilanteessa.
* Miltä vuosi 1996 näyttää kirjaston kannalta, mitä lähiajan tavoitteita kirjastolla on?
SK: Ensimmäistä kertaa suunnittelukausi yltää vuoteen 2000 (1996-2000). Joudumme katsomaan, minkälaisin eväin kirjasto siirtyy seuraavalle vuosituhannelle. Konkreettisia tavoitteita ensi vuodelle on paljon. Mainitsisin niistä kaksi. Päätimme tilata vuodelle 1996 kaikki samat lehdet kuin kuluvallekin vuodelle. Vaikka päätös oli tietyllä tavalla hasardi, koetamme tällä tavoin säilyttää tärkeimpien lehtien osalta ehjät sarjat.
Toisaalta yritämme seurata tarkasti sähköisten lehtien tilannetta: miten kustantajat tarjoavat niitä, pakettina paperiversioiden kanssa vai yksinään, mitä meille keskeistä aineistoa julkaistaan elektronisessa muodossa ja mitä meidän kannattaisi tilata suunnittelukauden aikana.Toivon, että pystymme ensi vuonna tilaamaan myös uusia kirjoja. Tietoaineiston hankintahan on kuitenkin kirjaston kannalta aivan keskeinen kysymys.
Toinen ensi vuodelle leimaa-antava asia on useampien erilliskirjastojen lainauksen siirtäminen VTLS:lle. Se tietää projektityötä erilliskirjastoille ja pääkirjastollekin esimerkiksi taannehtivaa luettelointia. Myöhemmin pienemmät laitoskirjastot jms. voidaan ehkä VTLS-järjestelmässä tulkita käsikirjastoiksi, jotka lainaavat oman harkintansa mukaan.
* Miten kirjasto muuttuu rakennuksena ja tilana? Onko remontteja tiedossa?
SK: Jatkuvasti tehtävien perusparannusten ja korjausten listalla on tällä hetkellä kaksi todella akuuttia asiaa, nimittäin vuotavan katon (sähköjohdot ja niskat vaarassa) korjaus ja sähköremontin loppuunsaattaminen. Viimeksi mainitun viivästyminen on estänyt meitä hyödyntämästä lähiverkkoa täydessä mitassa.Ongelma on vanha tuttu kissanhännän veto: kuka maksaa, korkeakoulu vai kiinteistölaitos?
Mutta sitten varsinaiseen kirjaston sisätilojen uudistamiseen. Toisen kerroksen kortistolaatikkojen tilalle olemme kaavailleet konelukupaikkoja, sellaisia joiden ääressä voisi myös levitellä papereitaan ja työskennellä. Kokeilemme juuri nyt yhtä mallia. Tavallisiakin lukupaikkoja tarvitaan lisää, mikä on selvinnyt myös asiakaspalautteesta. Talous ei kuitenkaan salli sitä, että ostaisimme kerralla suuria määriä kalusteita, vaan joudumme tekemään sen vähitellen. Myös työhuoneiden kalusteita uusitaan hiljakseen silloin ja vain silloin, kun työtehtävien hoito edellyttää sitä.
* Minkälaiseen laatuun voimme yltää pienenevillä resursseilla? Henkilöstöresurssit?
SK: Totta on, ettei korkeakoulujen rahoitus tule tällä suunnittelukaudella, ehkä ei koskaan, kasvamaan. Itse asiassa korkeakoulujen ns. rakenteellinen kehittäminen on samojen tai pienempien rahojen kohdentamista eri tavalla. On katsottava, mitä kaikkea teemme, kuinka sen teemme, mitkä tehtävistämme ovat tärkeitä tavoitteidemme ja asiakkaidemme kannalta. Tärkeintä on se, miten tehtävät priorisoidaan. Resurssit kohdennetaan sitten siinä järjestyksessä. Jos priorisoimme oikein, voimme yltää keskeisimpien tehtävien osalta hyvään ja käyttäjäkunnan kannalta toivottavaan laatuun.
Henkilöstöpolitiikka joutuu lähtemään siitä, että henkilökunnan vaihtuvuus tulee olemaan vähäistä. Niinpä nykyisille työntekijöille pitää luoda mielekkäitä työkokonaisuuksia ja koulutuksella yms. pitäisi lisätä heidän monitaitoisuuttaan. Ohi ovat ne ajat, jolloin kirjastoon tultiin tekemään vain yhtä ainoaa tehtävää, esimerkiksi luettelointia. Tietotekniikkaan ja tietoverkkoihin liittyvää tietämystä tarvitsemme koko ajan lisää, sehän on sanomattakin selvää.
Olemme saaneet uutta verta taloon työllistettyjen kautta. Monet asiat olisivat viivästyneet tai peräti jääneet tekemättä ilman heitä. Esimerkiksi arkkitehdit ovat puolen vuoden aikanaan tehneet uusia opasteita ja inventoineet parannuskohteita, esimerkiksi valaistusta. Vaikka tilapäiset työntekijät vaativatkin vakituisten työntekijöiden aikaa opastukseen, on järjestelyprojekteja yms. saatu tehtyä.
* Mitä kuuluu keskuskirjastoista käytävälle keskustelulle? Onko päätöksiä tehty?
SK: Keskuskirjastotehtäväthän ovat sellaisia, joiden kustannuksia ei pitäisi vierittää korkeakoulun tutkintojen hintaan. Järjestelmää pystytettäessä vuonna 1972 toiminnalle osoitettiin "korvamerkittyjä" rahoja. Mutta missä ne ovat nyt? Eihän niitä ole oikeastaan otettu poiskaan. Ne ovat aikojen saatossa sekaantuneet muuhun korkeakoulun budjettirahaan, kukaan ei ole pitänyt niitä erillään eikä jakanut kirjastolle. Opetusministeriön edustaja esitti kirjastonjohtajien kokouksessa Oulussa 28. syyskuuta kolme vaihtoehtoa keskuskirjastotoiminnan järjestämiseksi, joista kahdessa toiminta säilytetään ja yhdessä lopetetaan. Toisin sanoen mitään päätöksiä ei ole vielä tehty, vaan asiaan palataan ensi vuoden alussa.
* Suomalainen kirjastojen välinen yhteistyö?
SK: Tässä yhteydessä haluaisin mainita Toimenpideohjelman suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämiseksi vuosiksi 1995-1999 (Opetusministeriö 1995). Ohjelman yhteydessä puhutaan miljoonista (jopa sadoista miljoonista) markoista, mutta kirjastoille ohjautuva raha on vain pieni osa kokonaissummasta. Toivottavaa on, että korkeakoulujen sisällä kirjastot saisivat niille kuuluvan osan rahoituksesta esimerkiksi multimediahankkeisiin. Suunnitelmassa on kirjastojen kannalta monia tärkeitä hankkeita, kuten tietoverkkojen nopeuttaminen ja tieteellinen julkaiseminen tietoverkoissa (korkeakoulujen julkaisusarjat, opinnäytetyöt, väitöskirjat, kongressiraportit, tieteellisten seurain sarjat jne.).
Toinen ajankohtainen tieteellistä kirjastolaitosta koskettava yhteistyökuvio on sisällönkuvailun uudistamiseen tähtäävä suunnitelma, jossa Yleistä suomalaista asiasanastoa kehitettäisiin ja laajennettaisiin. Ongelmana teknillisten kirjastojen osalta on kuitenkin YSAn riittämättömyys. UDK-luokitus puutteineenkin on sopinut teknisen kirjallisuuden sisällönkuvailuun.UDK:n MRF-verkkoversio on tarkoitus saada myös käyttöön ainakin tekniikan osalta.
* Mikä on ajankohtaista kansainvälisissä kirjastopiireissä, IFLAssa jne.?
SK: Teknillisten ja luonnontieteellisten kirjastojen kannalta keskeinen asia juuri nyt on tieteellisen julkaisemisen muutosprosessi. Esimerkiksi IFLAn Science and Technology Libraries Section (Sinikka Koskiala on pj.) seuraa tilannetta tarkasti ja osallistuu kustantajien ja kirjastojen väliseen keskusteluun. Minkälaisia sähköiset tieteelliset lehdet tulevat olemaan, miten ne luetteloidaan ja miten ne säilytetään? Kuka vastaa niiden pysyvästä arkistoinnista (engl. archiving) - niitähän ei tosiaankaan voi laittaa hyllyyn.
Toinen ajankohtainen asia on elektronisiin julkaisuihin liittyvät tekijänoikeuskysymykset. Tieteellisen elektronisen artikkelin copyright-kysymyshän on tyystin eri kuin esimerkiksi kaunokirjallisuuden. Suomessa uusittiin melko äskettäin tekijänoikeuslakia ja -asetusta, mutta silloin ei huomioitu sähköisiä julkaisuja. Asetus on tarkoitus uusia ennen vuodenvaihdetta. Lausuntoa on pyydetty mm. Tieteelliseltä kirjastoseuralta. Nähtäväksi jää miten tekijänoikeusasiat vaikuttavat kirjastojen käytäntöön. Joka tapauksessa elämme tässäkin asiassa mielenkiintoisessa vaiheessa.
* Mitä Euroopan unioni merkitsee Suomen tieteellisille kirjastoille?
SK: Kirjasto voi toimia korkeakoulun tutkijoille tietotukena EU-projektien suunnittelussa, hauissa ja toimeenpanossa. Yhtenä esimerkkinä tästä on kirjaston EU-vastaavan pitämä CORDIS-koulutus.
Kirjastot voivat osallistua alansa EU-projekteihin, mutta silloin on varauduttava melkoiseen työmäärään. Pitää olla kirjaston toiminnan ja päämäärien kannalta aivan oleellinen sektori ennen kuin kannattaa pyrkiä mukaan. EU:lla on kuitenkin osatehtäviä, hankkeita, jotka kohdistuvat yhteisön omaan toimintaan. Esimerkiksi Tekniikan sanastokeskus on tehnyt hakemuksen projektista, jossa käännetään EU:ssa käytettävää eri tieteen alojen terminologiaa suomeksi. Olemme kirjastona ilmoittaneet halukkuutemme tehdä alihankintana esimerkiksi energia-alan terminologiaan liittyviä töitä.
Seuraamme yhteisön kirjasto- ja telematiikkaohjelmia, mitä on meneillään ja mitä valmiiden projektien tuloksista voisimme hyödyntää omassa kirjastossamme. Esimerkiksi brittiläisessä DeMontfordin yliopistossa digitoitiin opiskelijoiden käyttämiä oppikirjoja (textbooks) verkosta luettavaksi ja tulostettavaksi. Teknisesti kokeilu sujui hyvin. Hankalinta oli päästä sopimuksiin kustantajien kanssa tekijänoikeuskysymyksistä. Tämänkaltaisista EU:n tukemista projekteista voimme ottaa oppia.
* Minkälaisena näet tulevaisuuden kirjaston, ns. sähköisen kirjaston?
SK: Kirjastojen perustehtävät tiedonhankinta, järjestäminen ja jakelu säilyvät jatkossakin, vaikka ne saavatkin uusia ulottuvuuksia. Internet-verkko on antanut kirjastoille entistä monipuolisemman ja joustavamman väylän tiedonhakuun maailmalta ja nyt myös helpon tavan asettaa omat tiedostot sekä lähellä että kaukana olevien tiedontarvitsijoiden käytettäviksi. Kaikenlainen sähköinen julkaiseminen verkoissa on nyt nopeasti lisääntymässä, erityisesti multimediatuotteet. Kaikki merkit viittaavat siihen, että maksullisuus sekä tietoverkkojen että siellä olevien tiedonlähteiden käytössä tulee yleistymään. Tärkeintä on, että tieteelliset kirjastot voivat tulevaisuudessakin välittää tietoaineistoa, jota Suomessa välttämättä tarvitaan opetuksen ja tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Aineisto voi olla painetussa tai sähköisessä muodossa, kirjaston hankkimana korkeakoulun omassa verkossa tai linkin kautta tavoitettavana. Sähköinenkin kirjasto tarvitsee toteutuakseen paitsi tietotekniikan ja tietoliikenteen sovellutuksia myös paljon kirjaston omaa osaamista tietosisällön ja sen löytyvyyden suunnittelussa ja kehittämisessä.
* Jääkö kirjaston johtajalle vapaa-aikaa? Miten käytät sitä?
SK: Osan käytän kotimaiseen ja kansainväliseen kirjastoalan yhteistyöhön. Järjestöissä toimimalla saa vaikutteita ja ideoita. Kansainvälisissä kuvioissa huomaa, miten Suomi on varsin edistyksellinen esimerkiksi näissä tietoverkkoasioissa ja muutenkin meillä on annettavaa. Se tekee kansainvälisestä yhteistyöstä mielekkään tuntuista.
Aivan omaa aikaani käytän käymällä oopperassa. Kausikortti oopperaan takaa että tulee mentyäkin.